Oudoimmat kohtaamasi perheet puistossa/rannalla/kaupassa jne.
Tuli mieleen, kun olen näin kesällä viettänyt todella pitkiä päiviä puistossa lapsen kanssa. Siinä ehtii ihan eri tavalla seuraamaan muiden perheiden käyttäytymistä ja dynamiikkaa kuin talvella siellä nopeasti pistäytyessä.
Meidän puistossa on lapsille pieni kahluuallas. Reunalla istui äiti, joka oli todella todella erikoisesti pukeutunut. Ei niinkään tyyliltään vaan jalassa oli esim.eripariset erittäin paksut sukat, sandaalit, pitkä paksu hame jne.
Hän istui puiston ohjaajille tarkoitettu tuoliin. En aluksi edes kiinnittänyt häneen mitään huomiota, kunnes hän yhtäkkiä huusi kovaan ääneen ” SAULI-PETTERIIII! SAULI-PETTERI sä näytät ihan zombielta siellä!!!” Ja räkäinen nauru perään. Lapsensa kahlasi lähemmäksi ja tässä kohtaa kaikki muutkin vanhemmat tuijotti, et mitä hittoa. ”Niin, tiedätkö sä mikä on zombie? Ku sä oot niin valkoinen verrattuna muihin lapsiin niin näytät ihan zombielta. Teeppä joku hassu zobieliike!!!!” Ja kaikki tämä TODELLA kovalla äänellä.
Mietin, että en viitsi nolata LASTA enempää ja en puuttunut asiaan. Oli vain erityisen outo tilanne, että äiti arvostelee omaa lastaan noin ja saa kaikkien, myös muiden lasten, huomion itseensä.
Siellä tulee muutenkin vastaan niin erikoista porukkaa, mutta tämä jäi mieleen.
Kommentit (8)
Äiti joka kuvasi lasta lähes koko ajan. Tavallinen arkipäivä jossain seurakunnan perhekerhossa: Usein jopa kuvasi saman aikaisesti molemmilla käsillä, toisessa videokamera ja toisella kädellä valokuvia. Sama meininki kuukaudesta toiseen. Ihmettelen että ehtiikö kukaan koskaan katsoa ja editoida sitä valtavaa määrää materiaalia siitä, että lapsi touhuaa ihan normaaleja päivittäisiä juttuja.
Jaa, eipä tule mieleen noin erikoista tapausta kuin ap:lla.
Powerparkissa istuimme samassa pöydässä erään perheen kanssa. Perheen äiti oli todella kiukkuinen. Koko ajan tiuski ja märisi lapsille, vaikka lapset olivat ihan rauhassa (ikäänsä nähden). Esim noin kolmevuotias tyttö jäi hetkeksi katsomaan ohikulkijan perään ja pudotti vahingossa ranskiksen pöydälle (ei mitään muuta sotkua) ja äiti karjaisi heti "keskity nyt siihen syömiseen äläkä sotke".
Toinen seuraamani esimerkkiporukka taas oli ihan päinvastainen. Kaksi äitiä oli pienten lastensa kanssa rannalla ja heillä oli tosi mukavan näköistä. Lapset olivat iloisia ja käyttäytyivät kauniisti ja äidit olivat tosi mukavia ja huomioivat lapsia ja juttelivat ja pitivät hauskaa heidän kanssaan.
Me ollaan outo perhe. Jos nyt jotenkin kuvailisin, niin Kiljusen herrasväki. Ja olen myöskin usein se ärtynyt äiti, mutta hyvästä syystä. Jos en olisi, niin sitten tulisi juttua äidistä, joka ei yhtään viitsinyt ojentaa lapsiaan.
Mies oli lapsen kanssa puistossa missä on pieni allas. Oli noin 30min siellä ja tuli kotiin hakemaan pyörän. Kysyin, että mitä nyt... Joo ei vttu jaksanut kuunnella timo timo timo timo tule nyt timo älä mene sinne!! timo timo tule ottaa haukku porkkanasta. Timo timo timo älä juokse timo timo. Mies sanoi, että lapsi alko olemaan niin sekasin, kun ei tienny mitä saa edes tehdä. Säntäili vaan ääntä kohti. Mies ja lapsi lähti sitten Stadikalle uimaan
puistossa paikalle saapui pienet lapset + vanhemmat. Pitivät kivaa ääntä, repivät kasseista tavaroita sinne tänne ja osa lenteli myös vieressä istuvien vilteille. Toinen lapsista samaan aikaan juoksi muiden ihmisten volttien päältä ja vanhemmat olivat kuin eivät huomaisi.
Tämä pienempi oli vielä vaipoissa ja se piti vaihtaa jossain kohtaa. Vaippaa ei tietenkään viety roskikseen vaan se jätettiin siihen keskelle nurmea muiden iloksi....auki. Joku toinen vanhempi kävi sanomassa, että voitteko viedä sen roskikseen niin nämä kaksi olivat aivan ihmeissään! Että ihan roskikseenko ja miten voi muka pienen lapsen jätökset nyt niiiin häiritä muita ihmisiä, puistossa tässä ollaan.
Laivalla oli suurperheet reissussa..
Ekassa perheessä oli ainakin 7 lasta. Iältään jotain 15-1 vuoden väliltä. Lapset valtasi pallomeren ja pleikkarilaitteet. Olin tilassa varmaan tunnin omieni kanssa ja näiden vanhempia en nähnyt kertaakaan. Isommat sisarukset tappeli siitä kenen vuoro on vahtia sitä pienintä 1-vuotiasta, jota kanniskeltiin kainaloista roikottaen huoneen puolelta toiselle vähän väliä että sais lykättyä sen seuraavalle.
Toisessa perheessä oli lapsia vähintään 4, ehkä 5. Äiti tuli jossain kohtaa kyselemään onko joku nähnyt 2-vuotiasta poikaa, on kadonnut. Äidillä vauva sylissä. No viimein kun se pikkunen löyty niin äiti käy tiuskimaan perheen kahdelle teini-ikäiselle että nyt kyllä lähdetään täältä pois, hän ei jaksa näitä enää vahtia kun yksin saa tehdä kaiken.
No me ollaan varmaan erikoisin ilmestys mennään mihin vaan, että enpä jaksa arvostella. Ihan se riittää että komentaa lapsia niin saa pitkiä katseita. Muut lapset vaikuttavat erittäin apaattisilta meidän kakaroihin verrattuna.. :D