Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu, jos ei tunne biologista isäänsä?
18.07.2018 |
Omassa isäsuhteessani on ollut paljon miettimistä. Hiljattain tuli mieleen, miltä tuntuisi, jos isän paikalla olisi ikään kuin tyhjä kohta. Haluaisiko joku kertoa omista tunteistaan ja ajatuksistaan?
Kommentit (8)
En osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan.Miessuhteeni ovat tosin olleet ihan katastrofaalisia, mutta tuskin sillä on mitään tekemistä puuttuvan isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi käydä köpelösti ja olla kiinnostunut vanhemmista miehistä, päätyy sitten vahingossa daddyn kanssa kiimaiseen suhteeseen. Ihan kiva twisti.
Ei se oikein tunnu miltään. Itse ajattelin lähinnä positiivisen kautta, esim.kun kaveri pelkäsi isäänsä olin iloinen, kun sellainen ei omassa perheessäni ollut mahdollista. Tietysti jokainen ongelmani johtui aina isättömyydestä, vaikka samoja ongelmia oli ydinperheen lapsillakin.
Vierailija kirjoitti:
Voi käydä köpelösti ja olla kiinnostunut vanhemmista miehistä, päätyy sitten vahingossa daddyn kanssa kiimaiseen suhteeseen. Ihan kiva twisti.
Mulla ei ollut isää mutta läheinen äiti kyllä, ja olen erittäin kiinnostunut vanhemmista naisista. Mistä sitä koskaan tietää mikä vaikuttaa mihinkin - tuskin orpokodissa kasvaneet ovat kaikki aseksuaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes adoptiopapereissani ei ole mainintaa biologisesta isästäni mitään. Eipä tuo ole sen kummemmin hetkauttanut, joku minut alkuun siitti enkä ole kokenut tarvetta mennä historiaa kaivelemaan kuka mahtoi olla.
t. 40nen
Eipä jaksa kiinnostaa kuka on biologinen isä. Isäpuoli on ollut elämässä jo monta vuotta, sillä mennään. Ainakin häntä kiinnostaa mun elämä.
Nosto