Miksi et ole onnellinen yksin
Pelkäätkö joutuvasi jopa ajattelemaan ja menemään itseesi.
Kommentit (12)
Minä olin oikein onnellinen yksin. Ja olisinkin. Mutta kaipasin suunnattomasti ihoa ihoa vasten.
Olen onneton yksin, koska ainainen yksinolo saa minut tuntemaan, ettei kukaan välitä minusta. Ihmisen perustarve on kuitenkin rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi. Oli se rakkauden kohde sitten romanttinen tai vaikka omat lapset. Minulla ei ole ketään. Jos kuolisin asuntooni voisi mennä viikkoja ennen kuin kukaan huomaisi. En ole kenellekään niin tärkeä, että he kiinnittäisivät katoamiseeni kummempaa huomiota. Se tekee minut todella surulliseksi.
Ihminen on laumaeläin, joka ei yksinään itseensä menemällä opi yhtään mitään. Ihmiseksi tullaan vain toisten ihmisten kanssa. Itseensä keskittyminen ei tuota mitään positiivista. Mitä enemmän ihminen on yksin ja ajattelee vain itseään ja omia kelojaan, sitä hullummaksi ja onnettomammaksi hän tulee.
Todellisen yksinäisyyden ydin on aika paljon syvempi kuin se että "joutuu jopa ajattelemaan itse". Aloittaja osoittaa aikamoista kylmyyttä ja ymmärryksen puutetta asenteellaan.
Olen kyllä onnellinen yksin, mutta olisin vielä onnellisempi, jos voisin jakaa elämäni jonkun kanssa.
Olen suurimman osan ajasta onnellinen yksin, mutta olisihan se kerran elämässä edes kiva kokeilla, että miltä tuntuu olla kaksin.
Olen ikisinkku - ja onneton. Mitä vanhempi, sitä onnettomampi.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on laumaeläin, joka ei yksinään itseensä menemällä opi yhtään mitään. Ihmiseksi tullaan vain toisten ihmisten kanssa. Itseensä keskittyminen ei tuota mitään positiivista. Mitä enemmän ihminen on yksin ja ajattelee vain itseään ja omia kelojaan, sitä hullummaksi ja onnettomammaksi hän tulee.
Onnellisia ovat hullut ja humalaiset.
Itse en kaipaa mitään muuta, kuin rahaa, jotta voisin toteutella itseäni.
Sinkkumies
Jos voisin painaa nappia, ja kaikki muuttaisivat Ruotsiin, niin painaisin heti.
Kyllä mä olisin onnellisempi ilman ihmisiä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Olen onneton yksin, koska ainainen yksinolo saa minut tuntemaan, ettei kukaan välitä minusta. Ihmisen perustarve on kuitenkin rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi. Oli se rakkauden kohde sitten romanttinen tai vaikka omat lapset. Minulla ei ole ketään. Jos kuolisin asuntooni voisi mennä viikkoja ennen kuin kukaan huomaisi. En ole kenellekään niin tärkeä, että he kiinnittäisivät katoamiseeni kummempaa huomiota. Se tekee minut todella surulliseksi.
Hyvin sanottu, allekirjoitan.
Olen ajatellut ja mennyt itseeni vuositolkulla koska kukaan ei pidä minusta, en ole tullut hullua hurskaammaksi.