Saako toimeentulotuella elävä olla onnellinen?
Vai onko jonkinlainen moraalinen velvollisuus olla onneton jotta työssäkäyvät näkisivät työssäkäyntinsä merkityksellisenä?
Kommentit (16)
Jos toisten siivellä loisiva elää onnellista elämää niin jossain on vika.
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa ulkona ja muualla kulkiessaan kiittää jokaista vastaantulijaa heidän panoksestaan sinun ylläpitämiseen.
Miten niin jokaista ulkona vastaantulijaa? Aika todennäköisesti se vastaantulija on toinen muiden rahoilla elävä, jolla ei myöskään hänellä ole sen takia varaa autoon.
jep, esim. eläkeläisissä on paljon pienituloisia naisia, jotka eivät aikoinaan älynneet lähteä palkkatöihin uurastamaan vaan velttoilivat kotona lehmänkantturoiden, lapsilauman, nyrkkipyykin ym. parissa. Kyllä sellaiselle kuuluu onneton vanhuus kunnes kuolo korjaa.
Saa olla onnellinen, mutta ei saa julkisesti kertoa siitä.
No ei olla onnellisia, tuskin hengissä, don't worry
t. työtön
Saa ehdottomasti. En halua kenenkään kuolevan vain koska ei halua tai saa töitä jostain syystä. Sitä paitsi sosiaaliturva vähentää rikollisuutta ja luo luottoa yhteiskuntaan, mikä taas vähentää masennusta ja syrjäytymistä. Tämän lisäksi, sosiaaliturva tukee suomalaista liiketoimintaa saadessaan työttömät kuluttajiksi.
Jos joku on onnellinen, sehän vain kertoo että systeemi on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Saa olla onnellinen, mutta ei saa julkisesti kertoa siitä.
Miksi ihmisen pitäisi hävetä onnellisuutta? Selitäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla onnellinen, mutta ei saa julkisesti kertoa siitä.
Miksi ihmisen pitäisi hävetä onnellisuutta? Selitäs.
Koska muut tuomitsevat niin kärkkäästi. Köyhän pitää olla nöyrä ja vähään tyytyvä, pitää osata tasapainoilla. Ei tietenkään saa valittaa tukia riittämättömiksi tai huonoiksi muttei saa olla myöskään liian tyytyväinen, sehän olisi merkki siitä että tuet ovat liian hyvät.
Jos täyttää aktiivimallin ehdot niin saa oikeuden ajoittaiseen onnellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla onnellinen, mutta ei saa julkisesti kertoa siitä.
Miksi ihmisen pitäisi hävetä onnellisuutta? Selitäs.
Koska muut tuomitsevat niin kärkkäästi. Köyhän pitää olla nöyrä ja vähään tyytyvä, pitää osata tasapainoilla. Ei tietenkään saa valittaa tukia riittämättömiksi tai huonoiksi muttei saa olla myöskään liian tyytyväinen, sehän olisi merkki siitä että tuet ovat liian hyvät.
Jos ihmiset tuomitsevat, sehän vain kertoo hyvin huonosta ajatusmaailmasta.
Mä olen onnellinen tai ainakin hyvin tyytyväinen. Ensinnäkin saan vähän takaisin maksamiani veroja toimeentulotuen muodossa. Olen ikuisella kesälomalla , siis työttömänä, saan itse päättää Miten päiväni käytän, voin nukkua aamulla pitkään ja valvoa illalla myöhään, rahat riittävät ja kun tarpeeksi hyvin osaan perustella saan ylimääräistä apua. En mielestäni olen joutunut tinkimään yhtään mistään. En missään tapauksessa haluaisi enää töitä. Kaikki toimeentuloturvalla ja työttömyys avustuksilla elävät Eivät siis ole surkimuksia. Luulenpa että moni ikävässä työssä kärvistelevä saattaa jopa kadehtia tilannettani.
kun työtön saa ssri lääkitystä, hän hymyilee onnellisena
Jos ajatellaan, että raha tuo onnen, en usko, että toimeentulotuesta voi olla onnellinen. Jos kokee onnellisuutta esim. Henkisestä tasapainosta tai hyvistä ihmissuhteista, sillä ei ole mitään tekemistä rahan kanssa.
Saa,eikö se 55 -vuotias ollut hyvä esimerkki.Käytti rahansa fiksusti ja eleli landella.Silti se onni pitää tulla muista asioista kuin rahasta.Tukien pitää kattaa vain minimit.
Pitää muistaa ulkona ja muualla kulkiessaan kiittää jokaista vastaantulijaa heidän panoksestaan sinun ylläpitämiseen.