Nuorten seurustelusuhteet
Kirjoitin vastaavanlaisen vastauksen jo erääseen poistettuun aiheeseen ja haluaisin herättää tästä keskustelua.
Olen huomannut, että ainakin osa vanhemmista suhtautuu erittäin negatiivisesti nuorten seurustelusuhteisiin.
Mutta en usko, että näistä vanhemmista monikaan tajuaa, että kahden 13-vuotiaan ja kahden vaikka yli 25-vuotiaan seurustelusuhteet eivät ole lähellekään samanlaisia. Nuoret voivat edelleen olla vasta käsistä pitelemisen ja halailun asteella. He eivät todellakaan olisi juoksemassa harrastamaan seksiä sillä hetkellä kun vanhempien silmä välttää pariksi minuutiksi.
Itse "seurustelin" ensimmäisen kerran kolmannella luokalla, eli 9-vuotiaana. Muistan, kuinka pitelimme toisiamme käsistä ja halailimme, ja vaihdoin kyseisen pojan kanssa ensimmäisen lyhyen pusun. Kyllä, nämä tapahtuivat hyvin nuorena, mutta kumpikaan meistä ei kärsinyt, sillä olimme samalla kehitysasteella.
Haluaisin toki kuulla myös muiden mielipiteitä.
Kommentit (16)
En myöskään väitä, etteikö kukaan 13-vuotias kokisi olevansa jo valmis seksiin tai jopa harrastaisi sitä, mutta todellakaan kaikki eivät ole. Sanoisin, että vähemmistö aloittaa jo hyvin nuorena ja taustalla voi olla esimerkiksi ongelmia kotona ja rikkinäisiä perhesuhteita.
Ainakin itselläni nuo syyt vaikuttivat myöhemmin, tuon ensimmäisen seurustelusuhteen jälkeen.
Mitä se vanhempia kutittaa, jos nuoret seurustelee? Ei seurusteluun tai seksiin ole ikärajoja ja ei ne vanhemmat nuoria estä. Muistan hyvin omasta nuoruudestani kuinka vanhemmat kielsivät seurustelun, mutta eipä se kauheasti minua estänyt. Rajoja saa ja pitää olla, mutta tuollaisten nuorten seurustelusuhteiden esto on todella naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se vanhempia kutittaa, jos nuoret seurustelee? Ei seurusteluun tai seksiin ole ikärajoja ja ei ne vanhemmat nuoria estä. Muistan hyvin omasta nuoruudestani kuinka vanhemmat kielsivät seurustelun, mutta eipä se kauheasti minua estänyt. Rajoja saa ja pitää olla, mutta tuollaisten nuorten seurustelusuhteiden esto on todella naurettavaa.
Ehkä nykyaikana estely voisi johtua siitä, ettei haluta nähdä oman lapsen itsenäistyvän ja kasvavan? Ennen johtui varmaan jos ei uskonnosta niin ainakin tiukemmasta kulttuurista.
Minua vanhemmat eivät koskaan estelleet, mutta kotiin näytille toin vasta oikeasti vakavan seurustelukumppanin, jonka kanssa olen edelleen yhdessä.
En tiedä yhtään ns normaalia lasta, joka seurustelisi. Kaikilla on jotain ongelmaa taustalla.
Käyttäjä16049 kirjoitti:
Ei ole mitään pahaa. Itse jäin kaikesta paitsi ja se harmittaa...
Sama täällä, muut halailivat, pussailivat, pitivät kädestä jotakuta ja aloittivat seurustelemaan, minua pojat kavahtivat ja pilkkasivat ulkonäköäni. Tilanteeni ei ole muuttunut miksikään näin aikuisiälläkään, kohtaan edelleen torjuntaa ja syrjintää ulkonäköni takia. En ole koskaan seurustellut enkä harrastanut seksiä. Kyllä tällainen aikuinen ihminen on nolo kummajainen ja ihmetyksen aihe muille. Miehille on erittäin iso turn off, jos nainen ei ole kelvannut kenellekään. Sellainen herättää ajatuksen, että naisessa täytyy olla jotain todella pahasti vialla. Sama asia pätee tietenkin miestenkin kohdalla. Tämä ironisesti luo ikävän kierteen, jossa ihminen ei kelpaa kelpaamattomuutensa takia, ja näin ollen jää yksin. Miten tämän kierteen saisi katkeamaan, ja ihmisten ennakkoluulot asian suhteen raukemaan?
Itse tapasin mieheni jo 14 vuotiaana, seurustelimme 7 vuotta ja nyt on oltu naimisissakin jo melkein 40 vuotta. Vanhemmat ei ensin oikein tykännyt meidän yhdessäolosta mutta pian tottuivat.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään ns normaalia lasta, joka seurustelisi. Kaikilla on jotain ongelmaa taustalla.
Mikä olisi mielestäsi sitten sopiva ikä seurusteluun?
Ja kyllä, olen samaa mieltä. Ongelmat ohjaavat seurustelusuhteisiin nuoremmalla iällä, koska silloin nuori saa vihdoin tuntea läheisyyttä ja turvaa toiselta ihmiseltä, mitä ei esimerkiksi kotoa saa. Läheisyys on toki erilaista kotona ja seurustellessa.
Mutta, ei seurustelun estäminen tai paheksuminen auta nuorta. Apua pitäisi antaa muuten, vai?
Vierailija kirjoitti:
Itse tapasin mieheni jo 14 vuotiaana, seurustelimme 7 vuotta ja nyt on oltu naimisissakin jo melkein 40 vuotta. Vanhemmat ei ensin oikein tykännyt meidän yhdessäolosta mutta pian tottuivat.
Onnea teille!
NuoriAP kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään ns normaalia lasta, joka seurustelisi. Kaikilla on jotain ongelmaa taustalla.
Mikä olisi mielestäsi sitten sopiva ikä seurusteluun?
Ja kyllä, olen samaa mieltä. Ongelmat ohjaavat seurustelusuhteisiin nuoremmalla iällä, koska silloin nuori saa vihdoin tuntea läheisyyttä ja turvaa toiselta ihmiseltä, mitä ei esimerkiksi kotoa saa. Läheisyys on toki erilaista kotona ja seurustellessa.
Mutta, ei seurustelun estäminen tai paheksuminen auta nuorta. Apua pitäisi antaa muuten, vai?
Iällähän ei sinällään olisikaan väliä, jos nämä nuoret olisivat terveistä lähtökohdista. Eli lapsia ja perheitä pitäisi auttaa sieltä asti, kun ongelmia syntyy/on tiedostettu niitä. Surullista, että on niin paljon lapsia, joita ei rakasteta, eikä arvosteta. Huolenpitoa he tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
NuoriAP kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtään ns normaalia lasta, joka seurustelisi. Kaikilla on jotain ongelmaa taustalla.
Mikä olisi mielestäsi sitten sopiva ikä seurusteluun?
Ja kyllä, olen samaa mieltä. Ongelmat ohjaavat seurustelusuhteisiin nuoremmalla iällä, koska silloin nuori saa vihdoin tuntea läheisyyttä ja turvaa toiselta ihmiseltä, mitä ei esimerkiksi kotoa saa. Läheisyys on toki erilaista kotona ja seurustellessa.
Mutta, ei seurustelun estäminen tai paheksuminen auta nuorta. Apua pitäisi antaa muuten, vai?
Iällähän ei sinällään olisikaan väliä, jos nämä nuoret olisivat terveistä lähtökohdista. Eli lapsia ja perheitä pitäisi auttaa sieltä asti, kun ongelmia syntyy/on tiedostettu niitä. Surullista, että on niin paljon lapsia, joita ei rakasteta, eikä arvosteta. Huolenpitoa he tarvitsevat.
Totta. Uskon toki silti, että myös normaaleista, terveistä perheistä tulevat lapset voivat aloittaa seurustelut nuorena. Ainakin tiedän useampia.
Aivan sama, olen katkeroitunut ja vihaan kaikkia pareja jotka näen.
Ikuisesti Yksin kirjoitti:
Käyttäjä16049 kirjoitti:
Ei ole mitään pahaa. Itse jäin kaikesta paitsi ja se harmittaa...
Sama täällä, muut halailivat, pussailivat, pitivät kädestä jotakuta ja aloittivat seurustelemaan, minua pojat kavahtivat ja pilkkasivat ulkonäköäni. Tilanteeni ei ole muuttunut miksikään näin aikuisiälläkään, kohtaan edelleen torjuntaa ja syrjintää ulkonäköni takia. En ole koskaan seurustellut enkä harrastanut seksiä. Kyllä tällainen aikuinen ihminen on nolo kummajainen ja ihmetyksen aihe muille. Miehille on erittäin iso turn off, jos nainen ei ole kelvannut kenellekään. Sellainen herättää ajatuksen, että naisessa täytyy olla jotain todella pahasti vialla. Sama asia pätee tietenkin miestenkin kohdalla. Tämä ironisesti luo ikävän kierteen, jossa ihminen ei kelpaa kelpaamattomuutensa takia, ja näin ollen jää yksin. Miten tämän kierteen saisi katkeamaan, ja ihmisten ennakkoluulot asian suhteen raukemaan?
No en tosiaankaan tiedä. Kai tässä sinkkuna mennään. Neitsyt en tosin ole. Kesti kuitenkin ikuisuus saada edes ensisuudelma. Ulkonäöltäni herätän kyllä positiivista huomiota, mutta eipä vaan miehiä löydy. Nuorena olin ihan nätti, aknea kyllä oli.
seksi voi johtaa raskauteen, sitä varmaan vanhemmat miettii
Ei ole mitään pahaa. Itse jäin kaikesta paitsi ja se harmittaa...