Loytyyko muita, jotka ovat laittaneet vahan paalle yksivuotiaan paivakotiin. Mulla on aika epavarma olo siita, miten homma menee.

Isä jää kotiin hoitamaan lasta, kun palaan töihin lapsen ollessa 1v3kk.

Ei ole ollut epävarmuutta. Isä oli alussa osittaisella hoitovapaalla.

Ja minusta taas on epäreilua, että minun urani kärsii enemmän siitä, että meillä on lapsia. Vai onko se vain naisen osa?



Ikävää on, että lapset joutuvat tässä sijaiskärsijöiksi.

ja ihan täyspäisiä ihmisiä niistä tulee kunhan kotona asiat on kunnossa sillonku siellä ollaan.

Vierailija:

Ja minusta taas on epäreilua, että minun urani kärsii enemmän siitä, että meillä on lapsia. Vai onko se vain naisen osa?

no se on sellaisen naisen osa, joka tekee lapsia miehen kanssa, joka ei ole vanhemmuudessa mukana tasavertaisesti.

Ikävää on, että lapset joutuvat tässä sijaiskärsijöiksi.

se on ikävää. mutta kyllähän lapset kärsivät monista muistakin asioista perheessä, jossa vanhempien suhde ei ole tasapainoinen. enemmän nemuut asiat heitä luultavasti tulevat traumatisoimaan, kuin aikainen päiväkotiin laitto.

Meillä lapset meni hoitoon 2- vuotiaana ja 11 kk ikäsenä. Ongelmia ei ollut. Lapset tykkää miltei automaattisesti toisista lapsista ja lapsien tahdissa mentiin hoitoon: hiukan syliteltiin aamulla, juteltiin. Aikaa aamulla kunnolla lähtöön niin ehtii eikä hermot kiristy!



Tein osittaista hoitovapaata aluksi ja lapset tykkää olla hoidossa.



Pienen lapsen hoitopäivä on lepponen: syödään, nukutaan, ulkoillaan ja opetellaan eri leikkejä. Samaa rytmiä on sitten kotona pidetty, siitä voittaa loppupelissä koko perhe.



Päivällä kun hakee lapsia niin omistetaan aikaa yhteisiin juttuihin, välillä yksi lapsi on toisen vanhemman kanssa ja tehdään kaksin jotain.

Kaipuuta lapsen luo lievittää ajatus mukavista hoitajista ja toisista lapsista (saman ikäsistä??) joilla on puuhaa keskenään. Ei se ole laitos jossa lapsi huutaa yksin huoneessa! Ja harvemmin koko lauma on tapellut verissä eikä saa taaskaan hoitajaa luokse. Ne on ihan tavallisia lapsia -ei tarkkis.



Hoitopaikkaan ja sen puistoon kannattaa tutustua muutamaan kertaan. Jos joku juttu häiritsee niin aina saa hoitoon soittaa ja kysyä.

...laitoin, on tykännyt kovasti. On mielellään muiden lasten kanssa ja hakee kontaktia, kotona on hänestä tylsää jos on " vaan äiti" jonka kanssa leikkiä. On siellä viitisen tuntia päivässä. Mikä siinä niin kamalaa on? Tottakai kaikki lapset on erilaisia, kaikille ei välttämättä sovi. Kaverini lapsi ei haluaisi lähteä kotoota minnekkään ja äiti ei saa kadota näkyvistä ollenkaan. Saman ikäinen lapsi hänelläkin, todella rauhallinen ja ihan lapseni vastakohta.

olin itse kuukauden verran mukana (tunti päivässä, sitten pidennettiin aikaa) ja näin, miten ryhmä toimii. Kaikki kilttejä lapsia, ei tappeluita tai muita. Hirmu avuliaita isommat (3v.) näille pienille. Ikähaarukka 1-3v.

Kukaan ei siellä itkenyt itsekseen, pienet vähän äitien ja isien lähtiessä mutta muuten oli kovin rauhallista ja leppoisaa. Oma poika kun alkoi itkea (vaikka olin paikalla) tuli heti isompi lohduttamaan ja antamaan leluja.

Kyllä mä ymmärrän,joidenkin on vain pakko laittaa pieni lapsi hoitoon.