Lue keskustelun säännöt.
Hoitohenkilökunnan nuiva suhtautuminen rauhoittavien antamiseen toimenpiteitä varten, vaihtelua valtavasti.
04.07.2018 |
Myönnän, olen hyvin kipuherkkä ihminen, joka myös panikoi helposti, mutta EN VOI SILLE MITÄÄN. Monelle muulle nuo tutkimukset (tähystykset, hammaslääkäriy ym.) voi sujua kuin vettä vaan mutta minulla ei ikinä.
On tosi ahdistavaa ja nöyryyttävää, kun noita tutkimukset mahdollistavia lääkkeitä pihdataan välillä viimeiseen asti. Esim. tänään tähystyksessä pyysin alkuun rauhoittavaa kertoen olevani hyvin kipuherkkä ja menen helposti paniikkiin. Lääkäri väitti olevansa "alansa hellävaraisin" yksilö, jonka kohdalla ei moisia troppeja tarvita, koska en muka tule tuntemaan paljon mitään. Eipä auttanut perustelut tai inttämiset vaan oli kokeiltava ensin ilman rauhoittavaa. Eipä onnistunut. Nuristen hakivat jonkun ihan nimellisen miniannoksen ja olin yhä paniikissa. Kolmisen kertaa lääkettä jouduttiin lisäämään ja silti tutkimus tuntui todelliselta kidutukselta. Sattui ja olin ihan paniikissa.
Jos tuo koko lääkemäärä olisi vaan nätisti annettu heti alussa, olisi tutkimus ollut taatusti aivan erilainen ja sujunut mukavasti, mutta ei kun joidenkin lääkärieden suhtautuminen rauhoittaviin on tuo! Tekisi mieli tehdä valitus. On muutenkin tarpeeksi noloa joutua aikuisena ihmisenä ylipäänsä avaamaan kuononsa ja pyytämään "lasten lääkettä" saadakseen tutkimus tehtyä. On varsinainen nöyryytys joutua vielä oikeesti taistelemaan siitä lääkityksen saamisesta ja saada nuivaa kohtelua pelon ja kivun hetkellä.
Kommentit (6)
Ja sitten mun tapauksessa kun lääkkeitä (ja päihteitä) kohtaan on luontainen korkea toleranssi. Munasoluja luovuttaessa sain maksimiannoksen kipulääkettä ja rauhoittavaa suoraan suoneen, ja en silti meinannut kivuilta pysyä pöydällä. Eivät uskaltaneet antaa enempää etten nukahtaisi, koska heillä ei ole anestesialupia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tehtiin mahatähystys ilman esilääkettä. Kyllä se tästä, ei tää oon mitään. Menin paniikkiin, hyperventiloin, tuntui, että tukehdun, oksensin ja yökin ja lopulta purin lääkäriä :)
Olin silloin parikymppinen nuori ja tästä on aikaa jo 30 vuotta. Mutta hyvin muistan sen vielä tänä päivänäkin
Ap, tee ehdottomasti valitus! Tuollainen puoskarointi pitää saada loppumaan, ei kuulu tälle vuosituhannelle enää potilaiden kidutus. Toimenpideyksikössä täytyy olla valmiudet hoitaa potilaan jännitystä ja kipua. Ikävää jos edes hoitajat eivät sanoneet vastaan lääkärille. Eettisesti arveluttavaa toimintaa.
T. Sairaanhoitaja
Vielä vaikeampaa on saada lääkäreitä ymmärtämään, että 40v nainen todellakin panikoi hammaslääkärissä tai verikokeessa..
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti tuollakin lääkärillä oli jo paljon kokemusta luulosairaista ihmisistä. Monet pyytävät rauhoittavia, kun luulevat menevänsä paniikkiin, vaikka eivät kuitenkaan mene. Ja lääkäri on aina vastuussa ihmisestä, kenelle antaa lääkkeitä. Kuitenkin sinun tapauksessasi tuo oli perusteltua, joten pyysivätkö he edes anteeksi jälkeenpäin?
Vaikea uskoa anteeksi pyytäviä lääkäreitä olevan muualla kuin saduissa ja tv-sarjoissa..
40v kommentoija: No minäkin olen jo 35-vuotias ja tosiaan tuttua tuo "kyllähän nyt aikuisen ihmisen on osattava rauhoittaa itse itsensä ja kestää pientä epämukavuutta"-asenne.
ap
Luultavasti tuollakin lääkärillä oli jo paljon kokemusta luulosairaista ihmisistä. Monet pyytävät rauhoittavia, kun luulevat menevänsä paniikkiin, vaikka eivät kuitenkaan mene. Ja lääkäri on aina vastuussa ihmisestä, kenelle antaa lääkkeitä. Kuitenkin sinun tapauksessasi tuo oli perusteltua, joten pyysivätkö he edes anteeksi jälkeenpäin?