Perheenjäsenet kohtelevat minua tylysti. Miten perhesuhteet ovatkin näin hankalia?
Saan osakseni ikävää pompottelua ja välinpitämätöntä käytöstä kaikkien taholta. Sillä ei ole ollut vaikutusta, vaikka olen välillä yrittänyt ottaa asiaa puheeksi. Miksi perhesuhteet voivat aikuisiällä olla näin hankalia?
Kommentit (18)
Ne mitään perheenjäseniä aikuisella ole, vaan sukulaisia. Sukulaisten kesken tylytys on normi.
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Tää on ihme vitsi, kenellä sellaisia muka olisi? Eiköhän jokainen ihminen kskity vain omaan elämäänsä. En ole ap
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Lapsuuden perheestä. Minulta muun muassa pantataan tahallaan tietoa eri asioista (yhdessä hoidettavista pakollisista jutuista). Jälkikäteen minulle usein naureskellaan suoraan, jos kerron pahoittaneeni tästä mieleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Lapsuuden perheestä. Minulta muun muassa pantataan tahallaan tietoa eri asioista (yhdessä hoidettavista pakollisista jutuista). Jälkikäteen minulle usein naureskellaan suoraan, jos kerron pahoittaneeni tästä mieleni.
Miksi alapeukutus?
Siitä oppii sen, ettei kannata perustaa perhettä. Suku on pahin.
Vierailija kirjoitti:
Ne mitään perheenjäseniä aikuisella ole, vaan sukulaisia. Sukulaisten kesken tylytys on normi.
Ei ole joka suvussa. Minulla on ihan normaali huomiokyky ja olen keskustellut asiasta eri ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Tää on ihme vitsi, kenellä sellaisia muka olisi? Eiköhän jokainen ihminen kskity vain omaan elämäänsä. En ole ap
Tarkoitan sitä, että on lupa pitää elämässään niitä ihmisiä, jotka tuovat positiivisia asioita elämään (= eli tukevat hyvinvointia). En tarkoita, että joku aktiivisesti tukee toisen hyvinvointia päätehtävänään, mutta kyllähän läheiset ja aidosti välittävät ihmiset auttavat toisiaan hankalissa paikoissa. Itse ainakin näin teen luonnollisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Tää on ihme vitsi, kenellä sellaisia muka olisi? Eiköhän jokainen ihminen kskity vain omaan elämäänsä. En ole ap
Kai toimiviakin ihmissuhteita löytyy monilta ihmisiltä ainakin joitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Tää on ihme vitsi, kenellä sellaisia muka olisi? Eiköhän jokainen ihminen kskity vain omaan elämäänsä. En ole ap
Kai toimiviakin ihmissuhteita löytyy monilta ihmisiltä ainakin joitakin.
No jos löytyisi, niin miksi kukaan olisi niissä huonoissa? Eli eihän löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne mitään perheenjäseniä aikuisella ole, vaan sukulaisia. Sukulaisten kesken tylytys on normi.
Ei ole joka suvussa. Minulla on ihan normaali huomiokyky ja olen keskustellut asiasta eri ihmisten kanssa.
Voi hyvää päivää.
Ryve nyt siinä mielipahassasi ja kuvittele olevasi uniikki lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.
Tää on ihme vitsi, kenellä sellaisia muka olisi? Eiköhän jokainen ihminen kskity vain omaan elämäänsä. En ole ap
Hei, jos sinun lähipiirisi on sellainen, ettet koe saavasi sielä tukea ja positiivista voimaa, niin oikeasti suosittelen hakemaan uusia ihmisisä ympärille. Uskon, että aika monet kitkuttavat suhdeverkostoissa, jotka vain ovat, muta oikeasti ovat viimekädessä punnittuna kuormittavia ja energiaa vieviä. Näin ei tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne mitään perheenjäseniä aikuisella ole, vaan sukulaisia. Sukulaisten kesken tylytys on normi.
Ei ole joka suvussa. Minulla on ihan normaali huomiokyky ja olen keskustellut asiasta eri ihmisten kanssa.
Voi hyvää päivää.
Ryve nyt siinä mielipahassasi ja kuvittele olevasi uniikki lumihiutale.
Mikä on ongelmasi? Tällaista on toki monella, mutta ei tämä silti normaalia ole.
Vierailija kirjoitti:
Siitä oppii sen, ettei kannata perustaa perhettä. Suku on pahin.
Pessimisti ei pety!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne mitään perheenjäseniä aikuisella ole, vaan sukulaisia. Sukulaisten kesken tylytys on normi.
Ei ole joka suvussa. Minulla on ihan normaali huomiokyky ja olen keskustellut asiasta eri ihmisten kanssa.
Voi hyvää päivää.
Ryve nyt siinä mielipahassasi ja kuvittele olevasi uniikki lumihiutale.
Mikä on ongelmasi? Tällaista on toki monella, mutta ei tämä silti normaalia ole.
Voi kuule, ihan on normaalia. Kysypä perinnönjakojuristeilta, missä menee se epänormaalin raja.
Ap:n viesteistä huokuu sellaienn omituinen uhriutuminen ja mielipahassa pyöriminen. Ehkä hän ärsyttää niitä sukulaisiaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne mitään perheenjäseniä aikuisella ole, vaan sukulaisia. Sukulaisten kesken tylytys on normi.
Ei ole joka suvussa. Minulla on ihan normaali huomiokyky ja olen keskustellut asiasta eri ihmisten kanssa.
Voi hyvää päivää.
Ryve nyt siinä mielipahassasi ja kuvittele olevasi uniikki lumihiutale.
Mikä on ongelmasi? Tällaista on toki monella, mutta ei tämä silti normaalia ole.
Voi kuule, ihan on normaalia. Kysypä perinnönjakojuristeilta, missä menee se epänormaalin raja.
Ap:n viesteistä huokuu sellaienn omituinen uhriutuminen ja mielipahassa pyöriminen. Ehkä hän ärsyttää niitä sukulaisiaankin.
Sinä vaikutat ihmeellisen kitkerältä ihmiseltä. Mikä on pahoittanut sinun mielesi?
Eräs sukulaiseni on vähitellen menettänyt suhteet kaikkiin muihin perheenjäseniin paitsi äitiinsä. Myös suurin osa ystävistä on jäänyt, ja nykyisin hänellä on lähinnä face book -kavereita. Olin pitkään hänen ystävänsä, mutta sitten en vaan jaksanut enää. Hänestä tuli sietämätön. Hän oli omahyväinen, vaati jatkuvasti huomiota, kehuskeli kaikella mahdollisella ja pahoitti mieleni joka ikinen kerta kun olimme yhteydessä. Hautajaisissakin hän kerjää huomiota jollakin typerällä asialla. Hänen kanssaan on vaikea keskustella koska hän lyö tiskiin heti jonkun loppukaneetin tai tylyttää ilkeästi. Hän puhua pulputtaa paljon, ja on muka valloittavan iloinen mutta kun käännät selkäsi, han haukkuu kaikki, aivan kaikki, myös äitinsä. Hänen kanssaan ei vain jaksa olla.
Puhutko omasta perheestäsi vai lapsuuden perheestä?
Lapsuuden perheeseen onneksi voi ottaa etäisyyttä tarvittaessa, jos ei puhuminen auta. Usein jumittuneiden roolien muuttaminen on myös todella vaikeaa, vaikka asia jollain tavalla tiedostettaisiinkin. Sinulla on lupa keskittyä ihmisiin, jotka tukevat hyvinvointiasi eivätkä vie jatkuvasti energiaa.