Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kanssa menee huonosti, vertaistukea?
03.07.2018 |
Ollaan seurusteltu nuoresta saakka, meillä on ollut ylä-ja alamäkiä, isoja ongelmiakin, jotka selvitelty. Meillä on lapsia, joiden hyvinvoinnin eteen ollaan molemmat valmiita tekemään kaikkemme. Vuoden ajan on ollut erityisen vaikeaa. Mies on etääntynyt, läheisyyttä on harvoin, hän on paljon poissa. En usko että hänellä nyt on muita suhteita, paljon tekee töitä. Vapaa-aikana jos ei ole töissä nollaa alkoholilla stressiä ja on sitten ikävän humalassa, mutta ei lasten nähden. Tuntuu ettei meillä ole paljon yhteistä. Miehellä ei myös ole oikein haluakaan viettää kahdenkeskistä aikaa. Ehkä yksinhuoltajana olisi helpompaa? Olisi edes se joku viikonloppu kuussa omaa aikaa? Eikä tarvitsis turhaan odottaa läheisyyttä. Onko joku samassa tilanteessa tai on ollut? Silti ratkaisun tekeminen tuntuu melkein mahdottomalta, kun on pitkä historia ja nuo lapset. Heille molemmat vanhemmat on niin tärkeitä.
Kommentit (8)
Olen yrittänyt tietysti puhua, mutta mies hermostuu tästä ja kyllä siinä hermostun minäkin, siis riideltykin on, paljon useammin kuin ennen. Välit alkavat olla sellaiset, ettei kovin hyvää keskustelua ole syntynyt. Mies on sen tyyppinen ettei lähde parisuhdeterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista kestin 5 v. Erosin, kun nuorempi oli 5-vuotias. Kannatti, elämä alkoi taas hymyillä.
Miten olisi asuminen erillään tilapäisesti sovussa ilman erohakemuksia ja samalla pariterapia? Jos siinä kumpikin huomaisi, mitä oikeasti haluaa.
Meillä oli tuollaista. Miehellä oli muita naisia ja joi koska oli huono omatunto. Ei ois halunnut erota, joi aina vaan enemmän.
Ne duuni- ja harrastusmenot jälkeenpäin tunnusti. Olin tosi hämmästynyt, en ois ikinä uskonut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista. Miehellä oli muita naisia ja joi koska oli huono omatunto. Ei ois halunnut erota, joi aina vaan enemmän.
Ne duuni- ja harrastusmenot jälkeenpäin tunnusti. Olin tosi hämmästynyt, en ois ikinä uskonut...
Jatkan.. me päädyttiin viikko-viikko-systeemiin ja se on toiminut hienosti.
Mä en siltikään voi uskoa että pettämisestä olisi kyse nyt. Tilanne on se, että en ole taloudellisesti miehestä riippuvainen, olen kokopäivätyössä itsekin, enkä muutenkaan. Tiedän, että pyörittäisin tätä yksinkin, pyöritänhän nytkin. Mutta lapset, en haluaisi millään aiheuttaa heidän elämiinsä yhtään säröä. Siinäpä se vaikeus onkin. Jos miehellä olisi pientäkään halua yrittää tehdä jotain parisuhteen eteen olisi paljon parempi olo.
Alue: Aihe vapaa
Olisko vakavan keskustelun paikka ensin? Kyllähän teidän pitää puhua kunnolla, ennen kuin mietit mitään eroa. Kerro mitä toivot, että teidän suhteessa muuttuu.. Joskus arki ja työ vie mennessään eikä toinen osapuoli edes siinä huomaa, että puolisokin kaipaisi yhteistä aikaa tai sitä omaa aikaa (näin naisenakin huomattu, minun puoliso on antanut palautetta siitä, että teen liikaa töitä).