Miten kauan olit määräaikainen ennen vakituista sopimusta?
Kysyisin mielenkiinnosta, miten kauan te muut olette olleet samalla työnantajalla määräaikaisena ennen vakituista sopimusta? Itse olen ollut jo useamman vuoden, jotain 7-8 vuotta. Alan jo kyllästyä näihin ikuisiin määräaikaisuuksiin. Nytkään en tiedä, onko minulla töitä enää lomien jälkeen. Työsopimukset on minulla parin kuukauden pätkissä.
Itsetuntoni on aika huono. Olen alkanut ajatella, että minussa on jotain vikaa, koska en saa vakituista paikkaa. Mutta luulisi, että en olisi saanut enää näitä pätkäsopimuksiakaan, jos olisin jotenkin huono työntekijä ja ihminen? Työpaikoilla ainakin olen saanut kehuja ja pomoiltakin olen kuullut positiivista palautetta.
Stressaa ja ahdistaa jatkuvasti miettiä töiden jatkumista. Tykkään työstäni muuten, mutta tämä epävarmuus ahdistaa. En uskalla irtisanoutuakaan.
Onko kenelläkään muulla samaa tilannetta?
Kommentit (11)
Puoli vuotta olin sairauslomasijaisena, sitten viran vakinainen haltija jäi eläkkeelle ja minä sain vakituisen viran.
Olisinkohan ollut lähes seitsemän vuotta. Yksityinen päiväkoti. Aina kesän ajaksi pistettiin pihalle. Viimein sanoin, että olen liittoon yhteydessä nyt asiasta ja kappas, vakipaikka aukeni pikapikaa.
Kaksi kertaa ketjutti ja sitten niiden oli pakko vakinaistaa. Noin vuosi siihen siis meni.
Onko aloittaja kenties hoitoalalla...? Siellähän tuollainen "ketjuttaminen" on yleistä, mutta laitonta sielläkin.
Itse vaihtaisin aloittajan jo työpaikkaa. Mikäli vakit. paikkoja on ollut tuona aikana haettavana ja olet niihin hakenut, kuullostaa kyllä ihmeellisesltä miksi olet edelleen määräaikaisena ?!
Ainoa määräaikainen sopimus on ollut opiskeluaikainen harjoittelupaikka, seuraavan vuoden kesäduuniinkin kirjattiin samantien vakinaisuus osa-aikaisena kesän jälkeen. Ja kaikki työpaikkani olen ihan itse hakenut.
Olin viisi vuotta, ja tämä siis 1990-luvun alkupuoliskolla, modernin ajan pahimman laman aikaan.
Onhan se karua, varsinkin kun elätin myös mun miestäni, joka oli työtön. Mutta onneksi siitä selvittiin.
Ei kannata ajatella, että tuo on sinun vikasi, ap. Määräaikaiset ja tuntityösuhteet ovat ikävä kyllä tosi yleisiä nuorilla, ja monella alalla ei juuri muita olekaan.
Oi, yli kymmenen vuotta. Joku jo sanoikin sen, että joillain aloilla määräaikaisuudet on tosi yleisiä, ja niitä myös ketjutetaan osin lainvastaisesti. Meidän duunissa ei ketään vakinaisteta ennen kuin joku vakiviran haltija lähtee, ja niitä lähtee tosi vähän, kun muita työnantajia on erittäin vähän eli käytännössä täältä lähdetään vain eläkkeelle.
Viidesosa naisista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa, ja niitä on erityisesti alle kolmekymppisillä naisilla.
Kahdeksan kuukautta, kaksi eri sopparia (joista jälkimmäinen perusteeton määräaikaisuus). Sitten vakinaistivat.
Kiito teille vastauksistanne. Ketjuttaminen taitaa olla aika yleistä. Olen naisvaltaisella julkisella alalla. Olen hakenut avoimiin paikkoihin, mutta en ole päässyt jatkoon tai edes ensimmäiseen haastatteluun asti. Jotenkin masentaa tuollainenkin. Tulee pakosti tunne, että en ole yhtä hyvä kuin muut.
Katselen silloin tällöin muita työpaikkoja ja olen jopa miettinyt opiskelemaan lähtemistä, mutta pelkään muutoksia. Pelkään myös, että olisin seuraavassa työpaikassa taas samassa määräaikaisuuskierteessä.
ap.
8 kk. Yksi määräaikainen pätkä, jonka jälkeen sain viran. Olen yllättynyt että kävi nuorena yliopistosta vastavalmistuneena naisena näin hyvä tuuri sillä alalla ei ole hyvä työtilanne.
En ole ollut tällä työnantajalla lainkaan määräaikaisena, vaan sain heti toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen. Edellisellä työnantajalla olin määräaikaisena noin 2 vuotta omasta toiveesta, koska halusin pitkät kesävapaat.