Minkä ikäisten lasten kanssa vanhemmilla

20-vuotiaiden.

Minulla on ollut lähes aina, mutta sitä on pitänyt vähän järjestää. Koin tärkeäksi myös aikuiset kontaktit , sillä lapseni isä kuoli odottaessani lasta.

Toisin sanoen olen auttanut ystäviä lasten hoidossa, ja he minua. Samoin lapsen mummo on ollut niin paljon tekemisissä kanssamme, että hänet ja tätinsä lapsi piirsi aina pienenä perhekuviin.

Siitä 8v eteenpäin.

Siinä 13v kohdalla.

No minulla on 2,5v ja lasken illat omaksi ajakseni, kun lapsi menee nukkumaan. Minulla on siinä kolmisen tuntia omaa aikaa, on aina ollut nopea nukahtamaan eikä yleensä herää ennen aamua. Joskus se tuntuu liian vähältä, jos haluan katsoa vaikka elokuvan, siihen se aika sitten jo menee melkein kokonaan. 

Päivisin silti kun miehellä on aikaa, ottaa lasta mukaansa omiin touhuihin tai leikkii lapsen kanssa pari tuntia, jolloin voin tehdä mitä haluan. Se riippuu niin paljon omasta tilanteesta, ei niinkään lapsen iästä. Jos ei ole ketään joka auttaisi tai ei laske omaksi ajaksi sitä kun lapsi nukkuu ja itse valvoo, veikkaisin että 6-8v lapsesta riippuen.

Kun lapsi meneen kouluun, tulee sellainen vaihe, ettei ole koko ajan ns. miettimässä, mihin aikaan sen lapsen hakee ja vie tai ylipäätään ei tarvitse koko ajan murehtia sen lapsen tarpeita. Alkaa olla jo omia menoja, johon vanhempaa ei tarvita jne. Jossain vaiheessa huomasin, että mullahan on aika isot lapset jo, vaikka en annakaan lasten roikkua kylillä vapaasti kaiket illat. Siitä tuli sellainen outo fiilis, että sitä omaa aikaa on loppupeleissä jopa aika paljon, ihan silloinkin kun ne lapset ovat kotona.

Ja miten oman ajan määrittelee. Minulla on kyllä useinkin omaa aikaa, jolloin puoliso tai mummo on lasten (4v ja 6v) kanssa. Ja nautin tästä nykyisestä elämäntilanteesta aivan valtavasti! Mutta olen silti tosi tilivelvollinen kaikesta menemisestäni, kaikki pitää suunnitella ja sopia ja delegoida vastuu lapsista - ihan niin kuin puolisonkin pitää aina minun kanssa sopia että haen lapset jos hän poikkeaakin töiden jälkeen johonkin tai haluaa illalla harrastamaan. Siinä mielessä se aika ei ole lähtökohtaisesti omaa vaan on aina toisesta ihmisestä kiinni mihin olen vapaa ja mihin en.

Uskon, että arvostan aikanaan sitä vapautta että voin töistä tullessa spontaanisti poiketa kauppaan kysymättä keneltäkään tai lähteä lenkille joku ilta sopimatta etukäteen voiko puoliso viedä esikoisen harrastukseen kuopus mukanaan. Vaikka nyt on just hyvä, aikansa kaikelle <3 Kolmisen vuotta sitten tuntui vähän haastavalta tämä oma aika -asia.

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

- Tavata kavereita

- Tehdä omia projekteja

- Harrastaa

- Kuntoilla

- Lukea

Onko silloin kun nuorin menee ekaluokalle? Kokemuksia.

Up

Kun lapset on pieniä, omaa aikaa on silloin kun ne nukkuu, leikkii itsekseen jne. Nykyään tuntuu olevan vallassa sellainen käsitys että lapsen kanssa on oltava koko ajan. Mielestäni riittää kun on paikalla, ei tarvi kädestä pitää koko ajan. Itse luin paljon lehtiä ja kirjoja kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Oma aika on ennenkaikkea asenne, ei kenenkään tarvi uhrautua vuosikausiksi ilman omaa aikaa.

Mulla on lapsia aikuisia ja 13, 14 vuotiaat. Muuten olisi ehkä sitä omaakin aikaa, mutta nyt joutuu avittamaan vanhimpia lasten ja yrityksen kanssa. Eli ei ole vieläkään niin hirveästi.

Mulla on kaksi tyttöä parin vuoden ikäerolla ja ne on jo hyvin pienestä asti leikkineet aina yhdessä niin ettei mua ole kaivattu viihdyttäjäksi. Saattavat uppotua tuntikausiksi piirtelemään, lukemaan yms. Nuorempi on jo 8v eli voivat olla keskenäänkin muutamia tunteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.

Meillä käy ystäviä kylässä, keskustellaan. Lapset leikkivät, katsovat elokuvan.. Mummu on ollut lasten kanssa kun käydään elokuvissa, teatterissa, syömässä.. Käydään niissä myös lasten kanssa. Käydään miehen kanssa hyvinkin syvällisiä keskusteluja yöllä ja lapset nukkuu siinä vieressä, oikein ihania öitä olleet.. Aamulla juodaan kahvia ja luetaan lehteä, lapset touhuaa omiaan.

Ikävä kyllä mä en näe noita ongelmia.

Patikkaretkillä muksut nukkui teltassa ja me juotiin viiniä ja katseltiin suomen kesäyötä..

Olisiko matka ollut sama ilman lasten iloa.. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

- Tavata kavereita

- Tehdä omia projekteja

- Harrastaa

- Kuntoilla

- Lukea

Onneksi ystävilläkin on jo lapsia, olen tänäänkin lukenut.. Harrastan ja mies on lasten kanssa ja toisin päin. Minulla ei tällä hetkellä projekteja, mutta miehen vapautan niitä tekemään ja olen lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on omaa aikaa? Oltiin perheen kanssa patikoimassa ja kalassa. Seksiä harrastetaan kun lapset nukkuu.. Mitä muuta pitäisi olla.

Niin ja lapset puoli vuotta, 3, 5, 7, 9. Ja ei ole mikään jäänyt tekemättä.

Koira meillä enemmän rajoittaa.

Ei pidä olla, mutta ystäväiseni, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksenkohteita, haluja ja tarpeita. Jos joku haluaa teatteriin tai kuntosalille tai vaikkapa käydä kaverin kanssa keskeytyksettömän yksityisen keskustelun, ja se ei onnistu jos mukana on lapset puolivuotta, 3, 5, 7 ja 9, ja silloin se jäisi tekemättä jos omaa aikaa ei ole. Samoin useimmat ihmiset kaipaavat enemmän taukoja vuorovaikutuksesta ja kaikille ei riitä se lasten nukkuma-aika. Se on ihan ok.

Meillä käy ystäviä kylässä, keskustellaan. Lapset leikkivät, katsovat elokuvan.. Mummu on ollut lasten kanssa kun käydään elokuvissa, teatterissa, syömässä.. Käydään niissä myös lasten kanssa. Käydään miehen kanssa hyvinkin syvällisiä keskusteluja yöllä ja lapset nukkuu siinä vieressä, oikein ihania öitä olleet.. Aamulla juodaan kahvia ja luetaan lehteä, lapset touhuaa omiaan.

Ikävä kyllä mä en näe noita ongelmia.

Patikkaretkillä muksut nukkui teltassa ja me juotiin viiniä ja katseltiin suomen kesäyötä..

Olisiko matka ollut sama ilman lasten iloa.. Ei.

Niin, et eiköhän se ole vähän asenteestakin kiinni. Kyllä elämästä saa tehtyä hankalaa, tai voi suhtautua toisin.

Niin, sitä ikää tässä kysytään. Ehkä joskus kun lapset pärjää päivän yksinään.