Miksi ihastuminen on aina yksipuolista?

Se on perunanlaki. Vain osalle suodaan se helppo ja itsestään kehkeytyvä rakkaus joss kumpikin on mukana yhtälailla.

Muille se joka ihastuu on aina se peruna.

Peruna vertauskuvana tässä ihmisestä joka ei kiinnosta.

Useimmiten se vain on niin, että toinen ihastuu ja jos se toinenkin ihastuu, niin ei ainakaan aivan heti. Jomman kumman on oltava se ensimmäinen, usein myös ainoa.

Se vaan on. Ja sillonkin kun kumpikin väittää olevansa ihastunut, toinen on aina ihastuneempi kuin toinen.

No sanoppas se.. olispa niin mukavaa kun se oliskin molemminpuolista...

Suhde jossa toinen ihastuu vain siihen, että itseen ihastutaan on tuhoon tuomittu perunamuussi.

Järkevä valinta ehkä joidenkin mielestä, mutta ei kestä.

Minä kun olen ajatellut, että se on aina molemminpuolista. Oikeesti. Miten elämän voikin nähdä niin eri tavoin?

Minä en koskaan ihastu heti. Jos vaistoni kertoo, että miekkonen on hulluna minuun, iskee paniikki ja yritän hidastaa tahtia. Jos ensimmäinen reaktioni miekkosesta on vahva ei (vaikka onhan se hauska ja mukava...), se on aina muuttunut ihastumiseen myöhemmin XD. Jos ei tule mitään reaktiota, en ihastu.

Mutta jos tulee sellainen säälivä kuvotus, niin en ihastu edes myöhemmin XD. Esim. vähänkään pahalta haiseva mies ei todellakaan kiinnosta missään mielessä XD. Yhteenkään haisevaan miekkoseen en ole ikinä ihastunut. Samoin jos on oikeasti RUMA.

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Siksi koska ihastuminen tapahtuu riippumattomasti, eikä mikään kohtalo johdattele tosielämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Yleensä siten että mies tyytyy.

Tätä mä en yleensä ymmärräkään kun naiset syyllistää miehiä siitä että eivät oikeasti rakasta naisiaan.

Miten miehet voisivat kun naiset ovat ne ketkä ei jousta tasosta? Nainen on se joka edellyttää sukkien pyörimistä jaloissa jne..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Yleensä siten että mies tyytyy.

Tätä mä en yleensä ymmärräkään kun naiset syyllistää miehiä siitä että eivät oikeasti rakasta naisiaan.

Miten miehet voisivat kun naiset ovat ne ketkä ei jousta tasosta? Nainen on se joka edellyttää sukkien pyörimistä jaloissa jne..

Sitten mies tyytyy, katkeroituu ja on välinpitämätön kumppani. Suhde on onneton.

Mikä järki? Eikö olisi reilumpi ja parempi molempia osapuolia kohtaan, ettei kumpikaan tyydy?

Ei se ole. Kun molemmat ihastuvat syntyy parisuhde, tai aikakin yhden illan suhde.

Sellaisen kumppanin löytäminen ei ole helppoa jossa kummatkin olisivat lääpällään toisiinsa. Saati niin että se ihastuminen kestää pidempään kuin alun viikot.

Tuo kannattaa muistaa kun taas törmää vain toispuoleiseen ihastukseen. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Kyllä se joskus löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Nuorempana ihastuminen jäi usein yksipuoliseksi, kun sitä ei uskaltanut riittävän selvästi toiselle ilmaista. Aikuisena on ollut parempi tuuri, kun yrityksiä lähestyä toisia on tehnyt enemmän. Silloin joskus on innostanut ja saanut vastakaikua tunteilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Yleensä siten että mies tyytyy.

Tätä mä en yleensä ymmärräkään kun naiset syyllistää miehiä siitä että eivät oikeasti rakasta naisiaan.

Miten miehet voisivat kun naiset ovat ne ketkä ei jousta tasosta? Nainen on se joka edellyttää sukkien pyörimistä jaloissa jne..

Sitten mies tyytyy, katkeroituu ja on välinpitämätön kumppani. Suhde on onneton.

Mikä järki? Eikö olisi reilumpi ja parempi molempia osapuolia kohtaan, ettei kumpikaan tyydy?

Mitä veikkaat että miten käy länsimaille, jos vain 5% ihmisitä pariutuu ja joista vain puolet tekee lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Ihastuit mieheen, joka on pitkä, timmi ja raamikas? Oletpas uniikki lumihiutale...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä vastannut että kyse on tasosta.

Ihastumista ei (yleensä) syntyisi jos molemmat olisitte samalla tasolla.

Esim jos nainen ihastuu niin mies on kaikkien haluama pitkä akateeminen komistus, tietenkään ihastuminen ei ole molemminpuolista kun tuo mieskin edellyttäisi naiselta korkeaa tasoa.

Ja miehillä tietty myös samaa eli jos mies ihastuu niin nainen on useimmiten liian nätti/nuori/hyväkroppainen jne

Tasoerot on totta. Ihastuja ja ihastuksen kohde ovat eri tasolla. Mutta miten sitten pareja syntyy, jos kumpikaan ei ole valmis tinkimään tasosta?

Tämä ei ole ehkä ihan niin yksinkertainen juttu. Oma ihastukseni on fyysisesti timmimmän oloinen kuin itse olen, hän on myös pitkä ja raamikas. Toisaalta hänen ulkonäössään on muutamia puolia joita ei ehkä yleisesti pidetä miehessä erityisen viehättävinä. Luonteeltaan hän on kultakimpale, mutta myös aika erikoinen. Vähän sellainen tyyppi, jonka voisi kuvitella joutuvan koulukiusauksen uhriksi. Itse olen normaalipainoinen, ihan ok näköinen mutta en mikään missi, vähän omalaatuinen tyyppi mutta ihan pidetty kai. Eli miten se taso sitten määritellään kun on useita eri mittareita? (En varmaan ole palstaillut tarpeeksi kun en tiedä vastausta tähän. :))

Ihastuit mieheen, joka on pitkä, timmi ja raamikas? Oletpas uniikki lumihiutale...

Enhän mä missään sanonutkaan mun mieltymysten poikkeavan valtavirrasta? Mutta ei tuo mies ole mikään misumagneetti tai muutenkaan suosittu tyyppi. Kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa kuitenkin niin paljon ne muutkin tekijät kuin raamikkuus, pituus ja timmeys (joka sekin on suhteellista).

Lisättäköön kuitenkin että ei mun kaikki ihastukset ole olleet mitään adoniksia. Monesti olen huomannut että joku ihminen vetää puoleensa vaikkei olekaan porukan parhaimman näköinen. Ehkä en sitten lopulta usko mihinkään tasoihin vaan ihmisten väliseen kemiaan.