Onko raskaampaa olla jättäjä vai jätetty?

Jätetty. Päätöksen teki jättäjä.

Raskaampaa on olla jätetty. Jättäjä on tehnyt päätöksen ja usein on jo jotain uutta tiedossa. Jätetyllä ei ole mitään. Tosin aika hoitaa tämänkin asian.

Jätetyn osa on vaikeampi. Hän on se, joka hylätään ja joka kokee itsessään olevan jotain vikaa. Jättäjä on se, joka haluaa erota, jätetty ei.

Ihanteellisin tilanne olisi varmaan yhteinen päätös erosta. Kumpikin on tajunnut tilanteen jo ennen eropäätöstä.

Jättäjällä on raskaampaa. Hän on virallisesti syyllinen ja näin ollen paha ihminen, kuten näistäkin kommenteista näkee. Ei voi paljon pyytää ymmärrystä ja lohduttajaa ja saa olla huolissaan myös toisen jaksamisesta. Päätösten tekeminen on raskasta.

Minustakin jättäjällä on raskaampaa. Tekee päätöksen ja kantaa sitä vastuun.

Siksi varmaan on huonoja suhteita, kun kumpikaan ei halua kantaa vastuuta päätöksestä.

Kärvistellään vaan yhdessä.

Varmasti molemmille on raskasta, mutta jätetylle tilanne on monin kerroin raskaampi ja satuttavampi, jos kerran olisi nähnyt suhteella tulevaisuutta ja toinen on eri mieltä ja "hylkää"

Varsinkaan miehet ei tunnista eron merkkejä. Ero tulee täytenä yllätyksenä, joten se on vähän niin kuin vaimo kuolisi äkkiä.

Mieheni jätti minut ja oli sen jälkeen niin ilkeä kuin olla voi. Olin aina häntä kohtaan ollut hyvä ja kehunut ja kannustanut ja hoitanut osani hyvin. Mies löysi toisen ja alkoi käyttäytyä minua kohtaan kuin hirviö, vaikka itkin ja itkin. En voi käsittää. Hän ei tajunnut yhtään miltä musta tuntui tai lapsistamme. Eli meillä ainakin näin.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkaan miehet ei tunnista eron merkkejä. Ero tulee täytenä yllätyksenä, joten se on vähän niin kuin vaimo kuolisi äkkiä.

Meillä taas ei ollut eron merkkejä ja olen nainen. Todellakin tuli yllätyksenä 20 vuoden jälkeen ja voin sanoa, että hänen kuolemaansakin olisi ollut helpompi käsitellä kuin sitä tunnetta, mitä siitä seurasi. Kun ei saanut mitään vastauksia edes koskaan.

Luulen, että jätetylle, jolle jättämiseksi tulo saattaa toisinaan tulla aivan yllättäen ja ennalta-arvaamatta. Mutta en usko, että jättäjänkään rooli on niin yksinkertainen, mitä saattaisi luulla, ellei itse olisi koskaan ollut se, joka päättää jättää. - Moni on myös katunut syvsti jättämistä sen jälkeen kun on vatsa jättämisen jälkeen tajunnut, mitä menetti. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jätti minut ja oli sen jälkeen niin ilkeä kuin olla voi. Olin aina häntä kohtaan ollut hyvä ja kehunut ja kannustanut ja hoitanut osani hyvin. Mies löysi toisen ja alkoi käyttäytyä minua kohtaan kuin hirviö, vaikka itkin ja itkin. En voi käsittää. Hän ei tajunnut yhtään miltä musta tuntui tai lapsistamme. Eli meillä ainakin näin.

Olen pahoillani puolestasi. Voi olla että mies peittää vaikean päätöksen olemalla ilkeä ja toivomalla näin pääsevän irti suhteesta jotenkin helpommalla. Itse en haluisi olla ilkeä vaan erota jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä. Pelkään ettei se onnistu vaan menee ikäväksi sitten kun se hetki tulee.

Mieheni oli jättänyt exänsä. Vaikka päätös ei varmaan ollut helppo ja kevyesti tehty, jättäjä kumminkin on voinut ajatella ja suunnitella asiaa mielessään vaikka kuinka kauan. Vaikka jätetty ymmärtäisikin, ettei suhteessa mene hyvin ,voi se toisen päätös tulla yllätyksenä ja hän on näin täysin valmistautumaton. Ainakin miehen ex oli vielä vuosia tapahtuneen jälkeen sekaisin ja oli keskeyttänyt opintonsa sen takia. Kännipäissään soitteli miehelle ja vuoroin syytteli asiasta, vuoroin anoi tulemaan takaisin. Eivät olleet kerenneet olemaan yhdessä kuin pari vuotta, eikä onneksi ollut lapsia.

Jätetty tietty. Jättäjällä on tyypillisesti ollut aikaa suunnitella ja järjestellä viikkoja-kuukausia, jopa vuosia. Jättäjällä on suunnitelma valmiina. Jättäjä on se, joka sanoo "et kelpaa".

Jätetyllä ei ole päätösvaltaa. Hänen näkemyksellään ja mielipiteillään ja haluillaan ei ole merkitystä. Hän jää huomattavasti useammin tyhjän päälle.

Olen ollut jättäjä ja jätetty. Todella vaikea sanoa, kumpi oli raskaampaa. Jätettynä oli tietysti se yllättävyys, se kun vedettiin matto jalkojen alta. Mutta toisaalta jättäjänäkään ei ole helppoa. Vaikka eroon on ehtinyt valmistautua, muiden sekaantuminen ja syyttely tekee kurjan olon.

Luulen, että jätetty. Jättäjänä tunsin vain helpostusta, kun lopulta sain tehtyä päätöksen. 

Se riippuu erosta ja eron syistä. Olen ollut jättäjä, mutta syy jättämiseen oli miehen pettämisen paljastuminen. Hän ei halunnut erota, mutta en pystynyt jatkamaan. Minulle ero oli todella raskas ja siitä selviytyminen kesti muutamia vuosia, mutta jätetty mies oli pian uudessa parisuhteessa ja aloittanut uuden elämän.

Olen mies ja minut on jätetty muutaman kerran. Itse olen jättänyt vain kerran ja se oli minulle ihan hirveää. Pystyn kestämään pettymyksen paremmin, kuin tuottamaan sen toiselle.

Tunsin ihan fyysistä kipua henkisestä tuskasta.

Minulle on aina ollut raskaampaa olla jättäjä. Tavallaan se, että joutuu tekemään päätöksen toisenkin puolesta ja aiheuttamaan toiselle pettymyksen, on minulle paljon ikävämpää kuin se, että toinen sanoo haluavansa erota. Siihen on jotekin helpompi tyytyä ja sopeutua, vaikka se ensi alkuun sattuukin.

Itse jätin, koska sairastuin vakavasti. Uskon että pitkällä tähtäimellä tämä on johtaa onnellisempaan elämään exälleni. Ja kuulumisten perusteella hänellä meneekin hyvin, toisin kuin itsellä mutta siitä olen onnellinen että hän pääsi pois tästä katastrofista, joka minulle lankesi. Ei se aina ole helppoa jättäjälläkään....

Se on vaikea joskus sanoa. Joskus jättjän huono omatunto on sietämätön, hän saa toisen (ja ehkä muidenkin) vihat, raivot ja itkut niskaansa. Hänen täytyy keskustella ja perustella, silti välttämättä muut ei ymmärrä. Paha olo voi olla pitkäänkin.

Joskus taas jätetty voi ottaa asian ihan ok, voi olla odottanutkin eroa mutta ei ole itse tehnyt siirtoa. On vaan mennyt mukana. Silloin se ei ehkä tunnu niin pahalta.

Joskus taas jättäjä voi olla joku joka pelkää itse jätetyksi tulemista ja aavistaa eron tulevan. Jättää jotta ei tulisi jätetyksi. Tietää että hän on oikeasti se joka jätettäisiin kohta.

Mutta kyllä yleensä jätetyn rooli on kurjempi hylkäämuskokemuksen takia. Aina se ei vaan mene niin päin.