Lue keskustelun säännöt.
Abortin jälkeen
01.07.2018 |
Tein abortin toukokuussa , se oli harkittu ja järki sanoo että se oli oikea päätös. Tunne puoli taas on eri mieltä. Abortti kalvaa minua melkein joka päivä ja tällä viikolla olen itkenyt joka päivä töistä kotiin päästyäni. Itken jopa lounastauoilla.. olen myös vuotanut toukokuun puolivälissä tehdyn abortin jälkeen koko ajan, tällä viikolla tuli kai istukka ulos, vatsakin pistelee vielä mutta lääkärissä positiivisia raskaustestejä ja vuotoja ei ole otettu tosissaan.. olen aivan loppu. Mitä voin tehdä? Tehtyä ei voi muuttaa, mutta jotenkin minun pitää pystyä jatkamaan elämääni tästä eteenpäin. Miten te saman kokeneet olette toipuneet? Onko tämä normaalia vai pitäisikö minun hankkia keskusteluapua?
Kommentit (8)
Abortin läpi käynyt nainen kertoo kauniisti kokemuksistaan blogissa linnuntieta.blogspot.com.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavista sanoista! Ne todella auttavat tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Relaa vaan... eihän se tuossa vaiheessa ole kuin kasa jauhelihaa. Uutta pullaa vaan uuniin sitten kun sen aika on!
Kunpa voisinkin ajatella noin.. olen yrittänyt järjellä miettiä että vauvan ja lapsen aika ei ollut nyt. Ymmärrän myös että aikaisilla viikoillla (minulla rv6) tehty abortti on monelle "mitään tekevä" koska alkiota ajatellaan lihamöykkynä. Itse tunnen vahvasti kuitenkin menettääneeni lapsen. Kuulostaa hullulta, mutta sitä minä suren. Ap
Hanki kirja Abortista selviäminen (en muista oliko nimi tarkalleen noin mutta ainakin sinnepäin). Itse en ainakaan löytänyt ulkopuolista, joka olisi keskusteluissa vastannut "oikein'. Oli voivottelijoita, vähättelijöitä, toimitsijoita...
Minulla on keskeytyksen ”toinen”, eli loppuunsaattava osa huomenna.
En todella tiedä kuinka tästä selviää. Suru tästä kaikesta on niin iso, etten osaa sitä käsitellä muuta kuin vetäytymällä ja nyt jo tuntuu, että jotain minusta(kin) on kuollut.
Vaikka päätöksessä itsessään ei ollut mitään epäselvää, niin silti tämä tuntuu ihan hirveältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonien riehuminen sinua vain surettaa. Koita ajatella, että abortti on maassamme laillinen lääketieteellinen toimenpide, eikä siinä ole kyse murhasta. Itse olin hormonisurun lisäksi vihan ja masennuksen vallassa, koska minulle oltiin tylyjä gynekologin vastaanotolla enkä saanut mitään tietoa ennakkoon, kuinka tolkuttomasti tablettiabortti todellakin sattuu. Jos olisin tiennyt miten raaka ja ruma toimenpide tulisi olemaan, olisin mennyt yksityiselle ja vaatimalla vaatinut imukaavinnan.
Tämän Pride-vouhotuksen aikaan minulle tuli mieleen, kuinka tärkeää myös muunlaisten vähemmistöläisten julkinen esiinmarssi kulkueineen olisi. Vapaaehtoisesti lapsettomien, esimerkiksi. Olen abortistani lähtien pitänyt hyvin huolta raskaudenehkäisystä, ja julkisella paikalla aivan tavallisena kesäiltanakin sain aimoannoksen esimerkkiä, miten kipeää vanhempana oleminen voikaan olla. Nuorehko isä raahasi pientä poikaa pois kauppakeskuksesta, suorin käsin päänsä päällä. Mukula kirkui kuin riivattu, luulin ensin että lokkeja rääkätään. Hän sysäsi ipanan autoon ja oven paiskauksen jälkeen pisti tupakaksi
Jos edelleen vuodat niin hakeudu päivystykseen. 2-3vko jälkivuoto on normaalia, mutta sen jälkeen pitää tutkia mistä johtuu.
Itselläni oli jäänyt istukan palanen kiinni jonka takia vuotoa oli ihan kamalasti (side täyttyi 15-30minuutissa). Soitin päivystykseen ja sanoivat että ehdottomasti pitää tulla sinne. Ultrasivat ja totesivat että kohtu ei ole tyhjä ja kaavittiin paikallispuudutuksessa. Sen jälkeen pientä vuotoa kesti 2 päivää. Ja mielikin parani sen jälkeen huimaa vauhtia.
Voimia oikein paljon sinulle! Vaikka aborttipäätös voi olla oikea ratkaisu, se ei luultavasti koskaan ole helppo. Suosittelen käymään vaikka ammatti-ihmisellä puhumassa aiheesta. On tärkeää, että pidät huolta hyvinvoinnistasi tapahtuneen jälkeen. Lisäksi on tärkeää, että pääset terveydenhuoltoon tarkistamaan, ettei kehossasi ja kohdussasi ole fyysisesti jotain vialla.