Mennäkkö naimisiin vai ei?
Suhdetta takana 10v ja uskompa ja toivon että tuo mies on mun vanhuuden paras kaveri. Kaikkea on koettu yhdessä, asioita jotka yhdistää meitä ikuisesti, nyt viimeisempänä minä olen raskaan.
Pelkään vain aivan kamalasti, että vihkimisen jälkeen kaikki muuttuu. Pelkään muutenkin tehdä isoja päätöksiä! Jotenkin tuntuu niin kamalalta kun iteselläni ei ole tutuissa ja sukulaisissa oikeastaan ketään kenen avioliitto olisi kestänyt. On siis vaikea kuvitella minkälainen on tilanne kun avioliitto kestää.
Toinen ongelma on se että en haluaisi mitään megahäitä, en haluaisi häihini ihmisiä jotka ovat eronneet... kuulostaa kamalalta, mutta tulee jotenkin tekopyhä olo että vieraat tulevat todistamaan jotain sellasta, jossa me ei kuitenkaan onnistuta...
Onko mulla ollut vastaavia ajatuksia? miten pääsitte niistä yli vai pääsittekö?
Kommentit (7)
Jos välttelet naimisiinmenoa " koska se ei kuitenkaan onnistu" , itse asiassa tarkoitat että teidän suhde " ei kuitenkaan onnistu" . Jos olisin puolisosi, olisin aika järkyttynyt tuosta asenteesta. Jos mieheni perustelisi minulle noin ettei mennä naimisiin niin kriisin paikka olisi heti. Jos hän ei kerran aio uskoa ja edes yrittää, mikä hyöty siinä on roikkua?
Sen sijaa ystäville ja sukulaisille on turha todistaa tai olla todistamatta mitään.
Järkisyin: menkää naimisiin maistraatissa, virkatodistajat, pidätte omat nimenne. Eihän sitä edes tarvitse kenellekään kertoa, mutta jos aikoo loppuelämän olla yhdessä, niin perintöjen ja muiden takia on järkevää olla naimisissa.
Sitä paitsi se tuntuu siitä toisesta mukavalta.
1. Yhteinen lapsi on paljon suurempi päätös ja asia kuin avioliitto. Älä siis suurentele :)
2. Avioliitto EI ole yhtäkuin häät. Hyvänen aika. Jos haluaa mennä naimisiin ei se tarkoita että haluaa häät. Ja toisin päinkin on useita esimerkkejä, häät halutaan, mutta se liitto ei ole niin tärkeä. Jos solmitte avioliiton, niin solmikaa. Jos pidätte häät, niin pitäkää. Yksinkertaista.
Taidatte olla oikeassa!
Joskus vain tuntuu vaikealta päättää tällaisia suuria asioita, vaikka suuri asiahan tuolla masussakin on :)
Tulee sellanen olo että nyt tarttee vihdoin kasvaa aikuiseksi eikä piiloutua vaan johonkin koloon. Kunpa mies suostuisikin menemään salaa naimisiin, mutta voi olla että itsekin katuisin jos juhlia ei pidetä...
Jäänpä suunnittelemaan meidän pikkuhäitä!
t ap
Tehkää ihana karkaus, naimisiin ja reissuun salaiselle häämatkalle :)
no mutta jos jää haaveeksi niin sinne ainakin hää matkalle :)
t. ap
Joskus jos ihminen varoo/pelkää jne. jotain liikaa, niin samalla myös alitajuisesti ohjaa näin tapahtuvan.
Eli menkää naimisiin omalla tavallanne ja nauttikaa elämästä sen jälkeen täysillä, samoin kuin nytkin
jälkeen naimisiin maistraatissa, koska inhoan keskipisteenä olemista ja muutenkin olin raskaana, joten häiden järjestely e innostanut. Ja ei se naimisiinmeno nyt elämää järisytä, on turvallisempi ja vakaampi tämä liittö, kun on naimisiin menty. Tsemppiä sulle päätöksentekoon!