Onko teidän pian neljä vuotta täyttävällä

tais olla itseasiassa pahempi alle neljävee kun nyt. Pikkusisaruksen syntymä varmastikaan ei ainakaan helpottanut asiaa. Voimakkuudesta nyt on paha sanoa mitään, lapset on tempperamentiltaan niin erilaisia. Meillä aika rauhallinen tyttö, mutta kyllä siitäkin tarvittaessa raivoa löytynyt on.

On uhma vähän helpottanut, mutta tosi usein tulee kiukkukohtauksia syömisen, pukemisen ja nukkumaanmenon kanssa. En tiiä, onko varsinaista uhmaa vai tavallista kiukuttelua jota kaikilla on.

mikä oikeastaan on uhman ja kiukuttelun ero???

a, että aikoo muuttaa pois ja eikä ole tämän perheen lapsi enää. Paiskoo ovia. Kiukkuaa ruokailutilanteissa aika paljon; millon väärä lusikka/haarukka, paha ruoka, huono lautanen jne. Pukemiset aikaa tuskaa usein; on tarkka vaatteista mitkä käy mitkä ei. Kehittelee raivareita ihan tyhjästä monesti, oikein huomaa, kun alkaa " hakea" huudon aihetta.



Mutta kuitenkin enimmäkseen reipas, iloinen, toimelias jne. :)

Meilläkin poika hakemalla hakee riidan aiheita ja on sellasta juupas-eipäs-leikkiä. Saattaa vetää herneet nenään ihan pienistä asioista. Tosi rasittavaa välillä. Ehkä se sitten on uhmaikää.

Noin 2,5 viikkoa joka ilta on ollut sellainen 1-2,5h huuto konsertti. Eikä todellakaan tarvitse mitään syytä. Silloin hän ei osaa pukea, ei syödä eikä tehdä muutenkaan yhtään mitään. Yhtä nopeasti loppuu kun on alkanutkin. Nukkumaan menon kanssa myös noin tunnin ajan kävelyttämistä takaisin sänkyyn kun on sata hyvää syytä miksi hän tulee sängystä pois. Sitten jos häntä komennetaan niin siitäkös vasta meteli alkaa, että häneltä pitää pyytää anteeksi. Kun kysytään, että kertoisi mikä hänellä on hätänä, sattuuko vai harmittaako niin vastausta ei saa vaan pelkkää suoraa huutoa.... Voi naapuri parat.