En jaksa enää... Elämä pilalla (terveys)

Lapsellekin on vaikea luoda tavallista elämää, kun minulle normaalit aktiviteetit tuottavat vaikeuksia. Lapsen kavereita en voi ottaa mukaan vaikka reissuihin joita harvoin teemme julkisilla välineillä, koska mitä jos en pysty hallitsemaan kahta lasta jossain vaativassa, yllättävässä tilanteessa. Oman lapsen tunnen ja hän ymmärtää jo rajoituksiani aika hyvin, mutta vieraan lapsen kanssa asia on eri. Osa vammoistani on diagnosoitu ja Kelan mukaan "lievästi vaikeuttavat toimintakykyä", mutta osassa on vielä prosessi kesken ja siten olen vammaispalvelujen ulottumattomissa. Ap

Et ole yksin. Mulla kaksi lasta, 25k velkaa, kuntoutustuella olen, luottotiedot menny...masennus alkoi helpottaa raskaiden hoitojen jälkeen, ja havahduin tähän huonoon rahatilanteeseen. Alkaa taas masentaa. Olen ruma ja muodoton.

Vierailija kirjoitti:

Et ole yksin. Mulla kaksi lasta, 25k velkaa, kuntoutustuella olen, luottotiedot menny...masennus alkoi helpottaa raskaiden hoitojen jälkeen, ja havahduin tähän huonoon rahatilanteeseen. Alkaa taas masentaa. Olen ruma ja muodoton.

Olen pahoillani :(

Miten pärjäätte arjessa ja onko mitään apua, vai oletko nyt jo niin hyvässä kunnossa että pitäisi selvitä itse? Ap

Jep ymmärrän. En tiedä, mitä sanoa, koska toi ois pahinta mitä elämässä vois tapahtua. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Jep ymmärrän. En tiedä, mitä sanoa, koska toi ois pahinta mitä elämässä vois tapahtua. Kokemusta on.

Niin ja tavallaan, ei tässä vielä kaikki. Se näkymättömyys ja kelkasta tippuminen on ehkä vielä pahempaa. Kukaan ei oikein halua kuulla, kun kuukaudesta ja nyt jo vuodesta toiseen rehelliset kuulumiseni ovat, että asiat menee taas ja vieläkin pahempaan suuntaan. Ihmiset vaikuttaa pitävän huomionkerjääjänä ja tyhjästä valittajana ennen pitkää, vaikka tämä vaan on mun todellisuutta. Korjaisin elämäni ja olisin normaali, jos vaan mitenkään pystyisin.

Lääkärit ovat skeptisiä oireista ja tutkimuksiin pääsyssä kestää todella pitkään. Minkään ei uskota olevan huonosti, ennen kuin tulokset ovat valmiit. Olen toistuvasti kokenut sen, että olen sanonut, että tämä asia on näin ja se pitäisi tutkia. Sitten kun tutkimukset on valmiit kuukausien päästä niin lääkärit ovat ihan yllättyneitä, että sullahan on paljon pahempi tilanne kuin näytti.

Sukulaiset pitävät laiskana, lääkärit dramaattisena, naapurit ja lapsen kaverit varmaan vain työttömänä tai päihdeongelmaisena (en käytä mitään). Ystävistä osa on vaivautuneita ja neuvottomia, osa yksinkertaisesti kadonneet. Ap

Mitä sairauksia sinulla on? Voiko niistä kuntoutua?

Onko kaikki sairautesi sellaisia, ettei niitä voi hoitaa/parantaa?

Mä olen tehnyt paljon töitä saavuttaakseni hyvän palkkatason sekä vaativan ja mielekkään työn. Ja sitten sairastuin ms-tautiin...

Niin tuttuja tunnelmia ap! Itse olen myös vaikeasti sairas 28-v, kuntoutustuella, en ole koskaan seurustellut, ilman seksiä jo jonkin aikaa. Tosin jatkossa haluaisin seksiä vasta vakavassa parisuhteessa, ehkä jopa avioliitossa, mutta kumppania on vaikea löytää ja sitten kun vielä ei ole terve.

Kykyä olisi yliopisto-opintoihin, mutta terveys on pettynyt niin enhän mä niitä kursseja saa  juurikaan tehtyä, vähän "harrastuksena" opiskelen mitä jaksan ja yritän itseni kuntouttaa, mutta kun sekään ei ole omasta halusta kiinni vaan siitä, että kuinka pitkään kela jatkaa kuntouttamista. Jos kuntoutus loppuu kesken, niin siinähän se hyvä tulevaisuus sitten meni. Miehettömyys on kaikin tavoin hirveää ja jatkuva seksin puute. Ja ilman miestä ei sitä perhettäkään saa ja jos joskus sellainen ihme sattuisi että perheen saisin, niin olisin varmaan edelleen kakkosluokan kansalainen sairauksieni takia.

Yksinäinen kellorumpu lastenhuoneen komerossa...