Lue keskustelun säännöt.
Lapsia haluaville huomiotavaa.
18.06.2018 |
34 vuotiaana löysin lopulta löysin elämäni naisen ja sellaisen jonka kanssa lopulta lisäännyttiin ja vieläkin on uutta tulossa. Nainen kyllä vannotti että halutessani saan ja pääsen harrastamaankin.
No entäpä sitten käytännössä näin muutaman vuoden kokemuksella. Seksiä maksimissaan kerran kuussa ja harrastuksia harvemmin. Ottakaa miehet huomioon että nämä touhut käytännössä loppuu!! Myös moni muu tekeminen vaikeutuu lapsen myötä.
En silti valita, lapset on sen arvoisia.
Ennen kuin tuomitsette että kerron että pyykinpesu ja ruoan lämmitys on naiseni ainoat kotityöt. Muuten meillä vain minä siivoon, moppaan, imuroin, leikkaan nurtsit, maksan asumisen, hoidan naisen koiran jne.
Kommentit (48)
Heikko aloitus. Ei naiset tälläsiä kommentoi koska toihan on heistä ok arkea.
Lapsen myötä meillä loppu seksi kokonaan. Muuten päätän omat menoni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Kenen elämää omat lapset on?
Noinhan se monella menee. Ja jostain syystä moni mies ei mieti asiaa etukäteen. Kuten olen niin moneen kertaa todennut, niin miehille pitäisi tehdä sellainen "worst case" -manuaali. Voisi sitten miettiä, että onko henkisesti valmis siihen arkeen mitä lapset tuo tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Yksineläjillä on 80 prosenttia suurempi masennusriski kuin perheellisillä.
Tietysti voi olla niinpäin, että masennukseen taipuvaiset jäävät yksin, mutta tämä on tilasto kuitenkin. Korrelaatiosta en väitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuon pitäisi valjeta kelle vain, jonka ystävät saa lapsia. Sen jälkeen ystäviä ei näy eikä kuulu. Mikään ei enää kiinnosta eikä tapaamiset järjesty millään aikavälillä.
Siitä voi päätellä haluaako omasta elämästä samanlaista.
Lapset alkaa osata tehdä jotain/mitään omatoimisesti siinä seitsemän vuoden kieppeillä.
Jos ei tajua millaista lasten kanssa on, kannattaa suostua kokeeksi lapsenvahdiksi. Sillä se selviää. Ähräämistä perusasioiden kuten syömisen, pissaamisen ja pukemisen kanssa sekä sotkujen siivoamista.
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Aikuisuuden mitta on kun pystyy laittamaan omat nautinnot lapsen elämälle, kokemuksille ja kasvatukselle alisteisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se monella menee. Ja jostain syystä moni mies ei mieti asiaa etukäteen. Kuten olen niin moneen kertaa todennut, niin miehille pitäisi tehdä sellainen "worst case" -manuaali. Voisi sitten miettiä, että onko henkisesti valmis siihen arkeen mitä lapset tuo tullessaan.
Miehethän niitä lapsia hinkuaa.
Helppohan se on. En ole kuullut yhdestäkään miehestä, jolla olisi mennyt terveys tai henki raskauden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Yksineläjillä on 80 prosenttia suurempi masennusriski kuin perheellisillä.
Tietysti voi olla niinpäin, että masennukseen taipuvaiset jäävät yksin, mutta tämä on tilasto kuitenkin. Korrelaatiosta en väitä mitään.
Mielenkiintoista. Laitatko linkin, kiitos.
Tunnen monia masentuneita. Useimmilla on lapsia. Ns erityislasten vanhemmista noin sata prosenttia on masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Yksineläjillä on 80 prosenttia suurempi masennusriski kuin perheellisillä.
Tietysti voi olla niinpäin, että masennukseen taipuvaiset jäävät yksin, mutta tämä on tilasto kuitenkin. Korrelaatiosta en väitä mitään.
Mielenkiintoista. Laitatko linkin, kiitos.
Tunnen monia masentuneita. Useimmilla on lapsia. Ns erityislasten vanhemmista noin sata prosenttia on masentuneita.
Laitat varmasti sinäkin linkin tuohon sataan prosenttiin!
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
No suurin osa taitaa käydä töissä.
Miksi et aloittaja ota eroa?
Kerran kuussa seksiä on ihan törkeän vähän, mun mielestä tuo on parisuhteen laiminlyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
34 vuotiaana löysin lopulta löysin elämäni naisen ja sellaisen jonka kanssa lopulta lisäännyttiin ja vieläkin on uutta tulossa. Nainen kyllä vannotti että halutessani saan ja pääsen harrastamaankin.
No entäpä sitten käytännössä näin muutaman vuoden kokemuksella. Seksiä maksimissaan kerran kuussa ja harrastuksia harvemmin. Ottakaa miehet huomioon että nämä touhut käytännössä loppuu!! Myös moni muu tekeminen vaikeutuu lapsen myötä.
En silti valita, lapset on sen arvoisia.
Ennen kuin tuomitsette että kerron että pyykinpesu ja ruoan lämmitys on naiseni ainoat kotityöt. Muuten meillä vain minä siivoon, moppaan, imuroin, leikkaan nurtsit, maksan asumisen, hoidan naisen koiran jne.
No voi hyvänen aika mitä avuttomuutta. Ilmoitat vaimolle, että haluat harrastaa enemmän, ja sitten jaatte illat: sun harrastusillat on maanantai ja keskiviikko, vaimon tiistai ja torstai. Lisäksi viikonloppuna ehtii yleensä molemmat harrastaa. Ei molempien vanhempien tarvii olla koko aikaa lasten kanssa kotona!
Meillä tämä toimii, molemmat harrastaa ja saa lisäksi omaa laatuaikaa lapsen kanssa.
Mitä sinä tuota vain miehelle osoitat! Lapsen jälkeen loppui meillä seksi mutta ei minun tahdosta. Varokaa vaan naiset myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se monella menee. Ja jostain syystä moni mies ei mieti asiaa etukäteen. Kuten olen niin moneen kertaa todennut, niin miehille pitäisi tehdä sellainen "worst case" -manuaali. Voisi sitten miettiä, että onko henkisesti valmis siihen arkeen mitä lapset tuo tullessaan.
Miehethän niitä lapsia hinkuaa.
Helppohan se on. En ole kuullut yhdestäkään miehestä, jolla olisi mennyt terveys tai henki raskauden takia.
Tämä takia ne ei varmaan osaa ajatella mitä se arki sitten on. Pitäisi uhan manuaali tehdä mieslapsille jotka eivötitse osaa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
Niin, kukaan ei kaipaa syrjäytynyttä heräsi se aamulla tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää harrastella paljon kaikkea kivaa tai vaikka vain hengailla paljon ystävien kanssa, niin kannattaa jättää lapset tekemättä. Näkee jatkuvasti kun pitkäaikaiset kaverit vähenevät harrastusten parista, eikä heillä todellakaan ole syynä se, etteikö haluaisi olla mukana itselleen rakkaan asian parissa vaan se, ettei enää pääse/ehdi koska lapsi. Itselleni ei tulisi mieleenkään laittaa omaa elämää sivuun ja elää katsojana lapsen elämässä. Ei ihme kun moni vanhempi on niin masentunut...
Aikuisuuden mitta on kun pystyy laittamaan omat nautinnot lapsen elämälle, kokemuksille ja kasvatukselle alisteisiksi.
Vai että aikuisuuden mitta. Mekö emme ole aikuisia, jotka haluamme elää omaa elämäämme ilman ylimääräisiä velvollisuuksia? Lapsi teetättää niin paljon ylimääräistä työtä, että harrastusrikkaat ihmiset menettävät pelkästään lapsen takia väistyneiden harrastusten vuoksi myös osan idetiteettiään. Pari lapsen omistavaa ystävääni on ollut ihmeissään kun olen sanonut, etten todellakaan tee koskaan lapsia, sillä minä haluan elää vastuuttomampaa elämää enkä palvella jotain pikkuihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt: Herään ja nousen ylös kun huvittaa. Voin käyttää aamukahvitteluun tunteja tai vaikka koko päivän. Voin lähteä hetken mielijohteesta ovesta ulos minkä tahansa asian pariin ilman mitään estettä. Voin olla koko päivän/viikon/niin kauan kuin haluan poissa kotoa. Voin elää elämääni omien mieltymysteni mukaan.
Jos taas olisi lapsi tai lapsia, niin eläisin elämää ihan toisin kuin omien halujeni siivittämänä. Onko se normaalia, että eletään jopa vuosikymmeniä jonkun muun statistina?
Mitä jos menisit töihin, loinen.
No oma mieheni saa seksiä useamman kerran viikossa ja harrastamaan pääsee vapaapäivinään. Lapsi on 3 vee.