Lue keskustelun säännöt.
Kun sinkuille sanotaan että "et ole löytänyt sitä oikeaa" - entä eronneet?
16.06.2018 |
On menty jopa naimisiin ja tehty lapsia ja sitten tulee ero. Mä en nyt sitten käsitä että oliko se kumppani se oikea vai eikö ollutkaan?
Kommentit (30)
No jos nyt oikein aletaan analysoimaan, niin täytyisi tietää syyt, motiivit ja olosuhteet yhteenmenolle ja lasten tekemiselle.
Oliko tunnetta, oliko rakkautta? Oliko myös hitunen järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen elämäni aikana löytänyt jo monta juuri sillä hetkellä oikeaa.
Rakkaus on tosi hieno juttu, mutta väärä syy mennä naimisiin. Avioliitto on talousliitto.
Erittäin hyvä kysymys ap:ltä.
Maailmassa oletuksena on että se oikea on aina se jonka kanssa ollaan suhteessa.
Vääriä suhteessa olevia ei ole olemassakaan.
Kukkua kanssa.
Olen mieluummin yksin ja kuuntelen tuolllaisia tyhmyyksiä, kuin olen Herra Väärän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt oikein aletaan analysoimaan, niin täytyisi tietää syyt, motiivit ja olosuhteet yhteenmenolle ja lasten tekemiselle.
Oliko tunnetta, oliko rakkautta? Oliko myös hitunen järkeä?
Entä niiden tunteiden taustavaikuttimet: oliko ikäkriisi, oliko elämänmuutoksen kaipuuta, turhautumista omaan elämään, yksinäisyyttä, hakiko toisesta jossain mielessä pelastusta, muutosta omaan elämäänsä ja olemiseensa? Muutos ei välttämättä lopulta tuokaan sellaista onnea kuin kuvitteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tosi hieno juttu, mutta väärä syy mennä naimisiin. Avioliitto on talousliitto.
Niin onkin, mutta entä parisuhde?
Hannu Hanhi kirjoitti:
Minä olen elämäni aikana löytänyt jo monta juuri sillä hetkellä oikeaa.
Joista tuli sitten myöhemmin vääriä. On kai tää outoa... Pariutuminen nähdään jonain onnen täyttymyksenä vaikka usein se näyttää johtavan vain ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari suhdetta on parempi kuin parisuhde.
Ap, oli se varmaan sillä hetkellä ns. oikea mutta ihmiset muuttuvat iän ja kokemusten myötä joten se parikymppisenä oikea voi nelikymppisenä ollakin ihan väärä jos vaikka arvomaailma ja asenteet ovat ajan myötä muuttuneet. Niin voi käydä 30-40 ikävuosien välissä kun tulee ikäkriisejä ja aletaan miettiä mitä elämältä haluaa ja haluaako enää samoja asioita kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkeen päin ajateltuna ex ei ollut se oikea alusta alkaenkaan. Ei halunnut naimisiin, ei lapsia. Ei sitten oikeastaan halunnut viettää aikaa minunkaan kanssa. Ei suostunut mihinkään yhteiseen juttuun. Elettiin vain rinnakkain 20 vuoden ajan. Toki menimme naimiin ja saimme lapsiakin. Minä olin se rakastunut, ex vain tuytyi minuun.
Erosin vuosi sitten ja nyt olen kokenut oikean rakkauden. Millään naimisiin menolla tai yhteen muutolla ei ole merkitystä. Yhdessä on vsin ihana olla.
No eihän se nyt tietenkään ollut oikea jos tuli ero, tai korkeintaan sen aikaa kuin oltiin yhdessä. Kyllä senvarmaan jokainen itse tietää, oliko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oli se varmaan sillä hetkellä ns. oikea mutta ihmiset muuttuvat iän ja kokemusten myötä joten se parikymppisenä oikea voi nelikymppisenä ollakin ihan väärä jos vaikka arvomaailma ja asenteet ovat ajan myötä muuttuneet. Niin voi käydä 30-40 ikävuosien välissä kun tulee ikäkriisejä ja aletaan miettiä mitä elämältä haluaa ja haluaako enää samoja asioita kumppanin kanssa.
Eli ne oikeat vaihtuilee koko ajan. Kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oli se varmaan sillä hetkellä ns. oikea mutta ihmiset muuttuvat iän ja kokemusten myötä joten se parikymppisenä oikea voi nelikymppisenä ollakin ihan väärä jos vaikka arvomaailma ja asenteet ovat ajan myötä muuttuneet. Niin voi käydä 30-40 ikävuosien välissä kun tulee ikäkriisejä ja aletaan miettiä mitä elämältä haluaa ja haluaako enää samoja asioita kumppanin kanssa.
Eli ne oikeat vaihtuilee koko ajan. Kätevää.
Tai sitten ei. Ei minulle ole ollut kuin yksi oikea reilun 30 v. Rakastuttiin järjettömästi nuorena ja mentiin samantien naimisiin. Voisi kai sanoa, että on kasvettu ja kehitytty yhdessä koko ajan. Vaikka ollaan miehen kanssa hyvin erilaisia ihmisiä, meidän taustat ja esim lapsuus oli ollut hyvin samanlaiset, joten molemmilla oli hyvin samanlaiset arvot ja ajatukset tulevaisuudesta. Suhteemme on ollut aina rakastava ja läheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli oikea, mutta eronnut ei tyytynyt tylsään loppuelämään yhden ja saman kumpppanin kanssa.
Löysi oikean ja alkoi etsiä vasenta :D
Näitä hassuja taikauskoja.
Maailman jokaiselle ihmiselle on joku sielunkumppani jota täytyy hakea kuin neulaa heinäsuovasta.
Ja meidän kaikkien elämässä on jokin tarkoitus.
Ja jumala ohjailee tätä muurahaiskekoa kuin Jim Carreyn elokuvassa.
Uskon tuollaiseen yhtä paljon kuin horoskooppeihin.
Joskus käy niin, että iän lisääntyessä sinkun vaatimuslista lumppaniaan kohtaan vain kasvaa kymmensivuiseksi listaksi, jota kukaan ei voi täyttää.
Ihmiset muuttuvat usein iän myötä, toiset parempaan toiset huonompaan suuntaan.
Minä erosin "siitä oikeasta", kun hänelle taisi tulla ikäkriisi. Ensimmäinen ajatus oli, ettei se sitten ollutkaan mun sielunkumppani.
Nyt asioita puituani, en tiedä, onko sitä oikeaa olemassa, on vain sattuman kautta tavattuja ihmisiä, joiden kanssa synkkaa ehkä hetken, ehkä ikuisesti.
Mutta enää en aio perustaa onnellisuuttani toisen ihmisen varaan, vaan nautin asioista, jotka tulee vastaan.
Ei ollut alun perinkään oikea. Halusin vain niin kovasti, että olisi. Sitä voi hyvin pettää itseään ja ummistaa silmiä ja mennä naimisiin asti sen voimalla.
Aika naiivi ajatus, että naimisiinmeno olisi jotenkin vapaa itsepetoksesta ja harhakuvitelmista.
"Et ole tavannut vielä sitä oikeaa" on vain toinen tapa lohduttaa ihmistä, ettei ole mitenkään hänen puutteellisuutta ettei kumppania ole, vaan sopivaa kumppania ei niin helposti osu kohdalle.
Aloituksessa on nyt haluttu tahallaan ymmärtää tämä väärin.
Eli suomeksi provosoida ja pilkata ihmisiä joiden parisuhde ei ole kestänyt. Että kiitti vaan, potki potkittuja.
Ei kukaan ole se oikea, parisuhteet ovat aina vaikeaa paskaa ennemmin tai myöhemmin.