Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko se ihan mahdoton ratkaisu, että 55-vuotiaana irtisanoutuu kamalasta työpaikasta ilman mitään tietoa tulevaisuudesta?
14.06.2018 |
Muutama vapaapäivä ei enää riitä palautumiseen, nuoremmat menee ohi ja nokkii vielä ohimennessään vanhempia. Koko työpaikka ja työelämä on alallani mennyt huonompaan suuntaan, siis näin duunarin kannalta tietysti. Muistan hyvinkin ajan , vain parikymmentä vuotta sitten, kun suoraan paikassa x, tekemässä työtä x, siis ihan konkreettisesti samassa tilassa, oli työntekijöitä nykyisen vajaan 10 sijaan 15, sesonkina varmaan 20. Ja vaikka on tehostettu, ja tilattu jotain muualta valmiina, niin kuitenkin se ero on kyllä tuntunut työssä lisääntyneenä paineena ja kiireenä.
Enkä ole huomaavinani missään päin horisontissa , että olisi helpottumassa.
Minulla on siis vuosikymmen vielä jäljellä viralliseen ja oikeaan eläkeikään. Siihen astiko pitäisi jaksaa??
Onko kaikki eläkekertymät, sekä työttömyyskorvaukset, avustukset ja tukimuodot tosiaan nyt ajettu siihen malliin, että työttömäksi jääminen tässä vaiheessa syöksee mut vääjäämättä syrjäytymään ja köyhtymään lopullisesti?
Nimittäin muistan liiankin hyvin edellisen kerran kun olin ansiosidonnaisella, ennen lamaa. Tällöin olin arkipäivät työttömänä, täydellä päivärahalla, ja tein töitä la-su ja sain täyden palkan. Palkka ei tosiaankaan vähentänyt työttömyyspäivien päivärahaa eikä mitään soviteltuja eikä vyörytuksiä ollut keksitykään.
Eipä ole enää, ja koko ajan kuulen vaan huononnuksia ja huononnuksia siltä suunnalta.
Ottaen huomioon ikäni, ja sen ettei mitään muodollista pätevää koulutusta ole , on työttömyys enemmän kuin varma jos nyt jään pois työpaikastani.
Taloudellisesti pärjään siis nyt siten kun parin tonnin nettopalkalla lapseton viiskymppinen pärjää. En asu omistusasunnossa, mutta minulla on ihana kesämökki. Sinnekään muuttaminen ei varmasti ratkaise pitkän päälle mitään, sillä paikkakunnalla ei ole palveluja juurikaan. Terveydenhoito mietityttää myös.
MIten ihmiset minun ikäisenäni yleensä ratkaisee tämmöisiä ongelmia? Sairaslomilla? Semmoisia ei ole juuri saatavissa meilläpäin. Tai kait sitä jonkun viikon sieltä-täältä saa niskakivuista, mutta semmoinen ei seuraavaa kymmentä vuotta kyllä pelasta.
Pitääkö vain riskeerata ja ajatella, että pitää sitten vaan pienentää kulutusta ja elämänpiirejä, kunhan vaan pääsee pois tuosta raskaasta työstä.
Vai pitääkö syödä buranaa ja hakea nukahtamislääkkeitä ja toivoa että jaksaa vaan edelleen?
Kommentit (19)
Kaikki järjestyy aina kun vain uskaltaa repäistä ja kuunnella miltä itsestä tuntuu. Suomessa nyt on vaan totuttu kaikki tekemään saman kaavan mukaan!
Itse oon vasta 30v, mutta kyllästyin toimistoduuneihin joita olin jo tehnyt 10v. Muutin lämpimään ja vaikka tulot ovat nyt pienemmät, elämänlaatu sitäkin rikkaampaa! Irtisanoutuessa ei mullakaan ollut mitää varmuutta tulevaisuudesta... mutta kyllä asiat vain hoituvat tavalla tai toisella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet töissä ja etsit samalla uutta paikkaa. Jos sinulla on 2000 € netto on bruttosi sitten jo melkoinen ja ilman koulutusta? Kyllä siihen saa töitä tehdäkin.
Lehdissä kyllä esitellään jonkin verran elämänmuutoksen tehneitä, mutta he ovat aina jotain terveitä, vahvoja, treenattuja 30jtn, jotka muuttaa balille surfaamaan.
Viiskymppinen peruspäivärahalla, aktivoinnin paineessa hakemassa työtä ilman koulutusta taustalla, jatkuvien leikkausten ja karenssien paineessa, hakemassa kelalta toimeentulotukea ja apuja lisääntyviin lääkemenoihin. Semmoiset tarinat ei ole kovinkaan kiinnostavia, niistä ei saa positiivistä pöhinää aikaiseksi millään. Vaikka miten olisikin vapaaehtoisesti jäänyt pois töistä.
Harrastatko liikuntaa? Juotko alkoholia, usein? Entä tupakoitko? Miten rentoudut? Mihin tarvitse buranaa?
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko liikuntaa? Juotko alkoholia, usein? Entä tupakoitko? Miten rentoudut? Mihin tarvitse buranaa?
Miten nämä liittyy tulevaan talouteen, eläkertymään ja ansiosidonnaiseen? Terveydehoitoon, lääkekuluihin?
Käyn sauvakävelyllä, 6,5 km varmaan 3 kertaa viikossa, keskimäärin. Juon pari pulloa punaviiniä n. kaksi kertaa kuukaudessa jonain vapaailtana kotona. En tupakoi. Rentoudun sillä punaviinillä, sanoisin. Buranaa menee selkäkipuihin, olkapääkipuihin joihin herään öisin, sekä nykyään myös nilkkasärkyyn ja toisen polven kipuun. Tosin vatsahaavan takia yritän vähentää buranaa, mutta somacilla toivon ettei ihan ala taas vuotamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko liikuntaa? Juotko alkoholia, usein? Entä tupakoitko? Miten rentoudut? Mihin tarvitse buranaa?
Miten nämä liittyy tulevaan talouteen, eläkertymään ja ansiosidonnaiseen? Terveydehoitoon, lääkekuluihin?
Käyn sauvakävelyllä, 6,5 km varmaan 3 kertaa viikossa, keskimäärin. Juon pari pulloa punaviiniä n. kaksi kertaa kuukaudessa jonain vapaailtana kotona. En tupakoi. Rentoudun sillä punaviinillä, sanoisin. Buranaa menee selkäkipuihin, olkapääkipuihin joihin herään öisin, sekä nykyään myös nilkkasärkyyn ja toisen polven kipuun. Tosin vatsahaavan takia yritän vähentää buranaa, mutta somacilla toivon ettei ihan ala taas vuotamaan...
Liittyy siihen pystytkö parantamaan oloasi nykyisessä työpaikassasi, jatkuuko säryt myös lomilla?
Jää nyt aluksi vaikka opintovapaalle 15 kuukaudeksi, siihen sinulla on lain mukaan oikeus. Ja sen 15 kuukautta on oikeus saada aikuiskoulutusrahaa, mikä tietenkään ei palkkaa vastaa, mutta on se peruspäivärahaa parempi kuitenkin. Opiskelet vaikka avoimessa yliopistossa (verkko-opinnotkin ovat mahdollisia) jotain itseäsi kiinnostavaa. Opintojen ei tarvitse liittyä mitenkään nykyiseen työhön, voivat olla ihan muusta aiheesta. Vaikka kirjallisuustiedettä, historiaa, biologiaa, terveystietoa - mikä nyt vaan itseä sattuu kiinnostamaan. https://www.koulutusrahasto.fi/fi/etusivu/
Sanoisin, että tuossa iässä ei kannata vakituisesta työpaikasta luopua. Toista (vakituista ainakaan) et mitä luultavimmin tule löytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No uuden työpaikan saanti on tuossa iässä jo tosi epätodennäköistä, eli jos ei haittaa että elät muutaman satasen päivärahalla, niin siitä vaan.
Jos sulla on säästöjä sen verran, että pärjäät 3kk karenssin ajan, niin anna palaa ja hyppää pois oravanpyörästä. 10 vuotta ja pääset jo eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesämökille ei saa muuttaa virallisesti. Myy pois se rahareikä ja elät ihan mukavasti työttömänäkin, jos säästöjä on jo kertynyt.
Jokainen tuossa iässä irtisanoutuva ottaa ison henkilökohtaisen riskin mutta jokainen heistä myös vaikuttaa omalta osaltaan muutokseen. Varmasti kaikki ihmiset toivoisivat että yhteiskunnassa olisi mahdollista vaihtaa työpaikkaa myös yli 50 vuotiaana. Ilman riskinottajia ja pioneereja ei ole muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on säästöjä sen verran, että pärjäät 3kk karenssin ajan, niin anna palaa ja hyppää pois oravanpyörästä. 10 vuotta ja pääset jo eläkkeelle.
Kannattaa tarkistaa millainen eläke on tulossa ja miten 10 vuoden työttömyys siihen vaikuttaa.
Suosittelen mieluummin opintovapaata, vuorotteluvapaata tai vaikka pitkää palkatonta lomaa. Ehdit miettiä, mitä haluat tehdä ja saat hengähdystaukoa. Hae uuteen työhön tai opiskele, mutta tyhjän päälle heittäytyminen ei ole tuossa iässä se paras mahdollinen idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuo opiskelujuttu kuulostaisi yhdeltä ratkaisulta.
Jokin mikä kiinnostaa. Ompeletko? Oletko luova? Sisustussuunnittelu voisi olla kiva?
Olen kohta 50 v sairaanhoitaja vakitoimessa. Samanlaisia asioita välillä mielessäni pyörittelen. Töissä välillä hyvin raskasta, välillä jopa kivaa ja mielekästä. Oma suunnitelmani on ollut jo muutaman vuoden kartu
ttaa sijoituksia(vaatimattomat vielä ovat) sekä yritän hoitaa kuntoani ja motivoitua työstäni (vaihdoin vähän toisenlaisiin tehtäviin). En osaa suunnitella tulevaisuuttani muiden kuin itseni varaan, tukijärjestelmä voi heikentyä.
.Tilanteeni oli huomattavasti parempi kuin ap:n.Hyppäsin pois ,virallisesti minut irtisanottiin.Olen sen ikäinen ,että pääsin ns.putkeen,olin 3,5 v ansiosidonnaisella ennen eläkettä.
Ensimmäinen puuttuva oli työterveys !! Helvetin vaikeaa päästä lääkäriin tätä nykyä ellei ole varaa yksityiseen.Tämäkään ei tullut yllätyksenä.
Eläkkeeni jäi noin 200e/kk brutto pienemmäksi noiden 3,5 vuoden takia,tämä oli tiedossa.
Ap:n 10v on pitkä aika ,mutta jos vaihtoehto on mielenterveys niin..
Tee laskelmia ,mieti talouttasi ,sehän tässä se ongelma on ja tulee olemaan.
Omaan ratkaisuuni olen tyytyväinen ,jaksan vielä elääkin ja voin nauttia siitä.
Vuokraa pois aina se paikka missä et asu. Jos olet koko kesän mökillä, vuokraa asunto eteenpäin siksi aikaa. Vietä aikaa ulkomailla missä euro riittää pitkälle. Ota jotain itseäsi miellyttäviä keikkatöitä silloin tällöin.
Ilman muuta jätä kauhee duuni, elämä on liian lyhyt. Joku nyt työtön saa sen paikan ja ilahtuu.
Olen ollut kaksi kertaa "opintovapaalla", eli ilmottauduin opiskelemaan ja olin tosiaan vapaalla. Eka kerralla kuukauden ja toka kerralla 5kk.
Se vaan on niin, että mitä enemmän vuosia minulle kertyy , sitä raskaammaksi ihan muutaman päivän työputki minulle tulee. Ja palautuminen on hidasta ja kivuliasta...
Tuntuu vaan niin väsyttävältä yrittää ajatella jotain viikko-kerrallaan ajatuksia tai laskea päiviä pidempään vapaaseen ja yrittää lypsää joku saikku sieltä -täältä.
Säästöjä ei oikein ole, kun olen pitänyt tapanani kierrellä aasiaa keskitalvella, edullisesti mutta kuitenkin.
Työnantajaani inhoan, jatkuvat huonnonnukset, leikkaukset, kosmeettiset tehostamiset ja kädettömät pikkupomot sylettää.
Jos ansiosidonnainen olisi siedettävillä ehdoilla, eikä mitään soviteltua leikkuria siinä, voisin pystyä vielä roikkumaan hommissa vanhoilla meriiteillä pätkissä. Alalla on kuintekin pula sijaisista.
Mutta en oikein tiedä, mikä olisi ratkaisu. Kiva on lueskella blogeja hitaasta elämästä ja downsihftaamisesta, mutta kun minä en ole freelance copywriter tai jotai muuta hipsteriä, niin ihan ei ole semmoiset vaihtoehdot mulla mahdollisia.
Alue: Aihe vapaa
Suosittelen rohkeasti lähtemään. Itsellä köyhtymisestä huolimatta elämänlaatu kohosi huomattavasti.