Lue keskustelun säännöt.
Äiti! Koska olet viimeksi ostanut jotain ihan vain itsellesi?
Olenko ainoa joka huomaa käyttävänsä äitiyspikkareita, reikäisiä sellaisia vielä 6kk synnytyksestä. Äitiys housuja kun ovat ainoat ehjät ja rintaliivejä joista tunkee kaarituki pihalle? Tukka roikkuu silmillä.. Silmälasit olen uusinut 3 vuotta sitten.. Mistään ylellisyyksistä puhumattakaan!
Lapsilla on viimeisen päälle vaatteet, kaikki tarvitsivat kesäksi kolmet kengät ja tiehenkin pitää tilata mursketta.. Kaikki menee aina äidin hankintojen edelle.
Onhan muillakin näin?
Kommentit (241)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan ole. Kaikkea kivaa kesävaatetta oon ostanut ja kosmetiikkaa myös. Sekä kesäkengät.
Nii, toisaalta taas meillä olisi niin paljon rahareikiä että ei ole penniäkään ylimääräistä. Jos olisi sitten ehkä ostaisin ne uudet alkkarit..
Kuukausi sitten ostin kesähousut ja -mekon, sen jälkeen olen ostanut kirjoja ja dvd:tä.
Mun äiti oli tällainen ”en minä itelleni koskaan mitään” -marttyyri, joka jaksoi muistuttaa kuinka hän ei ole itselleen ostanut mitään pitkään aikaan aina silloin, jos me lapset (2 kpl) joskus saimme jotain tarpeeseen. Rahasta tässä ei niinkään ollut kyse, vaan jostain muusta, mikä ei ole itselleni valjennut vielä näin oman lapsenkaan myötä.
Tänään ostin paidan itselleni. Lapset toki jo suht isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tällainen ”en minä itelleni koskaan mitään” -marttyyri, joka jaksoi muistuttaa kuinka hän ei ole itselleen ostanut mitään pitkään aikaan aina silloin, jos me lapset (2 kpl) joskus saimme jotain tarpeeseen. Rahasta tässä ei niinkään ollut kyse, vaan jostain muusta, mikä ei ole itselleni valjennut vielä näin oman lapsenkaan myötä.
Niin, mistähän sitten ollut kyse. Ehkä jonkun arvostamisen kokemisen puutteesta.
Minusta kuitenkin on tärkeintä että lapsilla on vaatteet ja kengät ja harrastuksensa.
Kyllä ostan itsellekkin aina silloin tällöin jotain. Yleensä olen se joka ei tarvitse kipeimmin uusia kenkiä, kun lapset kasvaa ja tarve uusia vaatekaappiaan on jatkuva, mutta en enää pistä kaikessa itseänikään taka-alalle. Hieman siitä marttyyrin roolista pitää itseään karistella irti aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tällainen ”en minä itelleni koskaan mitään” -marttyyri, joka jaksoi muistuttaa kuinka hän ei ole itselleen ostanut mitään pitkään aikaan aina silloin, jos me lapset (2 kpl) joskus saimme jotain tarpeeseen. Rahasta tässä ei niinkään ollut kyse, vaan jostain muusta, mikä ei ole itselleni valjennut vielä näin oman lapsenkaan myötä.
Niin, mistähän sitten ollut kyse. Ehkä jonkun arvostamisen kokemisen puutteesta.
Minusta kuitenkin on tärkeintä että lapsilla on vaatteet ja kengät ja harrastuksensa.
No ei se tarkoita ettei lapsilla olisi vaatteita, mutta tarvitseeko lapsi oikeasti kuinka monta paria niitä kenkiä ja ulkoilupukuja?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan itsellekkin aina silloin tällöin jotain. Yleensä olen se joka ei tarvitse kipeimmin uusia kenkiä, kun lapset kasvaa ja tarve uusia vaatekaappiaan on jatkuva, mutta en enää pistä kaikessa itseänikään taka-alalle. Hieman siitä marttyyrin roolista pitää itseään karistella irti aina välillä.
Nii, onkohan sitten niin että muilla on varaa vähän marttyroida, mutta meillä ainakin on niin paljon kohteita mihin laittaa rahaa, ettei pysty hankkimaan itselle mitään ilman oksetuksen tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ostanut vaikka mitä. Viimeksi moottoripyöräilyyn ajohousut viime viikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan itsellekkin aina silloin tällöin jotain. Yleensä olen se joka ei tarvitse kipeimmin uusia kenkiä, kun lapset kasvaa ja tarve uusia vaatekaappiaan on jatkuva, mutta en enää pistä kaikessa itseänikään taka-alalle. Hieman siitä marttyyrin roolista pitää itseään karistella irti aina välillä.
Nii, onkohan sitten niin että muilla on varaa vähän marttyroida, mutta meillä ainakin on niin paljon kohteita mihin laittaa rahaa, ettei pysty hankkimaan itselle mitään ilman oksetuksen tunnetta.
Mitä kaikkea niitä kuluja sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tällainen ”en minä itelleni koskaan mitään” -marttyyri, joka jaksoi muistuttaa kuinka hän ei ole itselleen ostanut mitään pitkään aikaan aina silloin, jos me lapset (2 kpl) joskus saimme jotain tarpeeseen. Rahasta tässä ei niinkään ollut kyse, vaan jostain muusta, mikä ei ole itselleni valjennut vielä näin oman lapsenkaan myötä.
Niin, mistähän sitten ollut kyse. Ehkä jonkun arvostamisen kokemisen puutteesta.
Minusta kuitenkin on tärkeintä että lapsilla on vaatteet ja kengät ja harrastuksensa.No ei se tarkoita ettei lapsilla olisi vaatteita, mutta tarvitseeko lapsi oikeasti kuinka monta paria niitä kenkiä ja ulkoilupukuja?
Lenkkarit, sandaalit ja siistimmät kengät. Ja verkkareita ja ulkoilutakki.. Ja ikävä kyllä juhliakin tulossa kesällä. Ja tietenkin heille ihan perusvaate pitää olla. Aikuinen onneksi kulkee huonommissakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen ostanut vaikka mitä. Viimeksi moottoripyöräilyyn ajohousut viime viikolla.
Ristus kuinka kallis harrastus. Mahtaa olla velkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen viimeksi. Ostan myös luxuskosmetiikkaa, luxuslaukkuja, miksi pitäisi unohtaa itsensä sen takia että on äiti? Onneksi itse ei tarvitse kulkea reikäisissä alushousuissa. Olisi aika ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan itsellekkin aina silloin tällöin jotain. Yleensä olen se joka ei tarvitse kipeimmin uusia kenkiä, kun lapset kasvaa ja tarve uusia vaatekaappiaan on jatkuva, mutta en enää pistä kaikessa itseänikään taka-alalle. Hieman siitä marttyyrin roolista pitää itseään karistella irti aina välillä.
Nii, onkohan sitten niin että muilla on varaa vähän marttyroida, mutta meillä ainakin on niin paljon kohteita mihin laittaa rahaa, ettei pysty hankkimaan itselle mitään ilman oksetuksen tunnetta.
Mitä kaikkea niitä kuluja sitten on?
Peruskulujen jälkeen on remontteja, tiehen pitää olla rahaa, joku reissu kesällä, autot rekaa.. Näitä mitä on varmasti kaikilla.
En voi uskoa että olen ainoa. Kyllä äitiys housut on aika kestohitti kuitenkin naureskelun aiheena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan itsellekkin aina silloin tällöin jotain. Yleensä olen se joka ei tarvitse kipeimmin uusia kenkiä, kun lapset kasvaa ja tarve uusia vaatekaappiaan on jatkuva, mutta en enää pistä kaikessa itseänikään taka-alalle. Hieman siitä marttyyrin roolista pitää itseään karistella irti aina välillä.
Nii, onkohan sitten niin että muilla on varaa vähän marttyroida, mutta meillä ainakin on niin paljon kohteita mihin laittaa rahaa, ettei pysty hankkimaan itselle mitään ilman oksetuksen tunnetta.
Sulla on varmaan muutenkin terve itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
Eilen viimeksi. Ostan myös luxuskosmetiikkaa, luxuslaukkuja, miksi pitäisi unohtaa itsensä sen takia että on äiti? Onneksi itse ei tarvitse kulkea reikäisissä alushousuissa. Olisi aika ankeaa.
Jaa niin ääripäästä taas siellä.
Ostetaan meille kaikille vaatteet pääasiassa kirppareilta. Lapset nyt toki tarvitsee useammin, kun kasvavat kokoajan, mutta kyllä mä itsellenikin ostelen. Ainoa ongelma on se, että oon omien vaatteideni kanssa melko vaativa, niin harvemmin tulee sen takia löydettyä sopivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostan itsellekkin aina silloin tällöin jotain. Yleensä olen se joka ei tarvitse kipeimmin uusia kenkiä, kun lapset kasvaa ja tarve uusia vaatekaappiaan on jatkuva, mutta en enää pistä kaikessa itseänikään taka-alalle. Hieman siitä marttyyrin roolista pitää itseään karistella irti aina välillä.
Nii, onkohan sitten niin että muilla on varaa vähän marttyroida, mutta meillä ainakin on niin paljon kohteita mihin laittaa rahaa, ettei pysty hankkimaan itselle mitään ilman oksetuksen tunnetta.
Sulla on varmaan muutenkin terve itsetunto?
En mä tiä miten itsetunto tuohon liittyy..
No ei todellakaan ole. Kaikkea kivaa kesävaatetta oon ostanut ja kosmetiikkaa myös. Sekä kesäkengät.