Vanhemmilla eri sukunimet, mikä lapselle?

Avioliitossa, kummallakin oma nimi ja lapset isän nimellä. Perustelin itselleni, että isäni nimellähän minäkin olen.

Meidän lapsilla on minun nimeni.

Minun sukunimeni vanha, periytynyt myös tyttärille (kun vävyt menneet kotitilalle). Kaunis ja harvinainen.

Miehen sukunimi uusi. Ruma.

Isän nimellä, asia oli hänelle tärkeämpi ja mulle ihan yks hailee.

Meillä molemmat lapset minun nimellä eli äidin. Ei mitään perusteluja. Sillä nimellä ne syntyi niin ei sitä lähdetty muuttamaan.

Minä en suostuisi eri sukunimeen lapseni kanssa, mutta meille asia ei ollut ongelma kun on koko perheellä sama sukunimi.

Minä pidin avioituessamme oman nimeni, ja sen nimen saivat myös lapset. Nimeni on kaunis, harvinainen ja erikoinen, miehen nimi tavallinen ja melko yleinen.

Tyyliin 97 % isän nimellä. Syyt: koska niin on "aina ennenkin" ollut.

Isän nimellä.

Jos lapset isän nimellä, niin tunnetteko olevanne jotenkin perheestä ”ulkopuolisia?” Vai onko asia oikeasti ihan yhdentekevä?

Kiva kun perustelitte. Näyttää, että päätös on tehty perinteen, sukunimen kauneuden ja sen perusteella, kummalle asia on tärkeämpi.

Meillä tilanne se, että minun sukunimeni on harvinainen ja kaunis, mies taas on ainut ”suvunjatkaja”.

Ap

Äidin nimellä. Sen nimisenä lapsi oli synnäriltä lähtien, turha muuttaa myöhemmin.

Lapsilla miehen sukunimi. Avoliitossa. Perusteluna minulle ei ole ongelma, että lapsilla sama sukunimi kuin miehellä. Toisaalta jos miehen sukunimessä olisi ääkkösiä, voisin miettiä asiaa uudelleen. Ulkomailla asuessa ne ääkköset ei helpota elämää.

Vuoden alusta lapselle voi antaa kaksi sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Isän nimellä, asia oli hänelle tärkeämpi ja mulle ihan yks hailee.

Onko miehesi jotenkin heikko, huonoitsetuntoinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Minä en suostuisi eri sukunimeen lapseni kanssa, mutta meille asia ei ollut ongelma kun on koko perheellä sama sukunimi.

Lukutaito on tainnut hypätä sinun kohdallasi sukupolven yli...

Hyvin useinhan tilanne on niin että lapsen saama pariskunta oli jo naimisissa ja näistäkin edelleen suurin osa ottaa yhteiseksi miehen nimen

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset isän nimellä, niin tunnetteko olevanne jotenkin perheestä ”ulkopuolisia?” Vai onko asia oikeasti ihan yhdentekevä?

Kiva kun perustelitte. Näyttää, että päätös on tehty perinteen, sukunimen kauneuden ja sen perusteella, kummalle asia on tärkeämpi.

Meillä tilanne se, että minun sukunimeni on harvinainen ja kaunis, mies taas on ainut ”suvunjatkaja”.

Ap

Ja tietenkin myös toisinpäin, jos lapset äidin nimellä, niin tunteeko mies ulkopuolisuutta?

Ap

Isän nimellä. Etunimet sai valita äiti.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset isän nimellä, niin tunnetteko olevanne jotenkin perheestä ”ulkopuolisia?” Vai onko asia oikeasti ihan yhdentekevä?

Kiva kun perustelitte. Näyttää, että päätös on tehty perinteen, sukunimen kauneuden ja sen perusteella, kummalle asia on tärkeämpi.

Meillä tilanne se, että minun sukunimeni on harvinainen ja kaunis, mies taas on ainut ”suvunjatkaja”.

Ap

Isäni on perheen sinut poika, veljeni on myös, hän ei halua lapsia eli ilman minua ei olisi "suvunjatkajia". Mieheni myös on perheen ainut poika. Ei se silti ole tärkeää tai syy. Lapset syntyi minun nimellä eikä lähdetty muuttamaan.

Isiensä nimillä on kaikki lapset. Mun nimi on ruotsalainen ja jotenkin hankala kirjoittaa ja lausua. Joka kerta kun sen sanoo uudelle ihmiselle, jonka se pitäisi kirjoittaa, saa ensireaktion: "jaa mikä? miten se kirjoitetaan?". Halusin säästää lapset siltä kurimukselta, että joka ihmiselle pitää kirjain kirjaimelta tavata miten kirjoitetaan ja jokaiselle joka kirjoitetun lukee, että miten se lausutaan.

On minunkin mieheni ainoa jolla se sukunimi olisi jatkunut. Siskonsa on tällänneet äpärilleen sen isän nimen. Ei se silti mihinkään meillä vaikuttanut.