Vanhemmilla eri sukunimet, mikä lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on minun nimellä, voi olla, että kun mennään naimisiin otetaan koko porukalle yhdysnimet (ymmärtääkseni laki sen nykyään sallii)tai sitten pitäydytään tässä. Miehelle oli lasten nimi yhdentekevä. Minulle taas nimeni on rakas ja olen siihen hyvin kiintynyt ja halusin sen lapsillekin.

Joo, tuolla aiemminkin joku kommentoi, että voi ottaa lapselle nykyään kaksi nimeä. Tää olisikin loistava ratkaisu, jos ne sukunimet olisi lyhyitä ja toisiinsa sopivia. En ehkä antaisi lapselle yhdistelmänimeä meidän sukunimistä, kun en itsekään sellaista haluaisi ottaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On minunkin mieheni ainoa jolla se sukunimi olisi jatkunut. Siskonsa on tällänneet äpärilleen sen isän nimen. Ei se silti mihinkään meillä vaikuttanut.

Hyi, olet inhottava ihminen!

Millä lailla?

Miksei miehen sisaret antaneet lapsilleen omaa nimeään. Kummallakaan yksikään isä ei edes ole kuvioissa. Ei maksa edes elatusmaksuja.

Minä olen ainoa nimenjatkaja omalla puolellani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsilla mun sukunimi, eli meitä on perheessä 3 tällä nimellä ja mies yksin omalla sukunimellään tyyliä "Virtanen". Silti jotkut miehen sukulaiset lähettää kortteja nimellä "Perhe Virtanen". Kyllä ottaa joillekin vanhoillisille koville :D

Oho! Aika karuja nämä jutut, että kutsutaan silti perhettä miehen sukunimellä.

Mitä mieltä mies oli, kun lapsille tuli sinun sukunimi? Oliko ihan sama, vai vastusteliko?

Näin minäkin todennäköisesti tulisin tekemään, mutta jotenkin silti tulee paha mieli miehen puolesta.

Ap

No ei se ollut miehellä mikään iso asia, hänelle se oli suhteellisen samantekevää. Minä taas olin päättänyt jo lapsena että haluan antaa oman sukunimeni omille lapsilleni. Tämän päätökseni tein tilanteessa jossa äitini sanoi että vain veljeni voi jatkaa sukunimeämme. Onneksi sukunimilaki muuttuikin vain pari vuotta myöhemmin :)

Minun nimelläni. Itselleni olisi käynyt kumpi tahansa, mutta mies oli sitä mieltä ettei halua jatkaa oman epämääräisen hulttioisänsä nimeä omille lapsilleen. 

Avioiduttaessa ei harkittu yhteistä nimeä, kumpikin olemme omia yksilöitämme, joilla on jo nimi valmiina olemassa, mitäpä sitä suotta muuttamaan.

Lapset on kuitenkin yhtä lailla molempien ja rakkaita, vaikka sukunimi tuleekin vain toiselta vanhemmalta. Sukulaisten mielipiteet asiasta ovat epäolennaisia, ei kiinnosta kenenkään vanhoilliset asenteet ja paheksunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On minunkin mieheni ainoa jolla se sukunimi olisi jatkunut. Siskonsa on tällänneet äpärilleen sen isän nimen. Ei se silti mihinkään meillä vaikuttanut.

Hyi, olet inhottava ihminen!

Millä lailla?

Miksei miehen sisaret antaneet lapsilleen omaa nimeään. Kummallakaan yksikään isä ei edes ole kuvioissa. Ei maksa edes elatusmaksuja.

Minä olen ainoa nimenjatkaja omalla puolellani.

Siksi, koska nimittelet lapsia äpäriksi. Keksin sinullekin monta samantyylistä ilmaisua, mutta en kirjoita, koska en loukkaa toisia.

- eri

Meillä molemmilla omat nimet. En kylläkään tykkää sukunimestäni, mutta en voinut naimisiin mennessä ottaa mieheni nimeä, koska olisin ollut täyskaima mieheni äidin kanssa. En olis kyllä muutenkaan ottanut, mutta tuo kaimuus oli semmoinen este, ettei asiaa tarvinnut sen pidemmälle miettiä.

Lapsilla on miehen sukunimi, koska miehelle se oli tärkeää ja mulle ei mitään väliä. Mies on saanut sukunimensä äidiltään, joka kuoli miehen ollessa 13-vuotias. Äiti taas sai nimensä omilta vanhemmiltaan, jotka huolehtivat miehestäni äidin kuoleman jälkeen. Mieheni isovanhemmat kuolivat onnettomuudessa noin 5 vuotta äidin kuoleman jälkeen ja mieheni halusi heidän muistolleen antaa omille lapsilleen oman sukunimensä.

Koska minulla ei ollut mitään vastaavaa tai tuon syyn ylittävää perustelua vaatia lapsille minun nimeä, niin lapsillamme on isänsä sukunimi. Jos miehen sukinimi olisi joku ihan hirvitys tyyliin Sikiö, Finni, Keski-Nisula, Junttila tai Keijopoika, niin toki silloin lasten edun nimissä olisin asettunut mieheni pyyntöä vastaan.