Vanhemmilla eri sukunimet, mikä lapselle?

Eiköhän vaihdu isän nimeen, voi olla että minäkin pääsen sukuun sitten joskus :D

Vierailija kirjoitti:

Äidin nimellä. Sen nimisenä lapsi oli synnäriltä lähtien, turha muuttaa myöhemmin.

Turha? Jos on avoliitossa pitää joka tapauksessa tehdä lapsen tunnustaminen JA isän tunnustaminen toiseksi huoltajaksi. Ilman lapsen huoltajuutta isälle ei luovuteta esim. lapsen terveystietoja. Samalla voi muuttaa lapsen sukunimen tai olla muuttamatta.

Naapurin Pekan.

todennäköisesti tulette eroamaan ja saat mahdollisen lapsen yksinhuoltajuuden. joten olisi parasta että lapselle tulee äitin sukunimi, kun kuitenkin äitinsä luona asuu suurimman osan ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla miehen sukunimi. Avoliitossa. Perusteluna minulle ei ole ongelma, että lapsilla sama sukunimi kuin miehellä. Toisaalta jos miehen sukunimessä olisi ääkkösiä, voisin miettiä asiaa uudelleen. Ulkomailla asuessa ne ääkköset ei helpota elämää.

Pidän varsin koomisena että tällaista kommentia kuulee usein näiltä sukunimään tylsänä pitäviltä. Ei sillä että teidän kanssa olisi mitään tekemistä mutta tässäkin ketjussa nähdyt "tylsät tavalliset" jotka ei todellakaan ole niitä siellä ulkomailla vaan päinvastoin juuri se tylsä ja tavallinen suomalainen olisi se hieno eksoottinen sukunimi. Varsinkin joskus jopa nähnyt täysin suomalaisia henkilöitä jotka keksinyt oman twistinsä nimeensä mutta lausuminen suomalaisittan ja miten kirjoitetaan eroaa toisistaan. Onhan se sitten kiva kun se menee peruspulliaiselle siellä jossain ulkomailla kuulonymmärryksen mukaan oikein kirjoitettuna. Kai.

Äidin tai isän nimellä. Saatte valita.

Isän nimelle, mutta mentiin pian naimisiin ja otettin tää koko perheen yhteiseks nimeks. En haluu olla ulkopuolinen perheessä. Musta ne muksur tuli ulos joten mun nimelle ne menee, mun nimi vaan sattuu tulemaan mieheltä myös (:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla miehen sukunimi. Avoliitossa. Perusteluna minulle ei ole ongelma, että lapsilla sama sukunimi kuin miehellä. Toisaalta jos miehen sukunimessä olisi ääkkösiä, voisin miettiä asiaa uudelleen. Ulkomailla asuessa ne ääkköset ei helpota elämää.

Pidän varsin koomisena että tällaista kommentia kuulee usein näiltä sukunimään tylsänä pitäviltä. Ei sillä että teidän kanssa olisi mitään tekemistä mutta tässäkin ketjussa nähdyt "tylsät tavalliset" jotka ei todellakaan ole niitä siellä ulkomailla vaan päinvastoin juuri se tylsä ja tavallinen suomalainen olisi se hieno eksoottinen sukunimi. Varsinkin joskus jopa nähnyt täysin suomalaisia henkilöitä jotka keksinyt oman twistinsä nimeensä mutta lausuminen suomalaisittan ja miten kirjoitetaan eroaa toisistaan. Onhan se sitten kiva kun se menee peruspulliaiselle siellä jossain ulkomailla kuulonymmärryksen mukaan oikein kirjoitettuna. Kai.

Eihän tuossa perusteltu että se suomalainen nimi olisi tylsä, vaan että ääkköset on hankalat ulkomailla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset isän nimellä, niin tunnetteko olevanne jotenkin perheestä ”ulkopuolisia?” Vai onko asia oikeasti ihan yhdentekevä?

Kiva kun perustelitte. Näyttää, että päätös on tehty perinteen, sukunimen kauneuden ja sen perusteella, kummalle asia on tärkeämpi.

Meillä tilanne se, että minun sukunimeni on harvinainen ja kaunis, mies taas on ainut ”suvunjatkaja”.

Ap

Isäni on perheen sinut poika, veljeni on myös, hän ei halua lapsia eli ilman minua ei olisi "suvunjatkajia". Mieheni myös on perheen ainut poika. Ei se silti ole tärkeää tai syy. Lapset syntyi minun nimellä eikä lähdetty muuttamaan.

Mies on perheen ainut lapsi, ei vain ainut poika. Sinänsä hassua mieheltä, että hän haluaa sukunimensä ”jatkuvan”, koska sukunimi on yksi suomen yleisimmistä, eikä sen sukunimiset ei lopu. Miehen kokonimikaimojakin löytyy Facebookistakin ainakin 50. Mutta miehelle ilmeisesti kuitenkin jotenkin tärkeä asia.

Ap

Ollaan avioliitossa, mutta pidin oman nimeni. Lapsi on minun nimelläni myös. Sukunimi on kaunis ja harvinainen. Miehellä on saksalainen sukunimi joka sisältää ü kirjaimen ja on yleinen nimi Saksassa mutta hankala Suomessa ja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset isän nimellä, niin tunnetteko olevanne jotenkin perheestä ”ulkopuolisia?” Vai onko asia oikeasti ihan yhdentekevä?

Kiva kun perustelitte. Näyttää, että päätös on tehty perinteen, sukunimen kauneuden ja sen perusteella, kummalle asia on tärkeämpi.

Meillä tilanne se, että minun sukunimeni on harvinainen ja kaunis, mies taas on ainut ”suvunjatkaja”.

Ap

Ja tietenkin myös toisinpäin, jos lapset äidin nimellä, niin tunteeko mies ulkopuolisuutta?

Ap

Meillä avioliitossa minä ja mies pidettiin omat sukunimemme, lapsilla on minun harvinaisempi ja kauniimpi sukunimi. Minä kuitenkin haluaisin että koko perheemme on samanniminen, joten minun ja lasten sukunimet tulee kyllä vaihtumaan isän nimelle. Mokoma jäärä kun ei suostunut ottamaan minun nimeä, niin ei auta muu kuin luopua nimestämme, jota kantaa tyyliin parikymmentä ihmistä koko Suomessa. Mutta minkäs sille voi, perhe on paljon yhtenäisempi kun kaikilla on sama sukunimi.

Ovat isän nimellä. Ratkaistiin asia sillä, että mun sukunimi on suunnilleen yleisin mitä voi olla ja miehen nimeä on vain parillakymmenellä niin annetaan se harvinainen. Voisin itsekin vaihtaa, mutta miehen suku kieltää.

Vierailija kirjoitti:

todennäköisesti tulette eroamaan ja saat mahdollisen lapsen yksinhuoltajuuden. joten olisi parasta että lapselle tulee äitin sukunimi, kun kuitenkin äitinsä luona asuu suurimman osan ajasta.

Tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta eroaminen, ei siis olla edes naimisissa vielä, kunhan mietiskellään etukäteen. Vaikka erottaisiin, niin mies on kyllä sellainen ihminen, että lapsiaan ei jättäisi. Enemmin näkisin hänet yksinhuoltajana, kuin itseni. Mutta ihan hyvä (kai) näkökulma tämäkin.

Ap

Onko teillä muita lapsia? Sukunimi on silloin sama kuin niillä muillakin.

Lapsilla on minun sukunimeni. Mielestäni lapset tulee nimetä äidin mukaan. Etenkin sen vuoksi, että nyt ollaan liian pitkään nimetty lapset aina isän mukaan, ja naisetkin usein ottavat miehen nimen mennessään naimisiin. Ihan hölmöä tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset isän nimellä, niin tunnetteko olevanne jotenkin perheestä ”ulkopuolisia?” Vai onko asia oikeasti ihan yhdentekevä?

Kiva kun perustelitte. Näyttää, että päätös on tehty perinteen, sukunimen kauneuden ja sen perusteella, kummalle asia on tärkeämpi.

Meillä tilanne se, että minun sukunimeni on harvinainen ja kaunis, mies taas on ainut ”suvunjatkaja”.

Ap

Ja tietenkin myös toisinpäin, jos lapset äidin nimellä, niin tunteeko mies ulkopuolisuutta?

Ap

Meillä avioliitossa minä ja mies pidettiin omat sukunimemme, lapsilla on minun harvinaisempi ja kauniimpi sukunimi. Minä kuitenkin haluaisin että koko perheemme on samanniminen, joten minun ja lasten sukunimet tulee kyllä vaihtumaan isän nimelle. Mokoma jäärä kun ei suostunut ottamaan minun nimeä, niin ei auta muu kuin luopua nimestämme, jota kantaa tyyliin parikymmentä ihmistä koko Suomessa. Mutta minkäs sille voi, perhe on paljon yhtenäisempi kun kaikilla on sama sukunimi.

Niin, minunkin mielestäni sama sukunimi koko perheellä olisi se ideaali vaihtoehto. En vaan halua ottaa miehen nimeä, eikä hän minun. Itsekin vähän pelkään, että minullekkin voisi käydä noin, että loppujen lopuksi mennään miehen nimellä, vaikka pieni feministi minussa sitä ihan periaatteessa vastustaakin. Siis sitä, että taipuisin loppupeleissä miehen tahtoon.

Ap

Meidän lapsilla on isänsä sukunimi. Olisin halunnut lapsillemme oman sukunimeni, joka on kaunis, harvinainen ja historiallisesti tunnettu. Taivuin antamaan lapsillemme mieheni tavallisen sukunimen, sillä se oli hänelle tärkeää. Asia harmittaa.

Mieheni sukulaiset ovat etäisiä, eivätkä lapsemme ole juuri heidän kanssaan tekemisissä. En ihmettelisi, vaikka lapseni haluaisivat myöhemmin vaihtaa sukunimensä minun sukunimeeni. Jos näin olisi, olisin vain iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muita lapsia? Sukunimi on silloin sama kuin niillä muillakin.

Ei ole, mutta eihän lapsille samaa sukunimeä tule jos ovat esim edellisestä liitosta, ts. ex-miehen sukunimellä? Tuntuu hassulta, että meillä olisi jo yksi lapsi tietyllä sukunimellä ja nyt tapeltaisiin seuraavan sukunimestä? Eiköhän se asia olisi jo selvitetty ensimmäisen kohdalla?

Ap

On muuten hassua miten me silti esim saadaan kortteja yms nimellä "Virtaset" (miehen sukunimi joka vain hänellä). Eikä "Niemisinä" (joka on minun nimeni ja jota kantaa tässä perheessä kaikki muut paitsi mies).

Sain äidin sukunimen siksi, että se on todella paljon harvinaisempi. Kakkossyynä myös kauniimpi. Ei ollut kuulemma mitään epäselvyyttä, isäkin heti sitä mieltä, ettei hänen tusinanimeään lapselle.

Nyt mietitään, mitä itse tehdään miehen kanssa, kun naimisiin mennään parin vuoden päästä. Todennäköisesti pidetään omat sukunimet ja mahdolliselle lapselle mun nimi sen takia, että miehen sukunimi kuulostaa tusinanimeltä, koska se on perus suomalainen nen-loppuinen, vaikkei oikeasti ole juurikaan omaani yleisempi.