Kuinka kertoa siskolle, että hänen kannattaisi laihduttaa?

No kyllä sen itsekin tietää jos on painoa tullut liikaa. Mikään ei ole inhottavampaa kuin huomauttelu. Rakasta siskoasi sellaisena kuin hän on. Auta kuitenkin sitten, jos hän itse ottaa asian puheeksi.

Jos olet alan ammattilainen, kysyn kyllä jos haluan jeesiä. Jos et ole, ei sinulla ole mitään annettavaa

Jos näet siskosi vain puolen vuoden välein, et todellakaan ole siinä asemassa, että voisit mennä paukauttamaan hänelle laihdutustarpeen päin naamaa.

Sitäpaitsi, lihavat tietävät olevansa lihavia. He tietävät, että tulisi laihduttaa. He tuskailevat asian kanssa todennäköisesti joka päivä.

Heillä ei ole muutokseen tahtoa tai työkaluja.

Tiedän kokemuksesta. Olen ollut lihava. Ei siihen kenenkään "hyväntahtoiset" kommentit auttaneet eivätkä saaneet minua motivoitumaan. Itse asiassa ne vain pahensivat asiaa ja koin ne ilkeinä ja alentavina, ikään kuin olisin jotenkin tyhmä enkä olisi sitä jo itse tajunnut.

Se täytyy lähteä itsestään ja omasta halustaan. Minulla se lähti siitä, että jätin avoliiton, jossa en ollut onnellinen. Kilot lähtivät kuin itsestään alle puolessa vuodessa.

Oma siskoni on myös lihonut (näköjään kulkee meillä suvussa, että noin 25-vuotiaina puolet lihoo kamalasti ja toinen puoli säilyy hoikkana), mutta en ikimaailmassa menisi siitä hänelle huomauttamaan. Toivon vaan, että hänen silmänsä avautuvat ja/tai lääkäri hänelle asiasta sanoo.

Luuletko ettei se itse tiedä sitä? Voit toki kysyä hänen vointiaan ja kuulumisiaan, niin kuin nyt yleensä siskolta kysellään, mutta jos hän ei itse ota asiaa puheeksi, ei se sulle mitenkään kuulu.

Onko siskosi onneton? Tai onnellisessa, vakituisessa parisuhteessa? Molemmat lihottaa, ja sinun ei kuulu asiasta huomautella. Siskosi kyllä itse tietää, että housut kiristää ja ylämäet hengästyttää.

No varmasti hän tietää sen kyllä itsekin, joten sinun ei tarvitse asiaa hänelle kertoa. Jos hän ei itse halua asiasta kanssasi puhua, anna olla. Jos hän taas puhuu itse asiasta, koita silloin olla tsemppaava ja kannustava. Näette ilmeisesti hyvin harvoin niin et voi kauheasti olla esimerkiksi liikuntaseurana, mutta toki tavatessanne voitte liikkua, kokata jotain terveellistä yhdessä tms. Oma siskoni on toiminut näin eli usein kun me nähdään (noin 1-2 krt/kk) niin käydään esimerkiksi uimassa tai pelaamassa sulkapalloa ja aika usein kokataan jotain hyvää, mutta terveellistä tai mennään esimerkiksi lounassalaateille sen sijaan, että mentäisiin Mäkkäriin tai pizzeriaan. Tosin joskus kyllä myös vietetään esimerkiksi leffailta herkutellen, sillä silloin tällöin sekin on ihan okei. Siskoni myös kuuntelee, jos avaudun joskus vaikka puhelimessa tuskailuistani painon ja elämäntapojen suhteen ja tsemppaa, etten antaisi periksi vaikeina hetkinä tai lannistuisi "sortumisista" vaan jatkaisin elämäntaparemonttiani. Hän valaa uskoa, että vielä se palkitaan ja onnistun saavuttamaan tavoitteeni jne. Oma-aloitteisesti ei ota painoani puheeksi oikeastaan koskaan, pari kertaa ehkä sanonut, että oi oletpa selvästi laihtunut. Mutta mitään negatiivisia huomautteluita ei koskaan tule eikä muutenkaan paasaa asiasta, sillä hän onneksi ymmärtää, ettei kukaan täysijärkinen, aikuinen ihminen ole ylipainoinen tietämättään ja että kaikki täysijärkiset, aikuiset ihmiset varmasti tietävät ylipainon olevan terveysriski yms.

T. Ylipainoinen

Vierailija kirjoitti:

No varmasti hän tietää sen kyllä itsekin, joten sinun ei tarvitse asiaa hänelle kertoa. Jos hän ei itse halua asiasta kanssasi puhua, anna olla. Jos hän taas puhuu itse asiasta, koita silloin olla tsemppaava ja kannustava. Näette ilmeisesti hyvin harvoin niin et voi kauheasti olla esimerkiksi liikuntaseurana, mutta toki tavatessanne voitte liikkua, kokata jotain terveellistä yhdessä tms. Oma siskoni on toiminut näin eli usein kun me nähdään (noin 1-2 krt/kk) niin käydään esimerkiksi uimassa tai pelaamassa sulkapalloa ja aika usein kokataan jotain hyvää, mutta terveellistä tai mennään esimerkiksi lounassalaateille sen sijaan, että mentäisiin Mäkkäriin tai pizzeriaan. Tosin joskus kyllä myös vietetään esimerkiksi leffailta herkutellen, sillä silloin tällöin sekin on ihan okei. Siskoni myös kuuntelee, jos avaudun joskus vaikka puhelimessa tuskailuistani painon ja elämäntapojen suhteen ja tsemppaa, etten antaisi periksi vaikeina hetkinä tai lannistuisi "sortumisista" vaan jatkaisin elämäntaparemonttiani. Hän valaa uskoa, että vielä se palkitaan ja onnistun saavuttamaan tavoitteeni jne. Oma-aloitteisesti ei ota painoani puheeksi oikeastaan koskaan, pari kertaa ehkä sanonut, että oi oletpa selvästi laihtunut. Mutta mitään negatiivisia huomautteluita ei koskaan tule eikä muutenkaan paasaa asiasta, sillä hän onneksi ymmärtää, ettei kukaan täysijärkinen, aikuinen ihminen ole ylipainoinen tietämättään ja että kaikki täysijärkiset, aikuiset ihmiset varmasti tietävät ylipainon olevan terveysriski yms.

T. Ylipainoinen

Lisäys: Kuinka hyvin olet perillä siitä mitä siskollesi oikeasti kuuluu? Onko kaikki hyvin vai onko huolia, stressiä, mielenterveysongelmia tai muuta vastaavaa? Joskus lihomisen ja elämäntapojen huonontumisen taustalta löytyy tällaisia tekijöitä. Tukemalla niissä voi siis myös edesauttaa laihtumista, sillä kun voi paremmin psyykkisesti, jaksaa paremmin pitää yllä terveitä elämäntapoja ja huolehtia itsestään.

Ei ole sinun asiasi huomauttaa lihomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on reilusti minua nuorempi, hieman päälle 20. Tapasimme nyt puolen vuoden tauon jälkeen ja järkytyin, kuinka paljon hän oli lihonut. Tuon ikäisenä lihomiselle olisi varmaan helpompi laittaa stoppi kuin myöhemmin. Mutta kuinka asia pitäisi ottaa puheeksi?

Erityisesti ylipainoiset, olisitteko toivoneet asiaan puuttumista ajoissa? Millä yavalla?

Suosittelen että pidät pääsi kiinni. Voin vakuuttaa että läheisten nalkuttaminen EI  lisää motivaatiota mitenkään, päinvastoin.

Tilaa sille lahjaks personal drainer.

Oma paino ja keho on niin yksityinen asia että en kyllä lähtisi asiasta edes hyvää tarkoittaen huomauttelemaan. Siitä tuskin on mitään hyötyä vaan päinvastoin saatat pahentaa tilannetta.

Itselläni on vastaava ongelma, olen luonnostani todella hoikka eivätkä kilot tartu vaikka söisin mitä. Tästä johtuen saan jatkuvasti kuulla täysin asiatonta huomauttelua ja mikä ärsyttävintä, syömisvinkkejä jos keneltä!

Ole hiljaa. 

Miksi te hoikat kuvittelette että ylipainoiset ovat niin vajaita etteivät itse tiedä painavansa liikaa vaan asia pitäisi jotenkin erityisesti "ottaa puheeksi". Sitten kun osaat laihduttaakin siskosi puolesta, palaa asiaan. 

Jos jostain voit olla varma niin siitä ettei ylipainoinen ihminen kaipaa "huolehtivaa" huomautteluasi tai koe sitä kannustuksena. Aikuiselle ihmiselle se on tunkeilevaa, alentuvaa tai vain perusilkeää.

t: reippaasti ylipainoinen jonka elämässä ylipaino ei ole suurin tai akuutein ongelma

Sinuna varoisin huomauttelemasta, sillä hän saattaa vastata: "Parempi lihavana kuin hoo moilasena". :)