Lue keskustelun säännöt.
Hyvin vaikea tilanne miehen siskon kanssa
11.06.2018 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ja meillä on 10 kk. lapsi. Välit molempien vanhempiin on erittäin lämpimät ja miehellä on lämpimät välit myös veljeni ja siskoni kanssa. Olemme kaikki 30-34 -vuotiaita, myös mieheni sisko. Miehen sisko ei ole koskaan hyväksynyt minua, mutta olen yrittänyt olla hänelle ystävällinen, kohtelia ja kiva, enkä ole koskaan mennyt mukaan hänen riidanhakuisuuteen. Hän on jotenkin mustasukkainen minulle omasta perheestään, vaikken omasta mielestäni ole koskaan antanut sille aihetta. Oikeastaan aina kun meillä on perheen keskeisiä tapaamisia, hän käyttäytyy jo ennalta hankalasti ja tuntuu, ettei mikään vaihtoehto sovi hänelle. Hän myös syyllistää omia vanhempiaan ja yrittää aiheuttaa skismaa meidän välille. Asiasta on puhuttu hänen kanssaan, mutta tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Pari esimerkkiä: anoppini ja äitini ovat ystävystyneet tässä vuosien aikana, he ovat saman ikäisiä ja ovat heti alusta tulleet toistensa kanssa juttuun kuin parhaat ystävät. He ovat mm käyneet viikonloppureissulla "tulevat mummot viihteellä" ja kysyivät kyllä olisiko tuleva täti, eli mieheni sisko halunnut tulla mukaan, mutta hän ei halunnut. Matkasta sitten syyllistettiin ennen, aikana ja jälkeen. Kun vietämme joulua yhdessä ja autan anoppiani, miehen sisko murjottaa, vaikka äitinsä pyytää häntä mukaan ja minäkin. Kesällä kun kokoonnumme grillaamaan tai menemme yhdessä mökille, hän suuttuu siitä kun tuomme mökille ruokaa, vaikka on yhdessä sovittu kuka tuo mitäkin. Hän tosin ei tuo mitään, mutta murjottaa ja esimerkiksi kieltäytyy syömästä tai juomasta "minun" tuomia juttuja. Heittomerkit, koska enhän se ole minä, vaan minä ja hänen veljensä. Keväällä hän suuttui siitä, kun kävin auttamassa anoppia ja appiukkoa mökillä sen verran, että olin paikalla kun sinne tuli tavarakuljetus. Häneltä oli kysytty ensin, mutta hänellä oli töitä juuri silloin ja oli luontevaa, että minä kotona olevana käväisin paikalla. Lapsemme kastejuhlaan hän tuli vasta illalla muka unohtaneensa koko juhlat ja vaan tulleensa hakemaan jotain vanhempiensa ulkovarastosta. Hän ei siis ei ole lapsemme kummi. Sen päätöksen teki yksin mieheni ja hän puhui siitä siskonsa kanssa, ettei hän halua ensimmäisen lapsensa kummiksi ihmistä, joka on niin avoimen vihamielinen lapsensa äidille. Hän suuttui siitäkin, että lapsemme kastettiin samassa mekossa kuin mieheni ja hänen siskonsa. Olen huomannut, että alamme kaikki olla hieman varpaisillamme kun tapaamme yhdessä, koska se murjotus ja riitely alkaa varmuudella jossain vaiheessa ja syyllistäminen on jo alkanut sitä ennen. Hän siis syyllistää vanhempiaan siitä, että minä _saan_ olla mukana ja tietenkin vielä jos vanhempani ja siskoni ovat mukana. Hän ei lainkaan hyväksy sitä, että vanhempansa saavat kutsua juhliinsa kenet he haluavat. ... jatkuu..
Kommentit (29)
Luonne vika, ihan kuin minun Ex vaimo ja siksi onkin EX. Ei tule toimeen kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on tuo vähän erikosita että viet vanhempasi , veljesi ja siskosikin miehineen sinne appivanhempien mökille. Eikö sun omassa suvussa ole mitään kesänviettopaikkaa? Entä jos miehesi sisko olisi halunnut tulla sinne jonkun oman ystävänsä/ystäviensä kanssa mutta nyt ei mahdu? Ei ihme jos mököttää.
Älä puutu. Koko suku on tilannetta aikansa seurannut ja nyt appi tehnyt aika radikaalin teon, kun sanonut omalle tyttärelleen ettei ole tervetullut - varmasti hyvästä syystä. Älä lähde kaivamaan maata apen jalkojen alta millään kirjeillä. Siskon lähestymistä olet usein jo yrittänyt. Hänelle on nyt tehty selväksi ettei huono käytös sovi, pallo on nyt hänellä. On yhteydessä kyllä jos haluaa yrittää sovitella, tai sitten vain jää pois.
Voisko joku lyhentään? Tai ei tarvi. Paha paha sisko, kun silkkaa pahuutatan kiusaa kilttiä ja ahkeraan veljen vaimoa. Ja kyllä sinä olet aina oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että siskon mielestä olet se täydellinen "tytär" hänen vanhemmilleen. Jatka samalla linjalla mitä tähänkin mennessä. Appesi teki päätöksen joten älä sekaannu. Miehesi siskolla on pieni kasvun paikka edessään, kaipa se joskus tulee tapahtumaan.. Jotkut nyt ovat syntyjään näitä marttyyrejä jotka eivät näe vikaa omassa toiminnassaan ja syyttävät muita. Hienoa että suku on puolellasi! Toivotaan että sisko herää todellisuuteen ja hylkää teiniangstinsa.
Vierailija kirjoitti:
No on tuo vähän erikosita että viet vanhempasi , veljesi ja siskosikin miehineen sinne appivanhempien mökille. Eikö sun omassa suvussa ole mitään kesänviettopaikkaa? Entä jos miehesi sisko olisi halunnut tulla sinne jonkun oman ystävänsä/ystäviensä kanssa mutta nyt ei mahdu? Ei ihme jos mököttää.
En toki vie! Appivanhempani kutsuvat kesäpaikalleen vieraat itse, meidät myös ja ovat kutsuneet joitain kertoja myös vanhempani ja sisarukseni. Appivanhempani pitävät siitä ja ajattelevat, että on hauskaa, kun suvun perinne jatkuu myös nuorempien sukupolvien kanssa. Ja miehen siskon aiemmat seurustelukumppanit ovat olleet siellä myös, ja ystävät! Hän ei nyt seurustele, mutta 2 vuotta sitten siellä oli mm. hänen seurustelukumpaninsa, hänen veljensä ja miehen siskon 2 kaveria. Me ei olla koskaan puututtu siihen ketä appivanhemmat kutsuvat juhliinsa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appesi on tehnyt oikein, että sanonut asiat suoraan. Älä sekaannu ja pahenna tilannetta. Tuollaiset vatvomiset vaan sekoittaa tilanteen. Isänsä on jo tehnyt selväksi, että pitää aikuisen ihmisen käyttäytyä, mikä on oikein, vaikka on kyse omasta lapsestaan. Appivanhempasi tuntuvat suoraselkäisiltä ihmisiltä, niinkuin pitääkin. Pahinta olisi, jos kaikki pomppisivat yhden naisen pillin mukaan. Sitä tapahtuu ihan liiaksi.
Älä sekaannu, anna miehesi ja appivanhempasi hoitaa asia. Loppujen lopuksi on varmaan ihan sama kuka paikallasi olisi, saisi luultavasti saman niskaan kuitenkin.
Anna olla, et sä aikuisen ihmisen idiotismille nyt vaan mitään voi ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin gilette kouraan ja tuheroa ajelemaan paljaaksi. Ajele myös miehen siskon toosa samalla. Hilavitkutin käyttöön vaan!
Huh, mulla ol i käly from hell.
Koko perhe pomppi tän prinsessan oikkujen mukaan. Uskomaton nainen, aina tyytymätön.
Onneksi ei enää tartte olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on tuo vähän erikosita että viet vanhempasi , veljesi ja siskosikin miehineen sinne appivanhempien mökille. Eikö sun omassa suvussa ole mitään kesänviettopaikkaa? Entä jos miehesi sisko olisi halunnut tulla sinne jonkun oman ystävänsä/ystäviensä kanssa mutta nyt ei mahdu? Ei ihme jos mököttää.
Mitä ihmettä? Meinaatko, että aloittaja on ihan omavaltaisesti ja muilta kysymättä päättänyt tuon porukan sinne viedä ja vielä kieltänyt miehen siskoa tulemasta kavereineen? Luitko sä sitä juttua ollenkaan? Eiköhän tuo porukka ole sovittu ihan yhteisesti, ja siskon ISÄ oli kieltänyt tätä tulemasta sinne, jos ei osaa käyttäytyä! Nyt kannattaa opetella lukemaan jutut ihan ajatuksen kanssa, ettei tuu tärkeämmissä asioissa töpeksittyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että siskon mielestä olet se täydellinen "tytär" hänen vanhemmilleen. Jatka samalla linjalla mitä tähänkin mennessä. Appesi teki päätöksen joten älä sekaannu. Miehesi siskolla on pieni kasvun paikka edessään, kaipa se joskus tulee tapahtumaan.. Jotkut nyt ovat syntyjään näitä marttyyrejä jotka eivät näe vikaa omassa toiminnassaan ja syyttävät muita. Hienoa että suku on puolellasi! Toivotaan että sisko herää todellisuuteen ja hylkää teiniangstinsa.
Olen ajatellut tuota, että se voisi olla jotain sellaista. Hän ei esimerkiksi yhtään tykkää marjastaa, minä ja anoppi taas tykkäämme kerätä mustikka ja puolukkaa ja yhdessä sitten niistä tehdään hilloa ja mehua. Se ei ole koskaan niinnostanut mieheni siskoa, mutta nyt kun käymme marja- ja sienimetsällä anopin kanssa yhdessä (usein anopin ystäväkin on mukana), se selvästi ärsyttää miehen siskoa. Samoin hän inhoaa käsitöitä, enkä minäkään ole käsityöihmisiä, mutta kuitenkin halusin osallistua kun miehen ja hänen siskonsa mummo halusi kirjailla lapsemme nimen kastemekkoon, johon hän oli kirjaillut aikoinaan mieheni (vanhempi) ja tämän siskon nimet ennen kastetta, ja mummo pyysi jos haluaisin tulla hänen luo kun hän kirjailee. Tietysti menin ja olin kutsusta iloinen.
Appivanhempani ovat aina ilmaisseet olevansa ylpeitä molemmista lapsistaan tasapuolisesti ja he tosiaan muistavat mainita kun sille on aihetta, edelleenkin. He ovat hyvin kannustavia ihmisiä noin muutenkin. Oikeasti ei siis mitään sellaista asetelmaa ole, jossa olisin jotenkin vanhempiaan miellyttävämpi ihminen tyttäreensä verrattuna, mutta meillä on anoppini kanssa kyllä sellaisia asioita, joista mieheni sisko ei ole yhtään kiinnostunut, ja ne ovat meille taas hauskaa puuhaa. Ymmärrän jos sellaisessa tulee ulkopuolinen tunne, vaikka hän ei itse olekaan paikalla kun käymme marjassa tai sienessä.
Veikkaanpa, että siellä on miehesi perheen sisällä asetelma, jossa miehesi siskoa ei arvosteta. Perheen äiti laittaa kaikki muut edelle, jopa sinut, ja selittää ihannoiden tälle kälyllesi kaikkien muiden jutuista. Tätä käytöstä hän ei harrasta teidän muiden silmien edessä. Kokemusta on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että siskon mielestä olet se täydellinen "tytär" hänen vanhemmilleen. Jatka samalla linjalla mitä tähänkin mennessä. Appesi teki päätöksen joten älä sekaannu. Miehesi siskolla on pieni kasvun paikka edessään, kaipa se joskus tulee tapahtumaan.. Jotkut nyt ovat syntyjään näitä marttyyrejä jotka eivät näe vikaa omassa toiminnassaan ja syyttävät muita. Hienoa että suku on puolellasi! Toivotaan että sisko herää todellisuuteen ja hylkää teiniangstinsa.
Olen ajatellut tuota, että se voisi olla jotain sellaista. Hän ei esimerkiksi yhtään tykkää marjastaa, minä ja anoppi taas tykkäämme kerätä mustikka ja puolukkaa ja yhdessä sitten niistä tehdään hilloa ja mehua. Se ei ole koskaan niinnostanut mieheni siskoa, mutta nyt kun käymme marja- ja sienimetsällä anopin kanssa yhdessä (usein anopin ystäväkin on mukana), se selvästi ärsyttää miehen siskoa. Samoin hän inhoaa käsitöitä, enkä minäkään ole käsityöihmisiä, mutta kuitenkin halusin osallistua kun miehen ja hänen siskonsa mummo halusi kirjailla lapsemme nimen kastemekkoon, johon hän oli kirjaillut aikoinaan mieheni (vanhempi) ja tämän siskon nimet ennen kastetta, ja mummo pyysi jos haluaisin tulla hänen luo kun hän kirjailee. Tietysti menin ja olin kutsusta iloinen.
Appivanhempani ovat aina ilmaisseet olevansa ylpeitä molemmista lapsistaan tasapuolisesti ja he tosiaan muistavat mainita kun sille on aihetta, edelleenkin. He ovat hyvin kannustavia ihmisiä noin muutenkin. Oikeasti ei siis mitään sellaista asetelmaa ole, jossa olisin jotenkin vanhempiaan miellyttävämpi ihminen tyttäreensä verrattuna, mutta meillä on anoppini kanssa kyllä sellaisia asioita, joista mieheni sisko ei ole yhtään kiinnostunut, ja ne ovat meille taas hauskaa puuhaa. Ymmärrän jos sellaisessa tulee ulkopuolinen tunne, vaikka hän ei itse olekaan paikalla kun käymme marjassa tai sienessä.
Kyse ei ole juurikaan siitä että olisit parempi kuin miehen sisko, mutta osoitat kiinnostusta perheeseen ja kuuntelet sekä osallistut. Varmasti sisko on vanhemmille rakas, mutta jos hän on pitänyt vähän itsestäänselvyytenä vanhempiaan ja ollut ennen se ainoa tyttö niin voi vähän siskoa korveta asia.. Että miksi hän ei ole itse keksinyt tehdä tuota ja tuota äitinsä kanssa. Kun joku toinen leikkii lelulla niin se lelu alkaakin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että siellä on miehesi perheen sisällä asetelma, jossa miehesi siskoa ei arvosteta. Perheen äiti laittaa kaikki muut edelle, jopa sinut, ja selittää ihannoiden tälle kälyllesi kaikkien muiden jutuista. Tätä käytöstä hän ei harrasta teidän muiden silmien edessä. Kokemusta on!
Sellainen varmaan voisi olla mahdollista, mutta ei tässä perheessä. Olen siitä aivan varma. Molempia lapsia ja ylipäätään kaikkia arvostetaan tasavertaisesti ja heitä myös kehutaan usein, aina kun on aihetta. Aivan varmasti jos mitään tuollaista olisi, siitä olisi edes jotain viitteitä. Edes mieheni siskon exä tai hänen omat ystävänsä eivät ihan ymmärrä mistä kenkä on puristanut. Jossain määrin hän oli ollut hieman samanlainen exänsä kanssa ollessaan. Heidän kohdallaan se oli niin, ettei voinut sitää exänsä siskoa ja oli aiheuttanut kränää sisarusten välille.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti jos mitään tuollaista olisi, siitä olisi edes jotain viitteitä.
-ap
No tuosta tekstistä sitä viitettä ei ole vaikea löytää... Ja oikeastaan ihan sama vaikka kyse olisikin "vain" siskon vaikeasta luonteesta (peräisin mistä, kun kerran perhe on niin täydellinen muuten...?). Mitä sinä siitä välität tai puutut? Ei kai semmoista sukua olekaan missä kaikki on vaan pelkkää onnea ja sopua? Teillä sitä on muuten, yksi ongelma vaan, keskity siihen hyvään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaanpa, että siellä on miehesi perheen sisällä asetelma, jossa miehesi siskoa ei arvosteta. Perheen äiti laittaa kaikki muut edelle, jopa sinut, ja selittää ihannoiden tälle kälyllesi kaikkien muiden jutuista. Tätä käytöstä hän ei harrasta teidän muiden silmien edessä. Kokemusta on!
Sellainen varmaan voisi olla mahdollista, mutta ei tässä perheessä. Olen siitä aivan varma. Molempia lapsia ja ylipäätään kaikkia arvostetaan tasavertaisesti ja heitä myös kehutaan usein, aina kun on aihetta. Aivan varmasti jos mitään tuollaista olisi, siitä olisi edes jotain viitteitä. Edes mieheni siskon exä tai hänen omat ystävänsä eivät ihan ymmärrä mistä kenkä on puristanut. Jossain määrin hän oli ollut hieman samanlainen exänsä kanssa ollessaan. Heidän kohdallaan se oli niin, ettei voinut sitää exänsä siskoa ja oli aiheuttanut kränää sisarusten välille.
-ap
Okei!
Vaikuttaa siltä että hänellä on ehkä jotenkin hämärtynyt joku sellainen luonnollinen käsitys ja ymmärrys joka meillä kaikilla muilla yleensä sisäsyntyisesti on, koskien seksuaalisuutta/rakkautta ja sisarsuhteita.
En osaa sitä oikein muotoilla, mutta ihan pimeä akka.
...
Mieheni on puhunut siskolleen, kaikki ovat, kerran heillä oli ihan kunnon riitakin pari vuotta sitten ja miehelläkin on mitta ihan täysi. Kutsuu siskoaan perheterroristiksi. Itse olen pyrkinyt pysymään ulkopuolella kahinoista, etten lisää vettä myllyyn. Joskus alkupuolella yritin vielä kysyä mikä häntä harmittaa minussa, muttei hän halunnut puhua asiasta. Koen kai kuitenkin syyllisyyttä tästä, kun yritän sanoa, että olen yrittänyt parhaani että meistä olisi tullut jos ei kaverit, niin ainakin leppoisat tutut ja säälittää myös lapsemme, jota kohtaan täti on etäinen. Mieheni sisko ei myöskään ole mikään päihdeongelmainen tai jotenkin eri asemassa muihin perheenjäseniinsä tai minuun (tai sisaruksiini) nähden, vaan hän on ihan tavallinen tyyppi, hoitanut opiskelut hyvin, mielestäni kiva työpaikka jossa tuntuu viihtyvän, kiva koti, harrastaa mielestäni kivoja juttuja ja hänellä on ystäviä, näin ulkoisesti katsottuna. Hän on monella tapaa mielestäni ihan kiva tyyppi, mutta se itseeni kohdistuva vihamielisyys on raskasta kestää varsinkin, kun en ymmärrä mistä se johtuu, eikä kukaan muukaan tunnu ymmärtävän. Mitään selvää syytä ei ole. En ole vienyt miestäni hänen parhaalta ystävältään, en ominut hänelle kuuluvaa asemaa, tilaa tai tavaraa, en pätenyt, en dissannut, en ollut epäkohtelias, en mitään tuollaista.
Mieheni sisko oli ollut appivanhemmillani viikonloppuna ja appeni oli sanonut tyttärelleen, ettei tämä ole toivottu vieras juhannuksena, että kukaan ei enää jaksa sitä huonoa käytöstä, joka pilaa muuten iloista tunnelmaa. Hän oli sanonut tyttärelleen, että kaikista ei tarvitse pitää, ei hänkään pidä kaikista ihmisistä, mutta jossain vaiheessa elämää pitäisi osata käyttäytyä sillä tavalla, ettei jatkuvasti aiheuta pahaa mieltä muille. Tästä miehen sisko oli tietenkin sitten suuttunut ja sen jälkeen olemme mekin saaneet kuulla kunniamme erilaisten viestien merkeissä.
Tilanne ahdistaa. Tavallaan on helpottava ajatus jos hän ei olisi juhannuksena siellä, mutta toisaalta tunnen siitä pahaa oloa ja syyllisyyttäkin, koska tilanne johtuu omasta läsnäolostani. Mies ja hänen vanhempansa haluavat viettää juhannusta perinteisesti yhdessä, ja minäkin. Heillä on ihania juhannusperinteitä ja mikä sen parempaa, kun omatkin vanhempani, siskoni ja hänen miehensä ja veljeni on siellä myös, ja mieheni mummokin sekä heidän perhetuttunsa, joka asuu heidän kesäpaikkakunnallaan. Yksi silti puuttuu ja varmasti se olisi kaikkien ajatuksissa. Olen miettinyt jos yrittäisin kuitenkin vielä? Jos kirjoittaisin vaikka lämminhenkisen kirjeen miehen siskolle? En haluaisi, että perheeseen tulee särö tällaisen kuitenkin turhan asian vuoksi.