Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun pitkä parisuhde mennyt lopullisesti pilalle toiseen ihastumisen takia?
09.06.2018 |
Ollaan miehen kanssa aikamoisessa kriisissä kun menin ihastumaan työkaveriini. En ole pettänyt, mutta tunteet on olleet molemminpuolisia enkä pääse niistä vaan millään eroon. Kerroin jossain vaiheessa miehelleni ja hän kyllä tiesi kai kertomattakin missä mennään. Nyt hän ei tiedä, että tunteita on vieläkin, mutta parisuhteemme vaan on edelleen kuralla ja tästä on niin vaikea nousta ylös.
Onko muita, jotka on olleet samassa tilanteessa ja miten selvisitte? Tuliko ero vai pääsittekö ihastuksesta jotenkin eroon?
Kommentit (31)
Ihastuin uudelleen eksään, ero tuli kun oma mies tuntui väärältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin tunteista sekä ihastukselle että paljon myöhemmin miehelleni. Käyttäydyin sekä töissä että kotona niin oudosti, että mun oli pakko kertoa miksi olen niin sekaisin. Tunne ei enää ollut mukava eikä kevyt vaan sekoitti koko elämän. Mies taisi ymmärtää liiankin hyvin tunteeni/tuntee mut liian hyvin, joten oli aika raskas paikka hänelle. Ja siitä ei ole toivuttu vaikka keskinäistä rakkautta ja välittämistä on. Se ihastus siellä taustalla piinaa -ehkä meitä molempia. Yritetään parempaa parisuhdetta, mutta kaikki on yrittämistä. Ei helppoa. Pelkään että menetin ihastukseni (en odottanutkaan parisuhdetta kuin ehkä jossain villeissä unelmissa) ja menetin myös mieheni, ainakin osittain.
ap
Ihastuin työkaveriin. Kaksi vuotta salaa ihastelin, sitten tunteet julki ja alkoi suhde. Tajusin, että aviomiestäni en rakastanut. Suhde oli täysin latistunut eikä exä edes ollut halunnut panostaa suhteeseen, vaikka vuosia olin yrittänyt puhua. Luovutin siis lopulta täysin ja annoin itseni ihastua toiseen. Ilmoitin erosta exälle ennen kuin suhde meni fyysiseksi. Exän kanssa ei fyysistä suhdetta ollut vuosiin.
Ero tuli, ja uusi suhde on upea. Oikeaa rakkautta, jota en exän kanssa kokenut.
Pikemminkin oman parisuhteen tilanne selkiytyi oman ihastumisen myötä. Sitä oli jotenkin sokeutunut sille, ettemme olleet missään oikeassa parisuhteessa olleet enää vuosikausiin, ja ihastuksen myötä uskalsin ottaa asian puheeksi.
Ero tuli, mutta ei kaduta. Vanha suhde ei todellakaan ollut sitä, mitä halusin.
En saanut uudestakaan suhdetta, mutta sillä ei ole merkitystä vanhan hajoamisen "hyvyydelle". Mies ois voinut jatkaakin, itse en. Tajusin liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi kertonut kumppanilleni enkä ihastukselleni vaan miettinyt itsekseni, mitä haluan. Aina voi hakeutua terapiaan. Nyt olet sotkenut välisi molempiin miehiin, mitä järkeä? Ajatuksista ei kanneta tullia, sanoi jo Martti Luther aikoinaan.
Mikä siinä parisuhteessasi mättää? Miksi ihastuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa mättää rakkauden puute (näin itse koen, mies väittää että rakastaa) ja halu elää eri tavalla elämää. Itse näen, että näistä voi päästä yli, mies epäilee.
Ap
Kun on parikymmentä vuotta - tai vähemmänkin - yhteistä parisuhdetta takana, niin siinä ajassa joko hitsaustuu yhteen, tai kasvaa hiljalleen erilleen. Jossakin välissä sitä sitten alkaakin miettimään, voisiko seuraavat, jäljellä olevat 20-vuotta ollakin kivemmat jonkun toisen kanssa.
On totta, että jos parisuhde toimii, niin ei sitä tule vilkuiltua muita ainakaan siinä mielessä, mutta jos taas ei toimi, niin silloin kyllä.
Itse kysyin erästä ihastustani kahville reilu vuosi sitten - ensimmäistä kertaa ikinä, muissa kuin työ-yms. asioissa - ja vasta jälkeenpäin tajusin, että kahvilla nykyään usein todellakin tarkoitetaan vähän enemmän...
No, olisin kuitenkin vain halunut jutella ja tutustua paremmin - selvittää onko hän nyt todella niin ihana, kuin kuvittelen - mutta hänkin taisi ymmärtää aikeeni tuolta osin väärin, joten kahville ei menty. Asian ymmärrettyäni arvostin häntå kuitenkin vielä enemmän, sillä ainakin selvisi, ettei hän ole mikään helppo nakki - ja mistä lähtien olen edennyt varovaisemmin - ehkä jopa toivoen, että tämä menisikin ohi ja omassa parisuhteessa tapahtuisi ihme - vaan kun ei; joka päivä hän ainakin käväisee mielessäni edelleen; siis vielä puolitoista vuotta myöhemmin siitä, kun ensimmäistä kertaa huomasin, että odotin hänen näkemistään päivittäin enemmän kuin mitään muuta.
On se ihmismieli vaan merkillinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa mättää rakkauden puute (näin itse koen, mies väittää että rakastaa) ja halu elää eri tavalla elämää. Itse näen, että näistä voi päästä yli, mies epäilee.
Ap
Mitä mies epäilee? Ettet ole enää koskaan tyytyväinen? Taisi ap mies kohdata jotain uutta itsesssään ihastumisesi vuoksi. Hän haluaa kumppanin, jolle ei synny noin kovia himoja muihin. Ehkä hänkään ei voi olla tyytyväinen nyt itseensä tuon takia suhteessanne enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerroin tunteista sekä ihastukselle että paljon myöhemmin miehelleni. Käyttäydyin sekä töissä että kotona niin oudosti, että mun oli pakko kertoa miksi olen niin sekaisin. Tunne ei enää ollut mukava eikä kevyt vaan sekoitti koko elämän. Mies taisi ymmärtää liiankin hyvin tunteeni/tuntee mut liian hyvin, joten oli aika raskas paikka hänelle. Ja siitä ei ole toivuttu vaikka keskinäistä rakkautta ja välittämistä on. Se ihastus siellä taustalla piinaa -ehkä meitä molempia. Yritetään parempaa parisuhdetta, mutta kaikki on yrittämistä. Ei helppoa. Pelkään että menetin ihastukseni (en odottanutkaan parisuhdetta kuin ehkä jossain villeissä unelmissa) ja menetin myös mieheni, ainakin osittain.
ap
Suotta pahoitit miehesi mielen mokoman takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on parikymmentä vuotta - tai vähemmänkin - yhteistä parisuhdetta takana, niin siinä ajassa joko hitsaustuu yhteen, tai kasvaa hiljalleen erilleen. Jossakin välissä sitä sitten alkaakin miettimään, voisiko seuraavat, jäljellä olevat 20-vuotta ollakin kivemmat jonkun toisen kanssa.
Tää on niin hyvin sanottu 🖤
Pari vuotta sitten mies ihastui työtoveriinsa, minulle asia varmistui noin vuosi sitten. Käytöksestä epäilin jo aiemmin näin käyneen. Kuvassa oli viestittelyä jossa mies epäsuorasti teki tuolle naiselle useaan kertaan selväksi tunteensa. Ainakaan miehen mukaan asiasta ei ollut koskaan naiselle puhunut. Tai oikeastaan mies ei vieläkään tätä ihastusta oikeen edes myönnä, kiemurtelee ja yrittää kieltää vain, kun asian otan puheeksi. Pitkälti tästä syystä tätä suhdetta ei saada korjattua, koska mies valehtelee ja pitää kiinni siitä ettei mitään korjattavaa ole. Itse olen yrittänyt saada suhdettamme kuntoon osittain lasten vuoksi, osittain siksi että tässä suhteessa on myös paljon hyvää. Vaikeaa on yrittäää mitään korjata, kun ei toinen kerro, mikä on suhteessamme vialla ja mitä tähän lisää kaipaa. Pikkuhiljaa alan kallistua sille kannalle etten jaksa tällaisessa liitossa elää loppuelämääni. Takana on 20 yhteistä vuotta ja edessä kuitenkin mahdollisesti 40-50 vuotta elämää yhdessä tai erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on parikymmentä vuotta - tai vähemmänkin - yhteistä parisuhdetta takana, niin siinä ajassa joko hitsaustuu yhteen, tai kasvaa hiljalleen erilleen. Jossakin välissä sitä sitten alkaakin miettimään, voisiko seuraavat, jäljellä olevat 20-vuotta ollakin kivemmat jonkun toisen kanssa.
On totta, että jos parisuhde toimii, niin ei sitä tule vilkuiltua muita ainakaan siinä mielessä, mutta jos taas ei toimi, niin silloin kyllä.
On se ihmismieli vaan merkillinen...
Tuosta olen samaa mieltä että ihmismieli on merkillinen mutta muuten en... Me ollaan miehen kanssa oltu reilu 20 vuotta yhdessä ja meillä menee kyllä hyvin mutta siitä huolimatta minä olen aloittanut suhteen toiseen mieheen. En ole missään vaiheessa miettinyt että eroaisin miehestäni mutta jotenkin kaipaan jotain lisää elämääni...
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa mättää rakkauden puute (näin itse koen, mies väittää että rakastaa) ja halu elää eri tavalla elämää. Itse näen, että näistä voi päästä yli, mies epäilee.
Ap
No avaa vähän enemmän. Miksi koet, ettei mies rakasta? Millä tavalla eri tavoin haluaisitte elää? Nuo ovat tosi isoja juttuja, ja jos koet noin, miten koko suhteellanne voi olla tulevaisuutta? Ehkä nyt olet ihastunut meheen, jolta koet saavasi vastarakkautta ja jonka koet itsellesi paremmin sopivaksi. Onko tuo mies vapaa? Mitä itse haluat?
Ehkä voisitte mennä parisuhdeterapiaan?
Pari vuotta sitten mulla oli pikkuihastus niin ikään työkaveriin. Mies ei tykännyt, vaikken sanonut ihastumisesta mitään. Nyt tuli ero, en tiedä, oliko noita juttuja miehellä vielä mielessä, kun ei oikein kunnolla puhunut muusta, kuin erilleen kasvamisesta.
Ei ole. Osaan erottaa todellisen elämän ja haavemaailman toisistaan.
Ei ihastumisen vaan puolison epärehellisisyyden vuoksi. Valehteli kaikesta ihastumiseensa ja ihastukseensa liittyvästä, joten en lopulta voinut muuta kuin erota. Miksi jatkaa suhteessa jossa ei voi luottaa?
Miksi kerroit?