Onko jonkun pitkä parisuhde mennyt lopullisesti pilalle toiseen ihastumisen takia?
Ollaan miehen kanssa aikamoisessa kriisissä kun menin ihastumaan työkaveriini. En ole pettänyt, mutta tunteet on olleet molemminpuolisia enkä pääse niistä vaan millään eroon. Kerroin jossain vaiheessa miehelleni ja hän kyllä tiesi kai kertomattakin missä mennään. Nyt hän ei tiedä, että tunteita on vieläkin, mutta parisuhteemme vaan on edelleen kuralla ja tästä on niin vaikea nousta ylös.
Onko muita, jotka on olleet samassa tilanteessa ja miten selvisitte? Tuliko ero vai pääsittekö ihastuksesta jotenkin eroon?
Kommentit (31)
Ihastuin muihin parin vuoden välein. Tunne meni aina ohi jossain vaiheessa, mutta kolmannella kerralla päätin, että nyt riitti ja kerroin miehelle, että haluan erota. Oma suhde oli ihan hyvä, mutta uutuuden viehätys vei aina mukanaan. Eron jälkeen meni muutama vuosi, mutta lopulta löysimme molemmat paremmat suhteet. Mies sai lapsenkin, minun kanssani sitä tuskin olisi tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin muihin parin vuoden välein. Tunne meni aina ohi jossain vaiheessa, mutta kolmannella kerralla päätin, että nyt riitti ja kerroin miehelle, että haluan erota. Oma suhde oli ihan hyvä, mutta uutuuden viehätys vei aina mukanaan. Eron jälkeen meni muutama vuosi, mutta lopulta löysimme molemmat paremmat suhteet. Mies sai lapsenkin, minun kanssani sitä tuskin olisi tapahtunut.
Oletko uudessa suhteessa ihastunut toiseen?
Mieheni oli aikanaan ihastunut työkaveriin myös kyseinen nainen häneen. Olimme ystäviä jo muutenkin kaikki. Saimme tietää naisen miehen kanssa yhtäaikaa ja emme nostaneet asiasta meteliä. Tunteita tulee ja menee..
Myöhemmin itse ihastuin toiseen ja hän minuun, mutta velvollisuuden tunto sai jäämään kotiin. Nyt on vaan minä ja mieheni ja kohta 20v. Rakkautta on paljon mutta intohimoa hyvin vähän. Eli tulevaisuus on vielä arvoitus 🧡
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin työkaveriin. Kaksi vuotta salaa ihastelin, sitten tunteet julki ja alkoi suhde. Tajusin, että aviomiestäni en rakastanut. Suhde oli täysin latistunut eikä exä edes ollut halunnut panostaa suhteeseen, vaikka vuosia olin yrittänyt puhua. Luovutin siis lopulta täysin ja annoin itseni ihastua toiseen. Ilmoitin erosta exälle ennen kuin suhde meni fyysiseksi. Exän kanssa ei fyysistä suhdetta ollut vuosiin.
Ero tuli, ja uusi suhde on upea. Oikeaa rakkautta, jota en exän kanssa kokenut.
Kuinka kauan uusi suhde on kestänyt?
Minä perkele menin ja ihastuin toiseen. 10 vuotisen suhteen aikana ihastuin kahteenkin kertaan, työkavereita molemmat. Toiseen tunteen hiipuivat ajan kanssa,enkä silloin edes harkinnut suhteesta lähtöä. Tiedostin että kyse haaveilusta. Toisella kertaa ihastuin palavasti, mieskin minuun, viestittelimme salaa puolisoiltamme ja lopulta erosin. Meillä oli muutenkin mennyt huonommin, minulla hirveä kriisi. Tämä sitten sai minut lähtemään, halusin palavasti tietää onko ruoho aidan toisella puolella vihreämpää. Voi kun olisin silloin ajatellut että vihertää se nurmi omalla tontillakin, kun vain huolta pitää.
Suhdetta ei koskaan tullutkaan, sen tosin aavistinkin, minulla ja ihastuksellani oli aivan eri elämäntilanteet. Uutuuden viehätys sai silti jättämään avioliittoni. Otin ensimmäisen miehen, joka osoitti kiinnostusta, ja joka miellytti minuakin. Kai se oli sitä, että kelpaanhan muillekkkn, epävarmuus. Sitä suhdetta kesti muutaman kuukauden, vertailin jatkuvasti exääni ja löysin uudesta vain huonoja asioita, exä teki kaiken paremmin.
Nyt on uusi kriisi, avioerosta vajaa vuosi ja kaipaan exääni valtavasti. Ei se ruoho ollutkaan vihreämpää. Terapiaan menen. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jos koskaan eksäni minut takaisin huolii, hoidan nurmikkoani rakkaudella. Onneksi tähän on pieni mahdollisuus.
Elkää rakkaat ihmiset jättäkö melkein hyvää liittoa ihastuksen takia, odottakaa että ihastus menee ohi ja tee päätös sitten. Hoitakaa suhdettanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa mättää rakkauden puute (näin itse koen, mies väittää että rakastaa) ja halu elää eri tavalla elämää. Itse näen, että näistä voi päästä yli, mies epäilee.
Ap
No avaa vähän enemmän. Miksi koet, ettei mies rakasta? Millä tavalla eri tavoin haluaisitte elää? Nuo ovat tosi isoja juttuja, ja jos koet noin, miten koko suhteellanne voi olla tulevaisuutta? Ehkä nyt olet ihastunut meheen, jolta koet saavasi vastarakkautta ja jonka koet itsellesi paremmin sopivaksi. Onko tuo mies vapaa? Mitä itse haluat?
Koen vaan, että sellaiset pienet jutut suhteesta puuttuu: katseet, hipaisut, pienet huomioinnit, toisaalta myös isommat huomioinnit ja minun mielipiteistä ja -haluista piittaamattomuus. Koin todellakin että tuo toinen mies olisi ollut aika vastakohta näissä asioissa, mutta eihän sitä tiedä millaista arki olisi sitten esim. 10 vuoden päästä. Mutta kyllä, olisi saattanut olla itselleni sopivampi mies. Se tässä puristaakin. Ei ole vapaa mies. Olemme molemmat perheellisiä.
Oma mies kyllä välittää, arki sujuu, seksiä on, mutta sellainen jonkunlainen rakastaminen ja välittäminen puuttuu. Kauhean vaikea kuvailla. Mutta se sattuu aina välillä lujaa. Siksi ajaudun hakemaan sellaista miestä elämääni ja kaipaan tuota miestä välillä ihan kauheasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin muihin parin vuoden välein. Tunne meni aina ohi jossain vaiheessa, mutta kolmannella kerralla päätin, että nyt riitti ja kerroin miehelle, että haluan erota. Oma suhde oli ihan hyvä, mutta uutuuden viehätys vei aina mukanaan. Eron jälkeen meni muutama vuosi, mutta lopulta löysimme molemmat paremmat suhteet. Mies sai lapsenkin, minun kanssani sitä tuskin olisi tapahtunut.
Oletko uudessa suhteessa ihastunut toiseen?
En edes melkein. Tosin yhteistä taivalta takana vasta ~3,5 vuotta. Ehkä tässä vielä joskus tulee sama fiilis, mutta toistaiseksi tunnen oloni tyytyväisemmäksi. :)
Olin ihastunut toiseen ja petin miestäni ihastukseni kanssa. Olisin varmaan jättänyt mieheni, jos ihastukseni olisi halunnut jatkaa suhdetta kanssani.
Mies ei saanut koskaan tietää, ja on sittemmin jo kuollutkin.
Hyi Helvetti mitä Lort*oja! Mitä tapahtui sille eroa ensin ja aloita uusi suhde vasta sitten viisaudelle? Ei kyllä löydy tippaakaan arvostusta suomalaiselle naiselle.
Ihastuin toiseen, mutta jälkikäteen ajateltuna ihastuminen oli oire huonosta suhteesta. Meillä oli erilaiset arvot ja yhteistä puhuttavaa löytyi liian vähän. Ihastukseni herätti siihen, että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella syvällisestikin, muustakin kuin arjen askareista.
Lopulta ajauduin jättämään mieheni ja se oli oikea ratkaisu. Hassua kyllä, mutta ihastuskin loppui siihen eroon. Se oli siis todella vain oire siitä, että suhteesta puuttui jotain todella olennaista, ei siitä, että ihastus olisi ollut joku sielunkumppanini.