Onko täällä muuten ketään, joka käyttäisi Cipralexia, mutta

Minulla on 3 lasta ja sen takia hakeuduinkin hoitoon kun aloin läpsiä heitä. Lähinnä tyrkin ja huitaisin kengällä, en sen enempää ehtinyt....



Minulla jo heti ensimmäisenä iltana oli rauhallisempi olo, ehkä se oli joku lume-vaikutus, koska kaikki sanoivat, ettei se voi vaikuttaa noin nopeasti....



Joka tapauksessa kiitän luojaani, että aloitin tuon lääkkeen. Olen aikaisemmin syönyt Efexor-nimistä lääkettä, se oli myös hyvä, mutta vähän erityyppiseen masennukseen, ei tällaiseen agressiiviseen, ärtyisään.

eräs (tk!) lääkäri määräsi Cipralexia ja elämänlaatu on parantunut tuhatkertaisesti! Ja minulla siis lääke masennukseen, itsetuhoisuuteen, syömishäiriöön ja paniikkihäiriöön. Cipralexin avulla pärjään itseni kanssa hyvin.

Annostusta ei ole nostettu kun tämäkin toimii ja sivuvaikutukset ovat sitä harvinaisempia mitä pienempi annos on. Mulla ei ole yhtään mitään haittoja, pelkkää hyötyä. En itkeskele aamuisin enkä raivoa iltaisin. Just nyt kun on pimeää, tekisi välillä mieli ottaa tupla-annos kun tiedän ettei sekään olisi vaarallista.



Olen saanut myös terapiaa mutta kun minulla kyse on niin selkeästi perinnöllisestä serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöstä niin ei sen takia kannata kymmentä vuotta terapiassa käydä. Lääkitystä sen sijaan voi käyttää pitkäänkin.

Ei tarvitse odotella viikkoja kuten pakkausselosteessa sanotaan.

Cipralex oli mulle väärä lääke,lopetin itse

Ei todellakaan ihme jos lapset oireilee ja mammat nauttivat mielialalääkkeitä.

Kuinkas miehenne?

Ihan pelottaa tulevaisuus mitä sekopäitä kasvaa.

Me muut ei enää rähjätä turhasta tuolla tavalla ja ennakkoluulotkin on karisseet, kun on myönnetty itsellemme, että tarvitaan apua.

Itsellä ei ole kokemusta juuri tuosta lääkkeestä, mutta samantyylistä mielialalääkettä syön. Oireenani oli ahdistus ja pelkotilat. Se, että sinua pelottaa koko lääkityksen aloittaminen, kuulostaa niin tutulta. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että se pelkokin oli masennukseni oiretta.



Lääkityksen aloituksesta ei ollut itselleni suuria sivuvaikutuksia (aluksi ruokahaluttomuutta ja tunteettomuutta, mutta se meni pian ohi). Nyt elämäni on tasapainoisempaa, enkä ole jatkuvasti ärtynyt ja ahdistunut. Hyvä juttu koko perheelle. Nyt jaksan olla parempi äiti.

Mulla oli cipralex ja se oikeasti auttoi. Enää en lääkitystä tarvitse ja lopettaminen kävi helposti, vähensin pikkuhiljaa eikä oireita ole tullut juuri lainkaan. Niitä ei kannata pelätä, pahempaa on elää jatkuvassa ahdistuksessa ja masennuksessa.

Aloitusoireita oli kun annostus oli 10mg. Lääkäri sanoi, että voi puolittaa joten otin 5mg viikon ajan ja sen jälkeen nostin 10mg. Lopettaessa toimin samalla tavalla. Vähensin puoleen tablettiin ja harvensin kertoja...

kävin hakemassa Cipralexit. Pelottaa ja surettaa... Tähän on tultu :( Loppujen lopuksi en ole edes varma, että onko tämä oikea ratkaisu vai olisiko ratkaisu löytynyt jossain muussa muodossa? Mitä jos olen vain luonnostani tällainen, kun tämä olotila on niin tuttua lapsuudestani... Voih, päässä pyörii miljoona ajatusta ja pelot kaikista mahdollisista sivuoireista tai siitä, että lääke ei auta jne.

Nyt tuntuu, että elämä kantaa taas.

Käytin myös pahimpaan ahdistukseen diapamia. Nekin auttoivat juuri siihen pahimpaan hätään ja joskus jo niin, että tiesin, että niitä on kaapissa.



Mulla " menee" nyt terapiaa 2x vko ja liikuntaa 7x vko ja voin hyvin. Myös syön terveellisesti joka auttaa kehoa ja sitä kautta myös mieltä.

Ei ole vaan keskustelu tarvetta ym.

kyseisen lääkkeen? Mulle tarjottiin sitä ahdistukseen yms. En vain ole saanut aloitetuksi kun sivuoireet pelottaa ja aikanaan lääkkeiden lopettaminen, jos tulee vieroitusoireita. En millään jaksaisi lähteä terapoimaankaan itseäni.

mulla ainoat sivuoireet josta huomaan jos en ole ottanut niin on sydämen tykyttely ei muuta. Pääsee niistä heti eroon kun haluut jos esim. kestät sen sydämen tykyttelyn muutaman päivän.

selkiintyneet, vaikka terapiaa ei olekaan?

Mulla loppui apaattisuus, kyhnöttäminen neljän seinän sisällä ja ennen kaikkea mielialan vaihtelu ja ÄRHENTELY. Olen nousu kautta menossa olen jopa opiskelemassa. Ja jos aloitat lääkityksen suosittelen lämpimästi parantaa sun elämän laatua jos on tarvetta!

Alkuvaiheessa pahoinvointia joka helpotti nopeasti. Hankalin sivuoire oli etten saanut kunnon orgasmia koko lääkityksen aikana. Lopetusvaiheessa ei mitään erityisiä vieroitusoireita, purettiin hitaasti.

Nyt olen alkanut ärtyä todella herkästi ja pinna palaa alta aikayksikön. Mietin, että olisikohan aiheellista kokeilla Cipralexia vai meneekö ihan metsään......

Hoitoon kannattaa sitoutua riittävän pitkäksi ajaksi, puoli vuotta on minimiaika etteivät oireet palaa heti takaisin lääkityksen loputtua

8?

että voisin halutessani kokeilla. Oli enemmän terapian kannalla. Minä en vaan jaksaisi alkaa nyt terapiarumbaan. Pelkään vain ihan hirveästi sivuoireita tai ettei tuo lääke autakaan. Mulla nämä ahdistusjaksot tulee ja menee pakko-ajatusten kera :( Nyt vähän huonompi jakso.



Onko täällä kokemusta vastaavasta kenelläkään? Ja miten lääkitys on purrut?