Miks vedän puoleeni ainoastaan hallitsevia ja ilkeitäkin ihmisiä? Joku kai mussa on vikana?

Tunnen NIIIN tuskasi! Mulla ihan sama.

Taivut muiden päätöksiin liikaa. Suurin osa miehistä ei pidä siitä, että naiselle pitää kaikki määrätä, koska eivät tee itse päätöksiä jos mies on lähellä, mutta sitten hallitsevat siitä pitävät, kun voi hallita helpolla.

Jokainen vetää puoleensa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat että tämän kanssa on helppo olla oma itsensä. Ilkeiden ja hallitsevien ihmisten on helppo olla omia itsejään sinun kanssasi.

Googlaa "ohutnahkainen narsisti". Liian kiltti on juuri se mitä muut käyttää hyväkseen.

Hyviä ihmisiä on vähän. Laadukkaat suhteet ei perustu valta-asetteluun. Jos et arvosta itseäsi, ei muutkaan arvosta sinua.

Sinun ei tarvitse vastata aina kun joku soittaa. Sinun ei tarvitse lainata rahaa kenellekään. Sinun ei tarvitse päästää ketään kotiisi. Sinun ei tarvitse kysyä kiusaajalta lupaa ottaa etäisyyttä. Sinun ei tarvitse selittää niille mitään.

Vaikka olisi yksinäistä, muista että voit olla ystävällinen itsellesi.

Seuraavan kerran voit vain todeta:

Ei kiinnosta. Etkä ala pyytelemään anteeksi. Lue narsismista, älä jää uhriksi.

Täällä sama.

Vedän puoleeni omanapaisia, selkäänpuukottajia.

Nykyään tuntuu, ettei edes huvita solmia uusia ystävyyssuhteita, kun ilmeisesti kiltteyteni vuoksi joudun aina hyväksikäytetyksi.

Saa olla tyytyväinen niistä muutamasta, tasavertaisessa suhteesta mitkä kantaneet pitkään.

Läheisriippuvuus

Kansankielellä ohutnahkainen narsisti.

Et osaa pitää rajojasi. Ilkeät ihmiset aloittaa kevyesti, sitten alkavat venyttää, kun huomaavat sietokynnyksesi olevan aika korkea.

Osaatko kertoa jotain esimerkkejä, miten sulle ollaan ilkeitä?

Liian kilttiä ihmistä on vaikea olla käyttämättä hyväkseen. Jopa toisen kiltin on vaikea olla sellaisen kanssa, joka on liian taipuisa. Silloin homma menee päämäärättömäksi jahkailuksi. Yleensä liian kiltit kuitenkin 'hankkivat' vastapariksi jonkun dominoivan henkilön.

Niin minullekin aina käy. Olen ruvennut ajattelemaan niin kuin Jeesus sanoi: Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa se ylennetään. Älä siis vaivu synkkyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus

Kansankielellä ohutnahkainen narsisti.

Eivät ole keskenään sama asia ja suomalaiselle ystävällinen ihminen tuntuu tarvitsevan joko alistamista tai mielenvikaisen diagnoosin!

Sori vaan, mutta pehmeydessä ja ystävällisyydessä ei ole mitään vikaa. Hyväksikäyttävässä ja alistavassa ihmisessä on!

7 jatkaa - kaikki ilkeät ihmiset eivät ole todellakaan narsisteja. Voivat olla erilaisia luonteeltaan, ajattelevat, että toiselle kaikki on ok kun ei kerran sano vastaan (tarpeeksi äänekkäästi). Joillekin ihmisille pitäisi vielä laittaa SELKEÄSTI rajat, he eivät usko että joku on tosissaan, jos sanoo ajatuksensa vihjaillen tai kauniisti ja pehmeästi.

Vierailija kirjoitti:

Niin minullekin aina käy. Olen ruvennut ajattelemaan niin kuin Jeesus sanoi: Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa se ylennetään. Älä siis vaivu synkkyyteen.

Kuinka usein tosielämässä käy niin, että joka itsensä alentaa se ylennetään?

Syy voi olla siinä, että tympeitä ihmisiä on paljon. On todennäköisempää kohdata siis sellainen kuin hyvä.

Minulle käy myös noin. Yritän joustaa, kun haluan olla ystävällinen toisille, enkä aiheuttaa riitaa. Sitten, kun huomaan, ettei homma ole vastavuoroista, ja minua vähätellään ja hyödynnetään en jaksa ja pistä välit poikki. Sen jälkeen alkaa syyllistäminen ja pahan puhumimen.

Millaisia kokemuksia ja tapahtumia sulle on sattunut kohdalle?

Sama mulla. On jotenkin sellainen olo, että mä oon ainoa, keneltä vaaditaan hyvää käytöstä ilman virheitä. Saa hakata akkaansa, kieroilla rahalla, juoruta, ajaa kännissä, puhua rumasti, pelata ihmisillä, ryypätä aivonsa, tehdä pilaa, valehdella, käydä vieraissa, puhua päälle, unohtaa. Mulle tiuskitaan ihan siitä, että kerron mielipiteeni jostain asiasta. Pari luotettavaa ystävää sentään, joista toinen on superlojaali ja kannustava. Heistä en usko mitään rumaa.

Sama täällä. Käyn nyt kesän ratkaisukeskeisessä terapiassa omalla kustannuksella, jotta opin vetämään rajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin minullekin aina käy. Olen ruvennut ajattelemaan niin kuin Jeesus sanoi: Joka itsensä ylentää, se alennetaan ja joka itsensä alentaa se ylennetään. Älä siis vaivu synkkyyteen.

Kuinka usein tosielämässä käy niin, että joka itsensä alentaa se ylennetään?

Raamattu on satukirja siinä missä muutkin uskonnolliset opukset.

Totuus on se, että jokaista kohdellaan niinkuin hän itse antaa itseään kohdella. Jos makaat kynnysmattona, niin totta helvetissä kaikki kävelee yli. Sitä on vaikea hyväksyä että ei se aina niin mene että jos itse on kiltti ja lempeä, että kaikki kohtelisivat sinua siten. Toki myös se on hyvä sääntö että kohtele muita kuten haluat heidän kohtelevan itseäsi, mutta kiltti voi olla olematta kynnysmatto. Liian kiltin ja ilkeän välillä on paljon normaaleja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että jokaista kohdellaan niinkuin hän itse antaa itseään kohdella. Jos makaat kynnysmattona, niin totta helvetissä kaikki kävelee yli. Sitä on vaikea hyväksyä että ei se aina niin mene että jos itse on kiltti ja lempeä, että kaikki kohtelisivat sinua siten. Toki myös se on hyvä sääntö että kohtele muita kuten haluat heidän kohtelevan itseäsi, mutta kiltti voi olla olematta kynnysmatto. Liian kiltin ja ilkeän välillä on paljon normaaleja ihmisiä.

Älä viitsi.

Olisiko seurallakin merkitystä. Sano tuo jollekkin jengille kadulla kun ne tulevat ryöstämään sinut.

Olen tunnistanut tuon piirteen itsestäni vasta keski-iässä. En pidä itseäni arvossa, ja siksi en ymmärrä jos joku pitää minua arvossa. Ajattelen, että tuossa tyypissä täytyy olla jotain vikaa jos ei parempaa saa, ja torjun heti.

Sitten taas jos ilmestyy tyyppi joka on hallitseva ja jopa tyly, ajattelen että siinäpä mies joka ymmärtää etten ole mistään kotoisin, eli tämähän tuntee minut. Jo vain sopiva mies minulle!

Onneksi olen alkanut tunnistaa tämän epäterveen ajattelun itsessäni.