En halua aikuisuutta
Aika paskaa, että vanhempani vain päättivät hankkia lapsen, mutta nyt minun täytyy kantaa vastuu omasta elämästäni. Väsyttää ajatellakin tulevia opiskeluvuosia (olen vasta lukiossa) ja työelämää. Tai sitten työttömyyttä ja jatkuvaa stressiä siitä, riittääkö raha. Laskujen maksua. Kaupassa käyntiä. Siivoamista.
Taidankin vaan tappaa itseni...
Kommentit (20)
No, on aikuisuudessa kivojakin juttuja vastapainoksi :)
Kerrankin joku samaa mieltä kanssani! Hallelujaa luulin olevani yksin ajatusteni kanssa.
Aikuisuus on pelkkää stressaamista ja pätemistä.
Ei siihen ole mitään tarvetta alkaa. Vanheminen on pakollista, aikuistuminen on vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla joku eutanasiamahdollisuus ihmisille, jotka ovat liian heikkoja ja väsyneitä elämään, mutta kuitenkin myös liian nössöjä tap pamaan itsensä.
Vai sillä tavalla :) Minusta h i r t t o tuomio olisi hyvä ihmisille, jotka eivät ole aikuistuneet sen vertaa että kehtaavat kirjoitella tuollaisia
Ei sillä, ei lapsuutenikaan mitenkään erityisen auvoinen ollut. Sitä varjosti isän alkoholiongelma ja koulukiusaaminen. Kuitenkin oli kiva, kun ei ollut juurikaan velvollisuuksia. Nyt on vaan pelkkiä velvollisuuksia koko loppuelämä täynnä.
Ap
röyh kirjoitti:
Ei siihen ole mitään tarvetta alkaa. Vanheminen on pakollista, aikuistuminen on vapaaehtoista.
Jollain tavalla on kyllä kaikkien pakko aikuistua. Pitää käydä töissä. Nyt on tämä aktiivimallikin. Asuminen pitää hoitaa jotenkin ja huolehtia kodin siisteydestä ettei naapurit ala valittaa.
Vierailija kirjoitti:
röyh kirjoitti:
Ei siihen ole mitään tarvetta alkaa. Vanheminen on pakollista, aikuistuminen on vapaaehtoista.
Jollain tavalla on kyllä kaikkien pakko aikuistua. Pitää käydä töissä.
Ei täydy. Tyhmä töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä, ei lapsuutenikaan mitenkään erityisen auvoinen ollut. Sitä varjosti isän alkoholiongelma ja koulukiusaaminen. Kuitenkin oli kiva, kun ei ollut juurikaan velvollisuuksia. Nyt on vaan pelkkiä velvollisuuksia koko loppuelämä täynnä.
Ap
Jokin asenteessasi on vinossa. Jos itse haluaa asioita, ei ne ole velvollisuuksia. Ja kuka nyt töihin haluaisi?
Ok, mutta elä tuu rullalautoines Kiasman eteen pannumyssy päässä hipsteröimään kuulisti, määän. Ja hae s-tana töitä!
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on pelkkää stressaamista ja pätemistä.
Aikuiset saavat tehdä kaikenlaista mitä lapset eivät! Pakko ei ole kuin kuolla.
Googlaa ja tee masennustesti iltasi iloksi.
Olet ymmärtänyt väärin. Ei elämän tarvitse olla kurttuotsaista raatamista ihan vaan sen takia, että joku muu elää sillä tavalla.
Aikuisuudessa parasta on juuri se, että saat ihan itse rakentaa oman näköisen elämäsi. Jos haluat elää peppi pitkätossuna niin antaa mennä vaan!
Aikuisuus on vapautta. Vastuu on vapautta. Minusta on hienoa, että olen aikuinen ja otan vastuun omista tekemisistäni. En todellakaan haluaisi olla holhouksen alainen. Kannattaa vähän miettiä itseään ja elämäänsä, jos vapaus pelottaa noin paljon.
Kyllähän se aikuisuus on monelle vain sitä velvollisuuksien suorittamista.
Vastapainoksi pitäisi keksiä vapaa-ajalle voimaannuttavia ja virkistäviä toimintoja.
Jos heittäytyy Peppi Pitkätossuksi, rahat loppuvat aika pian. Harvalla meistä kun kuitenkaan on sitä arkkua täynnä aitoja kultarahoja, kuten Pepillä oli.
Sitten päätyy sossun asiakkaaksi, enkä tiedä, kuinka hauskaa elämä voi silloin olla.
Mutta nuorilla, kaikilla nuorilla, tulisi kuitenkin olla mielessään toivoa ja voimaa. Huolimatta siitä, että uutisissa jatkuvasti kerrotaan kaikenlaisesta, mikä on tässä maailmassa väärin ja ongelmana.
Itse uskon, että onnellisuus on syntymälahja. Jotkut ovat syntyjään onnellisia, monet eivät.
Mutta nuoruuteen kuuluu toivo. Asiat voivat muuttua, parempaankin suuntaan.
Joku kirjoitti, että aikuisuus on vapautta. Vapautta mistä? Monia meistä kuitenkin sitovat lait, käytös- ja soveliaisuussäännöt ja se sisäinen ääni, jonka olemme saaneet lapsuudessa ja joka kertoo, mitä kuuluu ja saa tehdä ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se aikuisuus on monelle vain sitä velvollisuuksien suorittamista.
Vastapainoksi pitäisi keksiä vapaa-ajalle voimaannuttavia ja virkistäviä toimintoja.
Jos heittäytyy Peppi Pitkätossuksi, rahat loppuvat aika pian. Harvalla meistä kun kuitenkaan on sitä arkkua täynnä aitoja kultarahoja, kuten Pepillä oli.
Sitten päätyy sossun asiakkaaksi, enkä tiedä, kuinka hauskaa elämä voi silloin olla.
Mutta nuorilla, kaikilla nuorilla, tulisi kuitenkin olla mielessään toivoa ja voimaa. Huolimatta siitä, että uutisissa jatkuvasti kerrotaan kaikenlaisesta, mikä on tässä maailmassa väärin ja ongelmana.
Itse uskon, että onnellisuus on syntymälahja. Jotkut ovat syntyjään onnellisia, monet eivät.
Mutta nuoruuteen kuuluu toivo. Asiat voivat muuttua, parempaankin suuntaan.
Peppi asuu vaatimattomasti ilman mitään moderneja mukaavuuksia vanhassa omakotitalossa. Mielessään kun sitä laskeskelee niin jos on valmis muuttamaan tuonne harvaan asutulle seudulle vaikka Itä-Suomeen saisi tuollaisen talon vuokralle tosi halvalla. Ainakin periaattessa voisi pelkän sosiaaliturvan varassa elää tuollaista elämää. Tai sitten tehdä sen verran töitä, että saa perus elämisensä sillä katettua.
Ei sun ole pakko aikuistua. Alat vain ikilapseksi kuten minä. :)
☺