Lue keskustelun säännöt.
Vihainen perusilme
05.06.2018 |
Harmittaa joskus kun oma perusilme on niin vihaisen/vittuuntuneen näköinen. Yleensä ihmiset pitävät minua mukavana ja asiallisena ihmisenä, mutta kukaan tuntematon ei uskalla lähestyä tai puhua minulle, vihaisen perusilmeen takia. Joskus oikein hämmästyn suuresti siitä jos joku tuntematon puhuu tai sanoo minulle jotain, koska se on niin harvinaista. Lienee osittain syy myös siihen miksi olen niin yksinäinen. Onko muita kenellä on sama ongelma?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen jopa kuullutkin ”ai sä olitkin mukava” . Joku joskus halusi opettaa hymyilemään. Osaan kyllä, ja nykyään pyrin enemmän siihen, mutta jos olen ajatuksissani on ilme helposti ärsyyntynt..
Vierailija kirjoitti:
Joo, vaikeaa joskus olla, kun olen siksi koko ajan tietoinen ilmeestäni.
Kun käytän aurinkolaseja, niin ihmiset alkaa puhua ihan eri tavalla. Ihmeellistä.
Itse huomaan monesti ihmisillä hieman pelokkaan tai epävarman ilmeen kun katson jotain ihmistä kohti.
Minulla on peräti kaksi ilmettä: totinen ja tositotinen. Kaiken lisäksi kumpikaan ei ollenkaan vastaa persoonallisuuttani.
Sama täällä. En keksi mitään muuta syytä miksei mua esim baarissa ole lähestynyt yksikään mies. Olen käynyt baareissa yksinkin ja olen mielestäni ihan tavis, hoikkakin. Kerran oltiin isolla porukalla baarissa ja eräs mies siitä meidän porukasta uskaltautui juttelemaan kanssani kun jäätiin kahdestaan pöytään. Sanoi että ensivaikutelma musta oli että ”onpa nuivan näköinen akka” mutta uskaltautui silti kanssani jutulle. Olen nähnyt vaikka minkä näköisiä ja kokoisia naisia iskettävän baarista joten tiedän ettei naamani/kokoni voi olla syynä ettei mua lähestytä. Kyllä se on tämä nuivan näköinen perusilmeeni. Pakko olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen jopa kuullutkin ”ai sä olitkin mukava” . Joku joskus halusi opettaa hymyilemään. Osaan kyllä, ja nykyään pyrin enemmän siihen, mutta jos olen ajatuksissani on ilme helposti ärsyyntynt..
Minulle on monesti sanottu tilanteissa joissa odotetaan hymyä, jotain suuntaan "ei ilmekkään värähdä" tai "eikä yhtään hymyä", vaikka siinä tilanteessa luulen hymyileväni. Eikai se hymyilykään sitten ole niin itsestäänselvää kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kavahtaa mua. Oon pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka oikeasti tuntevat minut pitävät kyllä minusta. Useimmat eivät halua tutustua minuun. Tunnen että minun on aina jotenkin todistettava muille etten ole jotain miltä näytän.
Juu, ihan sama ongelma ollut aina. "Hymyilisit vähän", "miks sä oot noin vihaisen näköinen" jne.
Olen lakannut välittämästä.
Mies, 55 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen jopa kuullutkin ”ai sä olitkin mukava” . Joku joskus halusi opettaa hymyilemään. Osaan kyllä, ja nykyään pyrin enemmän siihen, mutta jos olen ajatuksissani on ilme helposti ärsyyntynt..
Minulle on monesti sanottu tilanteissa joissa odotetaan hymyä, jotain suuntaan "ei ilmekkään värähdä" tai "eikä yhtään hymyä", vaikka siinä tilanteessa luulen hymyileväni. Eikai se hymyilykään sitten ole niin itsestäänselvää kaikille.
Argh, mulla on toi sama! Luulen hymyileväni silleen pikkusen ja kun katson vaikka peilistä niin ilme onkin ihan totinen. Ei ihme että ihmiset pitää ihan tosikkona ja pelkäävät tulla juttelemaan. Sitten yllättyvät kun oikeasti heitän vitsiä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilen ja nauran paljon, mutta silloin kun en niin tee, niin ilmeisesti näytän jossain määrin veettuuntuneelta, mikä sitten lienee perusilmeeni. On kyllä ärsyttävää, että heti huomautellaan, jos ei satu hymyilyttämään. Pitäisi vissiin väen väkisin olla naama hevosenkengällä kaiken aikaa, niin pysyisi porukka tyytyväisenä :).
Joo, vaikeaa joskus olla, kun olen siksi koko ajan tietoinen ilmeestäni.
Kun käytän aurinkolaseja, niin ihmiset alkaa puhua ihan eri tavalla. Ihmeellistä.