Paljonko maksaisit tai miten muistaisit?
Tuttu nainen tulee auttamaan juhlien ajaksi. Tarjottavien esillelaitto, kahvinkeitto, piirakoiden paisto ja ruoan lämmitys. Itse olen myös apuna. Katan valmiiksi. Ei kysytty, tarjoutui itse.
Kommentit (15)
Antaisin ehkä keskihintaisen viinipullon tai kukkakimpun. Rahallinen arvo 10-15 euroa max.
Saako osallistua juhliinkin? Siis seurustella vieraiden kanssa ja syödä tarjottavia heidän seuranaan?
Vai onko ihan keittiöön sidottu?
Ensimmäisessä antaisin jonkin viinipullon kuten aiemmin on ehdotettu, toisessa antaisin rahapalkkaa (ehkä 50 euroa) ja tarjottavia yltäkylläisesti mukaan.
Ap tässä. Älkää ymmärtäkö väärin. Tietenkin muistan jotenkin, mutta jotenkin itse ajattelen että näin läheisenä ja itse tarjoutuneena on ikään kuin luvannut auttaa pyyteettömästi. Mietin itsekin kukkakimppua plus jotain muuta pientä, mutta nyt kuulin kautta rantain että odottaa n. 50 euron muistamista. Jos olisin rikas niin ei siinä mitään, mutta tuo on juhlakalun lahjan arvo :/
Tää on siksi jotenkin hassu, kun olen itsekin auttanut muita ja välillä omakustanteisesti, mutta en ole koskaan aatellutkaan että pitäisi jotenkin muistaa, siis minua. Saa osallistua juhliin. Omasta mielestä pärjäisin ihan yksinkin, suurin homma on ruoan lämmitys etukäteen ettei minun tarvitse alkaa sitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Saako osallistua juhliinkin? Siis seurustella vieraiden kanssa ja syödä tarjottavia heidän seuranaan?
Vai onko ihan keittiöön sidottu?
Ensimmäisessä antaisin jonkin viinipullon kuten aiemmin on ehdotettu, toisessa antaisin rahapalkkaa (ehkä 50 euroa) ja tarjottavia yltäkylläisesti mukaan.
Ei ole sidottu mihinkään. Haluaa tulla jo aamusta eikä mulla ole oikein aamulla edes muuta tekemistä kuin piirakoiden paisto. Juhlan aikana suurin juttu kahvin tarjoilu ja toisaalta meillä niin rento lähipiiri, että tokko pistävät pahakseen vaikka joutuisivat välillä itsekin ottamaan. En siis missään nimessä ajattele, että työvoimaa pitäisi saada ilmaiseksi, mutta pienituloiselle isommat juhlat on tosi kalliit ja olen yrittänyt miettiä budjettia. Jos siis olisin ehdottomasti halunnut ja pystynyt, olisin palkannut työvoimaa, muuten mennyt itse. Nyt vaan mietin, että tähän menee parturirahat enkä viitsi enää perua, kun niin läheinen :/
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Älkää ymmärtäkö väärin. Tietenkin muistan jotenkin, mutta jotenkin itse ajattelen että näin läheisenä ja itse tarjoutuneena on ikään kuin luvannut auttaa pyyteettömästi. Mietin itsekin kukkakimppua plus jotain muuta pientä, mutta nyt kuulin kautta rantain että odottaa n. 50 euron muistamista. Jos olisin rikas niin ei siinä mitään, mutta tuo on juhlakalun lahjan arvo :/
Mun mielestä just toi, että on itse tarjoutunut, ei velvoita sua muistamaan mitenkään! Siksi olin itsekin viinipullon/kukkien kannalla. Jos olisit pyytänyt niin sitten vaivan mukainen tuntipalkka. Tosi törkeää itse tarjoutua ja sitten odottaa suurta rahallista korvausta...huh huh.
Aika reilua ehdottaa, että kukkia tai viinejä pitäisi antaa. Mulla oli sama tilanne joitakin aikoja sitten, enkä antanut / tarjonnut mitään. Hän oli kutsuttuna vieraana juhlissa ja itse ehdotti, että voisi auttaa tarjoiluissa, tiskailuissa ym. Kiitin kauniisti. Ymmärtääkseni asia on meidän molempien puolesta kiitoksella kuitattu.
Kiitos mielipiteistä. Ehkä mä vaan annan pienemmän jutun ja unohdan odotukset. Tämä meni hyvän tarkoituksen sijaan vähän stressin puolelle.
Ainakaan silloin ei tarvitse muistaa mitenkään, jos vastavuoroisesti autellaan. Sekin on vähän siinä rajalla, jos toinen on itse apuaan tarjonnut (minä en ainakaan odota kiitosta kummempaa). Ehkä tilanteessasi sanoisin hänelle suoraan, että kuulin hänen odottavan rahallista korvausta, eikä minulla valitettavasti ole ylimääräistä, joten unohdetaan koko juttu.
Vierailija kirjoitti:
Tää on siksi jotenkin hassu, kun olen itsekin auttanut muita ja välillä omakustanteisesti, mutta en ole koskaan aatellutkaan että pitäisi jotenkin muistaa, siis minua. Saa osallistua juhliin. Omasta mielestä pärjäisin ihan yksinkin, suurin homma on ruoan lämmitys etukäteen ettei minun tarvitse alkaa sitä tekemään.
Hassua tei ei niin minusta vähintään hyviin tapoihin on kiittää ja antaa "palkaksi" jotain muutakin kuin vain lämmmintäkättä; tai ainakin tuntisin jääväni muutoin ikäänkuin palveluksen velkaa. En pidä tunteesta, että olen jotakin velkaa, jos voin välttää tuon tunteen jotenkin.
Mitä ihmettä? Jos mä tarjoudun itse avuksi, en todellakaan odota mitään palkkaa tai edes muistamista. Eri asia jos mun apua pyydetään, sitten saatan pyytää jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Jos mä tarjoudun itse avuksi, en todellakaan odota mitään palkkaa tai edes muistamista. Eri asia jos mun apua pyydetään, sitten saatan pyytää jotain.
Tuo on ilahduttavaa pyyteettömyyttä ja toimeen tarttumista. On ikävää, jos ja kun osa ajattelee toisin; mitä voin saada itse siitä ja tuosta ystävän tai kaverin auttamisesta. Mutta itse luulen, että saa toistekin (pyyteetöntä) apua, jos ja kun huomioin myös apua tarjonneen, jotenkin, vaikkei hän sitä pyytäsi tai odottaisi. - Ellei tiedossa ole miten voisi toimia tehdä vastapalveluksen apunsa tarjonneelle, niin silloin on minun mielestäni vain fiksua pyrkiä korvaamaan tarjottu ja saatu jeesaaminen (/apu), jotenkin muutoin. Se on vähän, että ilmaisia lounaitakaan ei juurikaan ole.
Jos tarjottavia jää yli, niin hänelle voi antaa ylimääräisiä kotiin viemisiksi.
En mitenkään. Mutta jos jotain menisi pieleen niin syyllistäisin, että mitäs tänne tuppauduit.