Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuuttaminen yli 50 -vuotiaana?
04.06.2018 |
Aika monet eivät taida enää tässä iässä muuttaa yhteen asumaan. Koska yleensä molemmilla on omistusasunnot ja muutkin omat kuviot ja tavat, joita on vaikea sovittaa yhteen.
Näiden asioiden vuoksi seurustelukumppanini ilmoitti, että emme tule koskaan yhdessä asumaan. Silti minusta tuntuu, että jotain suhteesta jää silloin puuttumaan. Olisin valmis joustamaan omista tavoistani, jos toinen muuttaisi luokseni (tilaakin on). Olenko epärealistinen?
Kommentit (27)
Kauanko olette olleet yhdessä? Myös me olemme pohtineet asiaa; kohta neljä vuotta tiivistä seurustelua, mutta yhteenmuutto olisi todella iso askel. Se vaatisi toiselta myös asuinpaikkakunnan vaihtoa ja työmatkasta tulisi tosi pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
En ajatellutkaan avioliittoa. Mutta olisi kiva tehdä yhdessä kotiaskareita ja muita arkisia juttuja. Kokea enemmän asioita yhdessä. Ei pelkkiä tähtihetkiä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
En ajatellutkaan avioliittoa. Mutta olisi kiva tehdä yhdessä kotiaskareita ja muita arkisia juttuja. Kokea enemmän asioita yhdessä. Ei pelkkiä tähtihetkiä. Ap.
Nro 2 jatkaa: isä asui alkuun jonkun aikaa naisystävän luona. Olivat olleet ennen sitä jo monta vuotta yhdessä. Vielä paremmin yhteisasuminen alkoi kuitenkin sujua siinä vaiheessa, kun he ostivat yhteisen asunnon, jota kumpikin pääsi laittamaan mieluisaksi. Vaikuttavat onnellisilta avoparilta yhä useamman yhdessä asutun vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
En ajatellutkaan avioliittoa. Mutta olisi kiva tehdä yhdessä kotiaskareita ja muita arkisia juttuja. Kokea enemmän asioita yhdessä. Ei pelkkiä tähtihetkiä. Ap.
Niin, ehkä sun mielestä olisi mukavaa, mies ei vaan valitettavasti ole samanlainen, että tykkäsi tiskata kimpassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata missään nimessä! Ei kannata pilata hyvää suhdetta yhteen muuttamisella, varsinkin jos aiemmin ent.suhteessa/liitossa on pesät jo pesitty ja nyt menossa ns.toinen kierros. Itse en ainakaan yhden avioliiton jälkeen meinaa enää ikinä ottaa ketään ukkoo saman katon alle. Arki se on just joka pilaa suhteen tuoreudun ja sen ihanan kiihkon ;) Se on ihanaa kun on AINA pilke silmäkulmassa kun toisen näkee, niin se rakkaus säilyy!
En ole yli viisikymppinen, mutta 48-vuotias. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta, ja edelleen asumme erikseen. Näemme aina viikonloppuisin jomman kumman luona, lomat tietysti myös vietämme yhdessä.
Minusta järjestely on oikein hyvä ja toimiva, ja mies on samaa mieltä. On mukava odottaa viikonloppua, kun ei ole ihan koko aikaa yhdessä. Olemme molemmat muutenkin hieman erakkoja, ja tarvitsemme paljon myös omaa aikaa. Työviikolla on kiva rauhoittua omassa asunnossa ja tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä. Ei tarvitse kinata arkisista asioista, kuten siivoilusta tai siitä, mitä kanavaa katsotaan.
Taloudellisesti tilanne ei tietenkään ole ideaali, mutta koska molemmilla on tähän varaa, niin asiat ovat hyvin. Jos jompi kumpi jäisi vaikka työttömäksi tai sairastuisi vakavasti, muuttaisimme yhteen miehen isompaan asuntoon.
Meillä siis erillään asuminen toimii erinomaisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
Kuinka moni lapsi loppujen lopuksi haluaisi vanhempiensa tekevän elämänsä suuret ratkaisut lapsille jäävää perintöä miettien? Tuskin kovin moni. Käyttäkää rahanne omaksi iloksenne!
Vierailija kirjoitti:
En ole yli viisikymppinen, mutta 48-vuotias. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta, ja edelleen asumme erikseen. Näemme aina viikonloppuisin jomman kumman luona, lomat tietysti myös vietämme yhdessä.
Minusta järjestely on oikein hyvä ja toimiva, ja mies on samaa mieltä. On mukava odottaa viikonloppua, kun ei ole ihan koko aikaa yhdessä. Olemme molemmat muutenkin hieman erakkoja, ja tarvitsemme paljon myös omaa aikaa. Työviikolla on kiva rauhoittua omassa asunnossa ja tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä. Ei tarvitse kinata arkisista asioista, kuten siivoilusta tai siitä, mitä kanavaa katsotaan.
Taloudellisesti tilanne ei tietenkään ole ideaali, mutta koska molemmilla on tähän varaa, niin asiat ovat hyvin. Jos jompi kumpi jäisi vaikka työttömäksi tai sairastuisi vakavasti, muuttaisimme yhteen miehen isompaan asuntoon.
Meillä siis erillään asuminen toimii erinomaisesti!
Ihanaa että teillä toimii tämä! Kuulostaa tosi hyvältä. Ihmiset muuttaa liian usein yhteen koska ajatellaan että jotenkin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
Kuinka moni lapsi loppujen lopuksi haluaisi vanhempiensa tekevän elämänsä suuret ratkaisut lapsille jäävää perintöä miettien? Tuskin kovin moni. Käyttäkää rahanne omaksi iloksenne!
Mm. Minä. Ei ole mitään kaipuuta uusperheen jäseneksi muutenkaan eikä varsinkaan että isovanhempieni omaisuutta vyörytetään jollekin randomille. Siksi en tekisi niin omille lapsillekaan. Elämässäni on muitakin ihmisiä kun minä.
Koko aikuisikäni yksin asuneena tuskin lähtisin enää parisuhde-elämää opettelemaan. En vaikka pyydettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olette olleet yhdessä? Myös me olemme pohtineet asiaa; kohta neljä vuotta tiivistä seurustelua, mutta yhteenmuutto olisi todella iso askel. Se vaatisi toiselta myös asuinpaikkakunnan vaihtoa ja työmatkasta tulisi tosi pitkä.
Mitä tarkoittaa tiivistä seurustelua tässä? Uteliaisuutta kysyn, kun ilmeisesti asutte eri paikkakunnilla.
Me muutimme yhteen, vaikka alussa ajattelin, että ei ikinä. Kyse oli prosessista, että koko ajan halusi toista enemmän ja enemmän.
Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, kun mies tekee pitkää päivää, eikä useinkaan ole kotona ennen seitsemää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
Kuinka moni lapsi loppujen lopuksi haluaisi vanhempiensa tekevän elämänsä suuret ratkaisut lapsille jäävää perintöä miettien? Tuskin kovin moni. Käyttäkää rahanne omaksi iloksenne!
Mm. Minä. Ei ole mitään kaipuuta uusperheen jäseneksi muutenkaan eikä varsinkaan että isovanhempieni omaisuutta vyörytetään jollekin randomille. Siksi en tekisi niin omille lapsillekaan. Elämässäni on muitakin ihmisiä kun minä.
No sepä kiva. Et taida olla mikään varsinainen tunneihminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi asua erillään? Itse en muuttaisi enää yhteen, oma tupa, oma lupa. Suhdekin pysyy viriilimpänä kun ei jatkuvasti kyhnytetä kylki kyljessä ja nalkuteta joka epäkohdasta. Lisäksi ajattelen lapsiani perinnön kannalta.
Kuinka moni lapsi loppujen lopuksi haluaisi vanhempiensa tekevän elämänsä suuret ratkaisut lapsille jäävää perintöä miettien? Tuskin kovin moni. Käyttäkää rahanne omaksi iloksenne!
Mm. Minä. Ei ole mitään kaipuuta uusperheen jäseneksi muutenkaan eikä varsinkaan että isovanhempieni omaisuutta vyörytetään jollekin randomille. Siksi en tekisi niin omille lapsillekaan. Elämässäni on muitakin ihmisiä kun minä.
No sepä kiva. Et taida olla mikään varsinainen tunneihminen?
Olipa erikoinen kommentti. Ymmärrän varsin hyvin, että ei halua oman sukunsa mökkien yms. menevän jollekkin randomille. Minä myös haluan, että minun ja kuolleen omaisuus menee omille lapsillemme, eikä sitä jaeta taivaan tuuliin.
Ja itse en haluaisi muuttaa kenenkään kanssa muutenkaan yhteen. Oma ihana rauha, mutta silti rakas, jota rakastaa. Mikä ihana ideaalinen tilanne.
-ohis
Miten yhteen muuttaminen ja perintö liittyy mihinkään??
Vierailija kirjoitti:
Miten yhteen muuttaminen ja perintö liittyy mihinkään??
Puolisolla on mm. oikeus yhteisen asunnon hallintaan toisen kuollessa.
Noh, joillekin se sopii, joillekin taas ei. Minä en enää ota ketään jalmaria tänne asumaan enkä muuta jalmarin luo. Oma tupa oma lupa ja varsinkin jos jalmarilla on omia lapsia, niin ei kiitos. Enkä halua tutustuttaa mitään isäpuoliehdokasta kohta aikuisille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Noh, joillekin se sopii, joillekin taas ei. Minä en enää ota ketään jalmaria tänne asumaan enkä muuta jalmarin luo. Oma tupa oma lupa ja varsinkin jos jalmarilla on omia lapsia, niin ei kiitos. Enkä halua tutustuttaa mitään isäpuoliehdokasta kohta aikuisille lapsilleni.
Lapsesi tulisivat olemaan kotoa muutettuaan sinusta vähemmän huolissaan mikäli tietäisivät ettet ole yksin.
Isäni muutti naisystävänsä kanssa yhteen yli 5-kymppisenä. Samanikäinen naisystävä oli ennen sitä asunut itsekseen koko aikuisikänsä. Ilmeisesti asuminen on mennyt ihan hyvin, mutta hyvin itsenäisesti kumpikin edelleen järjestelee omat päiväohjelmansa, ihan kuten erillään asuessakin.