Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut kirkosta eroamista?
01.06.2018 |
Toisaalta olen ateisti enkä usko jumalaan, mutta toisaalta sitä ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Olisi kyllä noloa taas liittyä takaisin kirkkoon myöhemmin. Toisaalta keksisin omille kirkollisverorahoille parempaakin käyttöä.
Oonko kukaan katunut kirkosta eroamista?
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen - sitä, etten tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
En ole katunut, tosin eipä siitä mitään hyötyä tai haittaakaan ollut, koska kirkollisvero on niin pieni omilla tuloillani...
Ei siinä takaisin liittymisessä ole mitään noloa. Netissä vaan täytät lomakkeen, ja siinä se, jos ennen olet kuulunut kirkkoon.
Kannattaa ajatella niin, että jos käyttää kirkon palveluita, silloin olisi oikein, että kuuluu kirkkoon ja maksaa sen. Mutta jos kirkossa käy ainoastaan muiden kastejuhlissa, rippijuhliss yms, niin miksi kuulua kirkkoon?
Erosin kirkosta tasan kymmenen vuotta sitten enkä ole katunut sitä kertaakaan. En usko, että tulen enää liittymään takaisin kirkkoon - ellen sitten ala uskoa jumalaan myöhemmin elämässäni (tuskin?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin 18-vuotiaana eikä ole kaduttanut hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta tasan kymmenen vuotta sitten enkä ole katunut sitä kertaakaan. En usko, että tulen enää liittymään takaisin kirkkoon - ellen sitten ala uskoa jumalaan myöhemmin elämässäni (tuskin?).
Ei kai omasta uskosta tarvitse välikäsille maksaa...???
Erosin 9 vuotta sitten, eli heti kun täytin 18. Ei ole ollut yhtäkään päivää tämän yhdeksän vuoden aikana, että olisin katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kirkkoon takaisin liittymisessä ole mitään noloa. - Ei sitä tarvitse kenellekään kuuluttaa tai mainita. Itse olen jonkun kerran vasta harkinnut kirkosta eroamista, koska ei kirkkoon kuulumien ja uskossa oleminen ole minulle sama asia. Usko on yksi osa minua, mutta ei se ole ainoa asia, jonka annan määrittää omaa maailman kuvaani ja toimintaani, kuten valintojani ja päätöksiäni
Syitä miksi olen harkinnut eroamista liittyvät lähinnä kirkon nuiva kanta esimerkiksi homojen vihkimiseen tai ksymykset naispappeudesta. Toisaalta myös, koska kirkossani on helppoa olla vapaamatkustajana. Kirkkoni ja seurakuntani avittaa mm. paljon vähävaraisia koskaan kyselemättä avun tarvitsijoilta jäsenkirjaa, tai mihin uskontokuntaan kuuluvat. Toki minäkin saattaisin keksiä sille rahalle, mitä maksan kirkollisveroa muutakin käyttöä.
Mutta toisaalta kirkollisveron maksamalla voin hurskain mielin uskotella itselleni toteuttavani merkittävän osan vuodessa siitä, minkä haluan tai, mitä yritän antaa hyväntekeväisyyteen. Mielekkäitä kohteita ja avuntarvitsijoita on paljon. Avustusjärjesöiksi ja apua tarvitsijoiksi tekeytyjiä varmaan, ainakin melkein yhtä paljon. Yritän välttää kyynistymistä. Ei kirkon toiminta varmasti ole täydellistä. Mutta oman pienen kokemukseni mukaan monin paikoin kritikkiäkin kestävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkko tekee ihan mielettömän arvokasta perhetyötä. Kaikki kirkon työ ei liity uskontoon, vaan apua on saatavilla ihan arkeenkin. Tämä työ vähenee merkittävästi, mikäli eroaallot lisääntyvät.
Toisaalta voisi kysyä, miksi hyvinvointivaltiossa valtio ei tee sitä perhetyötä niin kuin tarvittaisiin, vaan sitä katetaan osin diakoniatyöllä.
En ole koskaan katunut ja erosin yli 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin kirkosta ja nyt kaipaisin lisää keinoja osoittaa kirkolle mieltäni.
Se on vanhoillinen täysmätä laitos, jossa harhaiset ihmiset kuuntelevat kauniita valheita.
En ole, kadun vain sitä etten eronnut jo paljon aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta olen ateisti enkä usko jumalaan, mutta toisaalta sitä ei koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu. Olisi kyllä noloa taas liittyä takaisin kirkkoon myöhemmin. Toisaalta keksisin omille kirkollisverorahoille parempaakin käyttöä.
Oonko kukaan katunut kirkosta eroamista?
Minä kyllä Uskon Jumalaan, Jeesukseen, Pyhään henkeen ja pyhään kolminaisuuteen, silti erosin kirkosta, koska se alkoi mennä aivan outoon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta ja nyt kaipaisin lisää keinoja osoittaa kirkolle mieltäni.
Se on vanhoillinen täysmätä laitos, jossa harhaiset ihmiset kuuntelevat kauniita valheita.
Kannattaa ennemmin keskittyä omaan oikeassaolemiseen kuin mielenosoittamiseen toisten väärässäoloa vastaan. Tutkitusti tulee parempi mieli, kun aivokemia pikkuhiljaa muuttuu.
Sopii kirkkoihin, ex-miehiin ja ihan mihin vaan.
Harmittaa, etten ole koskaan kuulunut kirkkoon ja siksi liittyminen on niin vaivalloista (pitäisi käydä läpi kasteet ja konfirmaatiot jne vaikka haluaisi olla vain "kannattajajäsen"). Työttömänä olen katsellut monia seurakunnan vapaita työtehtäviä, jotka sopisivat omaan koulutukseeni, mutta niihin ei palkata muita kuin ev.lutiin kuuluvia.
Ja onhan kirkossa ihan älyttömästi asioita pielessä, eivät osaa päättää mitä mieltä homoista ovat, ostellaan kokista ja maksetaan ökyhotellihuoneita seurakunnan pussista jne. Mutta on myös paljon hyvää. Perhetyö on mahtavaa, lapsille on kerhoa ja leirejä ja käsittääkseni rippikoulu on ollut monelle hauska kokemus. Lisäksi hautausmaat ovat mielestäni kauniita paikkoja ja arvostan niiden hoitoa suunnattomasti.
Erosin sillä hetkellä kun täytin 18 vuotta. Päivääkään en ole katunut.
En hetkeäkään. Päinvastoin ihmettelen mitä hemmettiä olen maksanut lähes viisikymppiseksi asti.