mä vihaan imettämistä!

hyvä idea!

mutta se vaihe meni onneksi nopeasti ohi ja lopulta imetin 1,5 vuotiaaksi. Kohta vauvaa alkaa maailmaa kiinnostamaan niin paljon, ettei huvituttia enää tarvi, ainoastaan ravintoa.

tai jollen nyt vihannut niin en pitänyt yhtään. Koin sen ahdistavana. Anna pulloa vaan. meillä ainakin tyytyväinen ja reipas nykysin jo iso pullopoika.

Mäkin inhosin imettämistä. Istua nyt tuttina iltaisinkin tuntikaupalla : /. Mutta siitä ei saa puhua (hyshys) muuten leimautuu omituiseksi. Onneksi ei tarvi enää imettää kun lapset on isoja :D. Pelkkä ajatuskin siitä saa aikaan inhoväreitä...

mä vihasin sitä touhua, varsinkin kun jouduin käyttämään niitä rintakumeja kun ei tullut rintoihin päitä millään, ja vauva ei muuten saanut otetta... jossain vaiheessa mietin että pumppaan maidon ja annan pullosta mutta jostain syystä en sitten siihen ryhtynytkään..

olin sen koko ajan niin vihanen ja huonolla tuulella, huokasin helpotuksesta kun lapsella todettiin allergia ja lääkäri kielsi imettämisen..

olen kyllä tiennyt että imettäminen ei ole mun juttu mut silti en uskonut että näin ikävä tunne asiasta tulee.

vauvakin vasta niin pieni että ei nyt olis luullut vielä mitan tulevan täyteen.

alusta asti en siis ole imettämisestä välittänyt mutta silti olen kyllä imettänyt. nyt muutaman päivän aikana ollut tosi epämielyttävä olo imettäessä. sillon kaikki ok kun vauva tosiaan syö mut sit kun huomaan että tuttina taas vaan olen meinaa hermo mennä. viime yönäkin yli kaks tuntia olin tuttina. joka kerta kun otin tissin pois suusta vauva heräs.

imemisen tarve siis vauvalla tosi kova mutta tutti ei kelpaa.

t ap

ja kiitos asiallisista vastauksista.

olen itekkin miettinyt että jos alkaisin pullosta antamaan. siis pumppaisin rinnoista maitoa ja antaisin pullosta.

pullosta on kyllä nyttenkin välillä nan maitoa saanut.

ainut vaan mitä mietin että mitenköhän nukkumaan menemiset ynm menee ilman tissiä kun nyt nukahtaa ainaoastaan tissille.

voi ku toivoisin että huolisi oikean tutin niin tää olo varmaan helpottais.



t ap

Jotkut on niin ehtodon ei pulloille linjalla... mä en näe siinä mitään pahaa... sama läheisyys pullon kanssa tulee.

nyt huolii tutin, tosin vain tietyn muotoisia.

Vierailija:

olen kyllä tiennyt että imettäminen ei ole mun juttu mut silti en uskonut että näin ikävä tunne asiasta tulee.

Kyse on lapsen ruokkimisesta, mutta onneksi on korvikkeet keksitty, niitä voi sitten antaa jos imettäminen ei hotsita.

Vierailija:

Vierailija:

olen kyllä tiennyt että imettäminen ei ole mun juttu mut silti en uskonut että näin ikävä tunne asiasta tulee.

Kyse on lapsen ruokkimisesta, mutta onneksi on korvikkeet keksitty, niitä voi sitten antaa jos imettäminen ei hotsita.

pulloon voi myös pumpata rintamaitoa!

mutta vauva vasta kuukauden ja kauhistuttaa ajatus että pitäis 6 kk asti imettää. ihan hirveä ajatus!

ekan vauvan kanssa pullorumba alkoi melkeen alussa jo ja kyllä se on munkin mielestyä huomattavasti helpompaa kun tää ahdistava olo itsellä.

ekan lapsen kanssa en tuntenut huonoa omaatuntoa että pulloon siirryin mut nyt tunnen jo siitä että ajattelenkin siirtyväni pulloon. ikää on varmaan sen verran tullut lisää että ajattelee monia asioita ihan erilailla kun ekan kanssa.



t ap

mut mikään ei kelpaa kun ihan hetken. harjotusta kyllä jatketaan vielä jos vaikka joku päivä sen huolisi kauemmin ku 1 min.



t ap

ja kyllä ne hoitajat ja lääkäri jaksoivat painostaa ja tehdä olon todella kurjaksi kun en antanut periksi. Lääkäri pitkin hampain kirjotti reseptin pillereistä maidontulon estämiseksi. Mutta niin vaan on meillä kasvanut täysin terve poika ilman mitään allergioita, vaikka rintamaitoa sai tasan kolme päivää. Että sitä vaan haluan sanoa, että korvikkeillakin voi kasvaa terveitä lapsia, mitä moni ei taida täälläkään uskoa.

Nyt on kuitenkin jo 10 kk mennyt näin ja vierottaminen alkaa ihan pian. Olen tyytyväinen siitä, että jaksoin näin kauan, lapsi on ainakin ollut tosi terve.

sulle tulee parempi mieli kun teet niinkuin itsellesi on paras... mä henkilökohtaisesti olisin keittänyt ja pessyt vaikka 200 pullooa... ja olo parani.. en räjähtänyt kaikille.. vauvakin vaistoo sen jos äitillä on huono olo tai ahdistaa

Lapsi oli opetettava pullolle, mutta senkin syötin aina niin lähellä kun vain pystyin, silmäkontaktissa lapselle hymyillen.



Silti, tuska on suuri, kun en voinut imettää, vieläkin.



Ihan vaan toisenlaisena kokemuksena.



Harmi, että vihaat. Ei kai sitä kannata silloin jatkaa, lapsikin sen kyllä aistii.

Jälkimmäinen on rasittavaa. Yritä vaan työntää sitä tuttia suuhun. Pidä tutti suussa, vaikka vauva itkisikin tai anna isän pitää silloin vauvaa ja tuttia. Kun on ton ikäinen, niin toivoa on, että vielä oppisi olemaan tutin kanssa.



Mulla on kokemusta samasta esikoisen kanssa. Toisen kanssa olikin niin ihanan helppoa kun imi 5 min max 10 min ja homma sillä selvä. Imetin kumpaakin 1v6kk.

korvikkeella tulee ihan yhtä terveitä... ajattelin nyt vain laitaa ton ensitippajutun jos jotakuta mietityttää..

Minäkään ei tykännyt imettämisestä, mutta sinnillä mietin sitä ruokkimisaspektia ja ekaa imetin 4,5 kk ja toista 8 kk. Kummankin imetyksen jälkeen olo hellitti huomattavasti, varsinkin ekan kanssa kun vekslasin kumeilla myös. Koko elämä kirkastui paremmaksi sen jälkeen kun lopetin!! Ja minäkin olisin pessyt pulloja vaikka ja kuinka jos vaan olis vaihtoehtona ollut se imettäminen, ainainen saatavilla olo ja jatkuva puseroiden nostelu. ARgh!