Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Maria Veitolan Instagram-postaus psykoterapiasta
28.05.2018 |
https://instagram.com/p/BjUVhnrn16_/
”Aikuiselämäni paras päätös oli se, kun menin ja sitouduin kolmekymppisenä säännölliseen terapiaan. Onneksi löysin hyvän terapeutin, parhaan juuri minulle. Kävin kerran viikossa, täsmällisesti, monen vuoden ajan. Se oli iso työ, josta oli iso ilo. Elämäni muuttui paremmaksi. Lopulta tuli se päivä kun terapeuttini sanoi, etten tarvitsisi häntä enää ja että selviäisin tästä eteenpäin itse. Saisin toki ottaa yhteyttä, jos siltä tuntui. Se oli haikea päivä. Mutta ei keneenkään voi ripustautua varmuuden vuoksi. ”Olisit voinut soittaa jo paljon aiemmin”, hän sanoi tänään ja olen täysin samaa mieltä. Onneksi tajusin lopultakin, etten pysty selvittämään tätä kaikkea itse. Yölliset ahdistus- pelko- ja paniikkikohtaukset tekivät sen viimeistään selväksi.
Teki hyvää. Itkin kaksi tuntia ja jatkoin auton ratissa, nyt kotona. Onneksi tässä päivässä ei ole mitään eikä ketään miksi pitäisi pysyä kasassa.
Ajoin suoraan kotiin, koska halusin olla yksin, suojassa katseilta ja small talkilta. Kodin edessä törmäsin silti vanhaan työkaveriin, joka kysyi mitä kuuluu. Kerroin totuuden: nälkä, pissahätä ja tämä itku joka ei lopu, koska lähdin selvittämään ja hoitamaan sen alkusyytä.
Avoimuudestani häkeltyneenä ex-kollega kertoi päällimmäiset mielenterveydestään ja sanoi, että on aina ajatellut, että kertoo tarinansa koko maailmalle sitten joskus kun hänellä menee todella hyvin. Sitten kun hän on huipulla. Puistelimme päitämme ja mietimme, miksi pitäisi mennä todella hyvin jotta voisi kertoa olleensa joskus huonovointinen ja rikki ja ajoittain edelleenkin.
Minussa nämä kaikki samaan aikaan: yksi kauneimmista ja kepeimmistä keväistä vuosiin ja silti tämä kertymä sisällä. Nämä asiat joihin en yksin pääse käsiksi ja joita en osaa käsitellä ilman toista ihmistä, vaikka kuinka haluaisin. Ystävät ja perheenjäsenet ovat vierellä, mutta silti kykenemättömiä auttamaan, koska he ovat joko liian lähellä tai tahtomattaankin osa tätä sisäistä mönttiäni.
Tänään kehun itseäni siitä, että olen tarpeeksi rohkea ja viisas hakeakseni apua ja tajutakseni, että yksin en pysty, vaikka kuinka haluaisin.
PS: Tätä päivitystä ja kuvaa ei saa käyttää eikä lainata mikään muu media tms taho”
Kommentit (20)
Pahaa oloa lievittää kummasti, kun on mukava muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahaa oloa lievittää kummasti, kun on mukava muille.
Touchee! Toisaalta, onko ensin muna vai kana...
Vierailija kirjoitti:
Pahaa oloa lievittää kummasti, kun on mukava muille.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maria ei osaa tuntea empatiaa ketään muuta kuin itseään kohtaan.
Ei liity suoranaisesti hänen postaukseensa, toivon hänelle kaikkea hyvää... Mutta tuli vaan postauksen kommenteista mieleen, että kauniilla, rikkailla ja rohkeilla ei ole hätää: niin kauan kuin on rahaa, on myös (terapia)apua saatavilla. Hyvin on asiat. Aina on joku, joka kuuntelee tarvittaessa huoliasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siitä ole vasta kuin kaksi vuotta, kun hänen isänsä kuoli. Sekin on omiaan horjuttamaan aiemmin löytynyttä tasapainoa.
Ai tämä kiusaaja kärsii ahdistuksesta? Ok. Myötätuntoa näköjään kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei liity suoranaisesti hänen postaukseensa, toivon hänelle kaikkea hyvää... Mutta tuli vaan postauksen kommenteista mieleen, että kauniilla, rikkailla ja rohkeilla ei ole hätää: niin kauan kuin on rahaa, on myös (terapia)apua saatavilla. Hyvin on asiat. Aina on joku, joka kuuntelee tarvittaessa huoliasi.
Juu. Tavalliselle pienituloiselle aikas tyyristä vaikka kelan tukemana saisikin.
Minulla on rahaa, mutta en ole löytänyt kuuntelijaa siltikään. Paria olen kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herätä tämän enempää keskustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisikohan kenellekkään ikävä jos Veitola poistuisi julkisuudesta
Kymmenen viestiä poistunut tästä ketjusta, ja vasta ensimmäinen sivu.
Mitä sympatiaa Veitola hakee tuolla postauksellaan? Normaali ihminen ei tuollaisia valokuvan kanssa julkisuuteen huutele. Onko näillä julkisuudesta elävillä taustalla aina joku oma hyöty?
Onkohan kuorinut sipulia.
Sinkkumies
No olipajännä juttu. Kun ensin mätkii muita kuin vierasta sikaa ja saa paljon pahaa mieltä aikaan,niin sitten voikin uikuttaa, että minulla on paha mieli. Aikuistuminen on sitä, että vastaa itse omista tunteistaan eikä kuvittele, että maailmalle vit xxx le mi nen tarkoittaa sitä, että muut alkavat rakastaa.
No onhan se outoa, kun aina ei voi voittaa ja allergia saa aikaan sen, että nenä vuotaa. Sitten voi kehittää "halikaa mua, mulla on paha olla" -postauksen ja hetken kuluttua vo isiirtyä takaisin ilkeilemään muille.
Alue: Aihe vapaa
No sitä ei kyllä Veitola pysty kieltämään, vaikka kuinka haluaisi.