3-vuotias täynnä vihaa pk:sta haettaessa
Muuten leppoisa lapsi on nyt lähiaikoina ollut todella kiukkuinen hoitopäivän jälkeen. Sanoo olevansa tuhma, ja äiti on tietysti tyhmä. Puhuu myös satuttavansa äitiä, ja sen olevan hauskaa?!
Onko tämä normaalia? Lasta ilmeiseti kiusataan? Miten tuohon lapsen aggressioon tulisi suhtauta?
Juttutuokio lto:n kanssa on nyt ainakin edessä.
Kommentit (13)
Uhmaksi se on helppo tunnista kuun raivoamisen jälkeen halutaan jo syliin tai tulee ihan toinen vaihde päälle.
Tietysti lapsi voi olla kiusattu, mutta se näkyisi todennäkisesti vähän toisella tavalla ja osaahan tuon ikäinen kysyttäessä kertoakin, mitä päivisin tapahtuu. Kiusattu ei usein halua mennä hoitoon.
Hoitopäivä on lapselle aika rankka, ja moni lapsi purkaa väsymyksensä & äidin ikävöinnin siten, että kiukuttelee äidille kun tämä tulee hakemaan. Tämä alkaa yleensä siinä vaiheessa, kun lapsi tajuaa että voi rähmä, ei tämä olekaan väliaikaista, vaan tänne tarhaan tullaan joka ikinen päivä!
Se ei kerro siitä, että lapsella olisi huono olla päiväkodissa. Moni lapsi viihtyy tosi hyvin hoidossa, ja silti on raivoa täynnä kun haetaan kotiin.
minkä ikäsiä lapsia ryhmässä on? ei alle 5 vuotiaiden ryhmässä juurikaan kiusaamista ole..
että ovat raivostuneet kun olen hakenut hoidosta. Ihan siis yrittäneet joskus heittää jollain palikalla mua kohti. Ja tällasen kauden aikana joka päivä kun tulin hakemaan niin sama huuto kun mut näkivät.
En usko, että kaikkia olisi sattumalta juuri tuon ikäsenä alettu kiusata ja sitten se olisi jonkun ajan päästä loppunut.
Osasyy on tietysti kapinointi siitä että äiti on poissa, sitten halutaan testata äitiä ja äidin rakkautta, ja toisaalta ton ikänen sitten saattaa jo viihtyä niin hyvin että harmittaa kun jää pelit ja leikit kesken.
Äidin kaipuu, eroahdistus ja uhmaikä purkautuu tuolla lailla: tyttö kiukuttelee kun hänet hakee hoidosta. Ei pue, ei suostu yhteistyöhön, kaikki on tyhmää ja pölöö ja niin edelleen. Kotona sitten on taas oma itsensä. Se on kuulemma tosi yleistä lapsilla.
eikä malttaisi jättää kavereita, mutta samalla hänellä on ollut ikävä ja hän haluaa testata vanhempaa.
Kuuluu ikään.
juoksee pakoon ja raivoaa kun tuun hakemaan kotiin
eikä oo kyse siitä että hoitopaikka olis huono tms. kunhan kiukkuaa ikävänsä ja väsymyksensä ulos (päivät ei oo pitkiä ja päikkärit nukkuu mutta tekemistä ja hälinää on paljon ja se stressaa lasta)
3,5v saa hirveitä kohtauksia niinkin normaalista tilanteesta kun syömisestä. Ruoka on ihan hyvää, joskus tietysti jotain muuta kun lempiruokia, mutta muutaman viikon on ollut riehumista, " hyi tää on pahaa" , " äiti on tyhmä" , heitellään tavaroita ja heittäydytään. Siis aivan tyhjänpäiväisestä asiasta tulee kauhea kohtaus. Mites viikonloppuna, tuleekos silloin mistään kiukutteluja? Jos on uhmaikää niin meillä nälkäisenä ja väsyneenä on pahin kiukku päällä, mutta aina ei silti tiedä mistä milloinkin raivari tulee. Luulisi että kiukuttelisi myös viikonloppuna jos uhmaikää? Hyvä kuitenkin puhua päiväkodissa jos epäilet itse jotain, olet varmaan lapsesi paras asiantuntija.
oli sanonut pääkallon syövän lapseni, tms. ja tämä ja ehkä jokin muukin nyt pelottaa lasta. Pelkää siis tuota hurjia puhuvaa poikaa.
Voi kuitenkin olla ihan vain uhmistakin, ikä välttämättä mikään aia pielessä päiväkodissa.
Lähteekö aamulla mieluusti päiväkotiin? Siitä voisi saada jotain vihjettä.
Tai onko kauhean nälkäinen hakuvaiheessa ja siksi kärtty, tai ehkä väsy, eli nukkuuko kunnolla pitkät päikärit?