Lue keskustelun säännöt.
Terapiassa käyminen ilmaista? Psyk polilla kävijät
21.05.2018 |
Kävin vähän yli kaksi vuotta terapiassa psykiatrian poliklinikalla. Alkuun kerran viikossa, sitten kahden viikon välein ja lopulta parin kuukauden välein. Käynnit loppuivat puoli vuotta sitten sillä koin oloni hyväksi. Nyt kuitenkin pyysin työterveyslääkäriä tekemään lähetteen psyk polille oloni huonontumisen takia. Tosiaan käynnit olivat mulle ilmaisia, ainoa lasku jota ikinä sain oli b-lausunnosta. Silti tältäkin palstalta olen lukenut usein ettei ole varaa terapiaan. Täh? Ilmaistahan tuo on, vai? Voiko olla että nyt kun menen lähetteellä tuonne takaisin, käynnit tulevatkin maksamaan jotain?
Kommentit (42)
Jos käyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla niin ei se terapiaa ole vaan keskusteluapua. Terapiaa tarjoavat psykoterapeutit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisen puolen mielenterveys- ja päihdepuolen avokäynnit ovat ilmaisia, psykiatrian poliklinikka kuuluu myös tähän. Terapia, josta ihmiset maksavat, on kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa, jota antavat erillisen psykoterapiakoulutuksen käyneet ihmiset.
Tuo ei ole terapiaa. Siksi.
Yksilöpsykoterapeutti pitää itse etsiä, ja sen jälkeen Kela korvaa siitä osuuden
ja loppu jää omavastuuksi.
Nuoren psykoterapia on ilmaista nuorisopsykiatrian polilla.
No mulle on ainakin YTHS:n psykiatri nauranut, että hän ei todellakaan tee lähetettä julkiselle. Viittasi siis siihen, että siellä on sen verran ruuhkautunutta ja pahoja tapauksia. Kela-terapia on siis mahdollisuus, tosin kaikki sopivat psykoterapeutit varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä psyk poleillakin työskentelee psykoterapiakoulutuksen saaneita sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Psyk poleilla vain harvemmin voidaan aloittaa psykoterapiaa, koska hoidot kestävät vuosia ja potilastulvan takia pitkät, tiiviit psykoterapiat tukkisivat vastaanotot.
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä julkisella puolellakin voi saada psykoterapiaa. Tosin nykyään hyvin tarkan harkinnan jälkeen ja hoidot ovat kohtuu lyhyitä. Olen psykologi-psykoterapeutti ja teen julkisella enimmäkseen harvajaksoisia terapeuttisia hoitoja (siis en tiivistä vähintään kertaviikkoista psykoterapiaa) sekä hoidon suunnittelua ja arvioita. Joitain tiiviitä hoitpja voi olla kerrallaan, mutta jonopaine tekee sen, että usein joudumme tyytymään vähemmän tiiviiseen hoitoon kuin olisi potilaan kannalta optimaalista. Vaikea kuvitella että somatiikan puolella tehtäisiin vakavissa sairauksissa tällaisia rajauksia :(
Vierailija kirjoitti:
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Olen pää-asiallisesti samaa mieltä. Kuitenkin julkisella käyneenä voin sanoa että vaikka pääsee sisään niin silti siellä on niin kiire että yksilölliseen huomiointiin ei oikein jää aikaa ja varaa. Esimerkiksi itse ilmaisen ja ymmärrän ihmisiä paremmin tekstin välityksellä, mutta terapeutilla itsellään ei ollut aikaa kirjoittaa vaan puheella mentiin. Terapeutit myös unohtelivat potilaaseen liittyviä asioita ja sekin tuntui aika ikävältä että odotustilassa ei enää tervehtinyt alkuarvioin tehnyt psykologi, vaikka olin avautunut hyvinkin vaikeista asioista tälle. Vaikka miten yrittäisin ymmärtää että kuuluu ammattiin, niin ihminen minäkin vain olen. Toisaalta varmaan vaikuttaa sekin asuuko pk seudulla vai jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö kaiken terapian kestää vuosia vaikuttaakseen?? Oon ymmärtänyt, että lyhytterapioilla saadaan hyviä tuloksia- tärkeintä on että terapeutti on valittu oikein ja tähän taas ei julkisella puolella oikein voi vaikuttaa.
Terapeutteja löytyy joka lähtöön, ihmisiä ovat hekin ja motiivit ammatinharjoittamiseen, oma koulutus ja elämänkokemus vaikuttavat. Kuten joku fiksu edellä sanoi, kaikki mikä just sua auttaa on terapiaa- uskotpa sitten yksisarvisiin tai kätten päälläpitoon virtuaalisesti
Vierailija kirjoitti:
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Tähän vielä lisään...
Aikoinaan se aito "psykoterapia" kehitettiin jotta voitaisiin auttaa niitä joilla on pahimmat ongelmat. Mutta nyky-yhteiskunnassamme juttu on kääntynyt päälaelleen: psykoterapiasta on tullut rikkaiden hupia, joutilaiden harrastus, pöhköjen leffahenkilöiden ajanvietettä (esim. elokuvakäsikirjoittaja Woody Allen on vuosikymmeniä käynyt psykoterapiassa enimmäkseen siksi että se on niin kiinnostavaa). Ne pääsevät psykoterapiaan joilla rahaa riittää, vaikka eipä heillä kovin pahoja ongelmia vaikuta olevan.
No, ne joilla ne pahimmat ongelmat on, niillä harvemmin rahaa riittää. Ne eivät usein pääse psykoterapiaan. Ne joutuvat sitten psykiatrian poliklinikalle, tai ties minne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä sait sinne noin pitkän hoidon? Itse sain vaan yhden käynnin
Yksityisellä puolella terapia taitaa maksaa vähintään 80 euroa kerta. Vaikka siihen saisi Kelan korvausta parikymppiä, niin kalliksi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain nuorena kelatuen terapiaan.
Kävin 3 kk kunnes lopetin.
Terapeutti ei näet tehnyt mitään.
Ei edes muistiinpanoja. Istui vain ja torkkui.
Se oli traumaattinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Yksityisen psykoterapeutin ideana on psykoterapeuttikoulutus - ei niinkään psykologin pohjakoulutus. Myös psykiatreilla voi olla psykoterapeuttikoulutus. Ja kyllä - on täysin eri asia olla terapiassa psykoterapeutilla, kuin käydä jutskaamassa psykiatrisen sairaanhoitajan tai edes psykologin kanssa joilla koulutusta ei ole. Ei sotketa asioita katkerinakaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kaiken terapian kestää vuosia vaikuttaakseen?? Oon ymmärtänyt, että lyhytterapioilla saadaan hyviä tuloksia- tärkeintä on että terapeutti on valittu oikein ja tähän taas ei julkisella puolella oikein voi vaikuttaa.
Terapeutteja löytyy joka lähtöön, ihmisiä ovat hekin ja motiivit ammatinharjoittamiseen, oma koulutus ja elämänkokemus vaikuttavat. Kuten joku fiksu edellä sanoi, kaikki mikä just sua auttaa on terapiaa- uskotpa sitten yksisarvisiin tai kätten päälläpitoon virtuaalisesti
Se, kuinka pitkää terapiaa tarvitaan, riippuu pitkälti siitä, miksi asiakas tulee terapiaan. Jotkut "ongelmat ratkeavat" helpommin kuin toiset. Usein ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa joudutaan tyytymään optimaalista lyhyempiin pätkiin ja tehdään annetuissa puitteissa se, mitä voidaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä sait sinne noin pitkän hoidon? Itse sain vaan yhden käynnin
En ole ketjun aloittaja. Mutta siis... sait käydä vain kerran psykiatrisella poliklinikalla?
Mulle ne sanoi että saan käydä siellä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa "aina kun mua ahdistaa". Mutta ei mua kyllä koskaan ahdistanut. Kävin mä siellä juttelemassa muutamat kerrat ihan vain nähdäkseni millaista se on... ja se oli ihan vain kuulumisten vaihtamista. Eli en enää käy. Saisin varmaan loppuikäni käydä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö kaiken terapian kestää vuosia vaikuttaakseen?? Oon ymmärtänyt, että lyhytterapioilla saadaan hyviä tuloksia- tärkeintä on että terapeutti on valittu oikein ja tähän taas ei julkisella puolella oikein voi vaikuttaa.
Terapeutteja löytyy joka lähtöön, ihmisiä ovat hekin ja motiivit ammatinharjoittamiseen, oma koulutus ja elämänkokemus vaikuttavat. Kuten joku fiksu edellä sanoi, kaikki mikä just sua auttaa on terapiaa- uskotpa sitten yksisarvisiin tai kätten päälläpitoon virtuaalisesti
Minulla toistuva vakava-asteinen masennus ja neurologista häikkää. Olen käynyt yhteensä viisi vuotta terapiassa. Nykyinen psykoterapeuttini on myös psykiatri (lääkäri). En hyödy lääkityksestä, joten pysyttelen terapialla ”pinnalla”. Riippunee siis pitkälti ongelmasta kuinka pitkään ja millaista terapiaa tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä sait sinne noin pitkän hoidon? Itse sain vaan yhden käynnin
En ole ketjun aloittaja. Mutta siis... sait käydä vain kerran psykiatrisella poliklinikalla?
Mulle ne sanoi että saan käydä siellä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa "aina kun mua ahdistaa". Mutta ei mua kyllä koskaan ahdistanut. Kävin mä siellä juttelemassa muutamat kerrat ihan vain nähdäkseni millaista se on... ja se oli ihan vain kuulumisten vaihtamista. Eli en enää käy. Saisin varmaan loppuikäni käydä.
Jep kerran vain. Sanoivat, että voin yrittää saada omalta terveysasemalta apua, mutta tuskin mun tilanteessa pystyvät kauheasti auttamaan
Psyk. polin lääkärin, psykiatrin tai sairaanhoitajan hoito ei maksa. Psykoterapia maksaa, vaikka siihen voikin hakea Kelan tukea.