Lue keskustelun säännöt.
Terapiassa käyminen ilmaista? Psyk polilla kävijät
21.05.2018 |
Kävin vähän yli kaksi vuotta terapiassa psykiatrian poliklinikalla. Alkuun kerran viikossa, sitten kahden viikon välein ja lopulta parin kuukauden välein. Käynnit loppuivat puoli vuotta sitten sillä koin oloni hyväksi. Nyt kuitenkin pyysin työterveyslääkäriä tekemään lähetteen psyk polille oloni huonontumisen takia. Tosiaan käynnit olivat mulle ilmaisia, ainoa lasku jota ikinä sain oli b-lausunnosta. Silti tältäkin palstalta olen lukenut usein ettei ole varaa terapiaan. Täh? Ilmaistahan tuo on, vai? Voiko olla että nyt kun menen lähetteellä tuonne takaisin, käynnit tulevatkin maksamaan jotain?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Yksityisen psykoterapeutin ideana on psykoterapeuttikoulutus - ei niinkään psykologin pohjakoulutus. Myös psykiatreilla voi olla psykoterapeuttikoulutus. Ja kyllä - on täysin eri asia olla terapiassa psykoterapeutilla, kuin käydä jutskaamassa psykiatrisen sairaanhoitajan tai edes psykologin kanssa joilla koulutusta ei ole. Ei sotketa asioita katkerinakaan.
Tjaa. En voi tietää, kuinka mahtavaa psykoterapia on, koska itse en sitä koskaan saanut (ei ole varaa). Lukuisien psyk. polikäyntien jälkeen psykiatrini sanoi: "en kirjoita sinulle papereita Kelatuettuun psykoterapiaan, se olisi sinulle aivan hyödytöntä, jos tahdot kuolla niin tahdot kuolla".
Mutta siis, kyllä siitä psykoterapiastakin useimmiten varoitetaan näin:
1. Älä toivo siltä liikoja, se ei tee ihmeitä.
2. Se on vain yksi osa hyvinvointia. Jos muuta hyvinvointia ei ollenkaan ole - psykoterapia ei sinua pelasta.
Tuo kakkoskohta on kurja. Ne ihmiset jotka minä olen tuntenut joilla on mennyt tosi huonosti... niillä on mennyt TÄYSIN huonosti, eli heidän elämässään ei ole ollut yhtikäs mitään hyvää, heidän mielessään ei ole ollut mitään positiivista, ei mitään toiveita, ei mitään iloa, ei edes haluja. Joten heitä ei ilmeisesti edes psykoterapia voi auttaa.
Sinulla on ollut todella erikoinen psykiatri, josta minä tekisin välittömästi valituksen. Tuollaista ei yksinkertaisesti sanota - etenkään ammattilainen sano.
Aina on oltava varuillaan - myös psykoterapian suhteen. Minä olen ehdottomasti kohta kaksi ilman terapiaa - terapialla vähän sen yläpuolella. Siksi terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos käyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla niin ei se terapiaa ole vaan keskusteluapua. Terapiaa tarjoavat psykoterapeutit.
Aika usein me psyk.sairanhoitajatkin olemme kouluttautuneet myös psykoterapeuteiksi. Eli ei tarvitse aina kalliiseen "psykoterapiaan" hankkiutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla niin ei se terapiaa ole vaan keskusteluapua. Terapiaa tarjoavat psykoterapeutit.
Aika usein me psyk.sairanhoitajatkin olemme kouluttautuneet myös psykoterapeuteiksi. Eli ei tarvitse aina kalliiseen "psykoterapiaan" hankkiutua.
Yksityisten psykoterapeuttienkin pohjakoulutus voi olla psykiatrinen sairasnhoitaja - ja maksaa samaa hunajaa. Kyse ei ole tarvitsemisesta: julkinen puoli ei vedä, eikä sinne _pääse_ tiiviiseen terapiaan edes pää kainalossa. Näin yksinkertaista.
Terapiassa käyminen on sillai turvatonta, että terapeuttiin on voitava todella luottaa, että hän välittää auttaa sinua ja osaa työnsä.
Mulla on kokemusta terapeutista, jota kiinnosti vain että tuotan sille rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin vähän yli kaksi vuotta terapiassa psykiatrian poliklinikalla. Alkuun kerran viikossa, sitten kahden viikon välein ja lopulta parin kuukauden välein. Käynnit loppuivat puoli vuotta sitten sillä koin oloni hyväksi. Nyt kuitenkin pyysin työterveyslääkäriä tekemään lähetteen psyk polille oloni huonontumisen takia. Tosiaan käynnit olivat mulle ilmaisia, ainoa lasku jota ikinä sain oli b-lausunnosta. Silti tältäkin palstalta olen lukenut usein ettei ole varaa terapiaan. Täh? Ilmaistahan tuo on, vai? Voiko olla että nyt kun menen lähetteellä tuonne takaisin, käynnit tulevatkin maksamaan jotain?
Olet ilmeisesti käynyt sairaanhoitajan vastaanotolla. Se ei ole sama kuin terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä puolella terapia taitaa maksaa vähintään 80 euroa kerta. Vaikka siihen saisi Kelan korvausta parikymppiä, niin kalliksi tulee.
Tällä hetkellä kelan tuki kuntoutuspsykoterapiaan on 57,60 €. Keskimäärin itsemaksettavaa jäänee vähän yli 20€ kerta. Siis jos saa myönteisen päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä puolella terapia taitaa maksaa vähintään 80 euroa kerta. Vaikka siihen saisi Kelan korvausta parikymppiä, niin kalliksi tulee.
Tällä hetkellä kelan tuki kuntoutuspsykoterapiaan on 57,60 €. Keskimäärin itsemaksettavaa jäänee vähän yli 20€ kerta. Siis jos saa myönteisen päätöksen.
Joo, about 25 - 30 € - riippuen terapeutin liksasta. Tämä kertaa neljä - kahdeksan kuussa - riippuen terapian tiiviydestä - on aika suuri summa usein sairaslomakuntoisen ihmisen tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain nuorena kelatuen terapiaan.
Kävin 3 kk kunnes lopetin.
Terapeutti ei näet tehnyt mitään.
Ei edes muistiinpanoja. Istui vain ja torkkui.
Se oli traumaattinen kokemus.
Minä sairastuin vakavasti aivoverenvuotoon 90luvulla ja
töihin en enää kelvannut ja eläkkeelle en päässyt joten masennuin
ja aloin juomaan itseäni hengiltä.
No pääsin KELAn korvaamaan ryhmäterapiaan ja viidennentoista
käyntikerran jälkeen lopetin koska terapeutti ei koko aikana
millään tavalla kommentoinut yhdellekkään meistä mitään.
Soitin terapeutille ja sanoin että lopetan turhana käynnit
ja hän sai hirveän raivokohtauksen siitä että hän joutuu kärsimään
taloudellisesti eikä saa palkkiotaan ja huusi suoraa huutoa joten
sanoin että lähettää laskun suoraan minulle niin maksan itse laskuni
mutta ilmeisesti hän sai rahansa Kelalta kun ei laskua kuulunut.
Minulla on aika hyvät kokemukset julkisen puolen psykiatrian poliklinikasta. Nuorena kävin YTHS:n mielialapuolella harvemmin tai useammin useiden vuosien ajan. Se oli aina keskustelua psykologin tai psykiatrin kanssa. Aaluksi kävin jakson jollain ihan sietämättömällä psykologilla, joka puhui niin paljon, etten meinannut saada suunvuoroa edes, mutta onneksi myöhemmin sain aika paljon käydä omalla psykiatrilla. Kävin myös kelan tukeman terapian.
Myöhemmällä iällä oli melkoista pallottelua päästä psykiatrian poliklinikalle asti, mutta sinne päästyäni olen senkin hoitoon ollut pääsääntöisesti tyytyväinen. Tuntuu, että siellä on monipuolisempi repertuaari tutkimuksia ja hoitoja tarjolla ja joissain asioissa siitä moniammatillisesta tiimistä on oikeasti iloa. Esimerkiksi kun en jaksanut selvittää, mihin tukiin olen oikeutettu, sosiaalityöntekijä auttoi. Aluksi en oikein tajunnut hoitajan kanssa jutustelemisen pointtia, koska homma ei tuntunut etenevän mihinkään, mutta kyllä siinäkin sitten näytti olevan takana tilanteeni kartoittaminen. Se vain tuntui aluksi niin hitaalta.
Lapseni taas on käynyt nuorisopsykiatrian poliklinikalla ja siellä on tarvittaessa saanut tiiviistikin käyntejä erilaisilla ammattilaisilla. Olen ollut mukana lapseni käynneillä ja puolisoni on kerran ollut mukana omalla poliklinikkakäynnilläni ja myös äitini oli mukana kun selviteltiin ADHD:n mahdollisuutta (siinä kysellään lapsuudesta kysymyksiä). YTHS:llä ja psykoterapiassa olin aina yksin yhden ammattilaisen kanssa puhumassa. Luulen, että monipuolisempi lähestymistapa jo silloin olisi voinut olla hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä puolella terapia taitaa maksaa vähintään 80 euroa kerta. Vaikka siihen saisi Kelan korvausta parikymppiä, niin kalliksi tulee.
Tällä hetkellä kelan tuki kuntoutuspsykoterapiaan on 57,60 €. Keskimäärin itsemaksettavaa jäänee vähän yli 20€ kerta. Siis jos saa myönteisen päätöksen.
Näköjään korvaukset ovat parantuneet. Ennen parempi korvaus oli vain alle 26-vuotiaille. Kelan sivujen mukaan itse maksettavaa jää noin 30 euroa per kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain nuorena kelatuen terapiaan.
Kävin 3 kk kunnes lopetin.
Terapeutti ei näet tehnyt mitään.
Ei edes muistiinpanoja. Istui vain ja torkkui.
Se oli traumaattinen kokemus.Minä sairastuin vakavasti aivoverenvuotoon 90luvulla ja
töihin en enää kelvannut ja eläkkeelle en päässyt joten masennuin
ja aloin juomaan itseäni hengiltä.
No pääsin KELAn korvaamaan ryhmäterapiaan ja viidennentoista
käyntikerran jälkeen lopetin koska terapeutti ei koko aikana
millään tavalla kommentoinut yhdellekkään meistä mitään.
Soitin terapeutille ja sanoin että lopetan turhana käynnit
ja hän sai hirveän raivokohtauksen siitä että hän joutuu kärsimään
taloudellisesti eikä saa palkkiotaan ja huusi suoraa huutoa joten
sanoin että lähettää laskun suoraan minulle niin maksan itse laskuni
mutta ilmeisesti hän sai rahansa Kelalta kun ei laskua kuulunut.
Hirveetä!
Mun terapeutti ei myöskään sanonut mihinkään mitään. Se vain istui. Kerroin sille hirveitä asioita joita olin pantannut 15 vuotta. En siis saanut mitään.. Lopulta ehdotin että voitaisko jo alottaa tää terapia, en keksi enää kerrottavaa. Se kysy että mitä toivot että puhutaan. Sanoin että jotain näistä asioista joita olen kertonut. Ei auttanut mitään. Ei se varmaan edes muistanut, eikä sillä ollut väliäkään, koska se ei todellakaan reagoinut mihinkään mitenkään. Paitsi kerran kun jouduin lääkäripäivystykseen ja peruin aikani. Se sanoi että terapiasta ei saa olla poissa. Silloin ajattelin että tuohan on ihan dille!
Sen jälkeen ei kauan kestänyt kun päätin että mulle riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä puolella terapia taitaa maksaa vähintään 80 euroa kerta. Vaikka siihen saisi Kelan korvausta parikymppiä, niin kalliksi tulee.
Tällä hetkellä kelan tuki kuntoutuspsykoterapiaan on 57,60 €. Keskimäärin itsemaksettavaa jäänee vähän yli 20€ kerta. Siis jos saa myönteisen päätöksen.
Näköjään korvaukset ovat parantuneet. Ennen parempi korvaus oli vain alle 26-vuotiaille. Kelan sivujen mukaan itse maksettavaa jää noin 30 euroa per kerta.
Aika mieletön summa köyhälle silti. Olisi kiva päästä terapiaan, jotta voisin kuntoutua työkykyiseksi, jotta voisin päästä töihin, josta saisin palkkaa, jolla voisin maksaa terapian
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin vähän yli kaksi vuotta terapiassa psykiatrian poliklinikalla. Alkuun kerran viikossa, sitten kahden viikon välein ja lopulta parin kuukauden välein. Käynnit loppuivat puoli vuotta sitten sillä koin oloni hyväksi. Nyt kuitenkin pyysin työterveyslääkäriä tekemään lähetteen psyk polille oloni huonontumisen takia. Tosiaan käynnit olivat mulle ilmaisia, ainoa lasku jota ikinä sain oli b-lausunnosta. Silti tältäkin palstalta olen lukenut usein ettei ole varaa terapiaan. Täh? Ilmaistahan tuo on, vai? Voiko olla että nyt kun menen lähetteellä tuonne takaisin, käynnit tulevatkin maksamaan jotain?
Olet ilmeisesti käynyt sairaanhoitajan vastaanotolla. Se ei ole sama kuin terapia.
Kyllä se sairaanhoitajakin vastaanotolla käynti voi olla psykoterapiaa. Kuten joku edellä kirjoitti, psykiatrian poleilla työskentelee paljon jonkun terapiakoulutuksen saaneita hoitajia. Hoitosuunnitelmassa määritellään hoidon sisältö ja tavoitteet. Kerran viikossa käynnit sh:n vastaanotolla ovat psykoterapiaa esim jos hoidetaan jotain tiettyä ongelmaa esim kongnitiivisen psykoterapian keinoin.
Psykiatrian poliklinikat joutuvat kuitenkin hoitamaan vaikeita mielenterveyshäiriöistä, joten esim sairaalasta kotiutuvat potilaat, itsetuhoiset ja akuutisti apua tarvitsevat menevät ajanvarauksessa edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityisellä puolella terapia taitaa maksaa vähintään 80 euroa kerta. Vaikka siihen saisi Kelan korvausta parikymppiä, niin kalliksi tulee.
Tällä hetkellä kelan tuki kuntoutuspsykoterapiaan on 57,60 €. Keskimäärin itsemaksettavaa jäänee vähän yli 20€ kerta. Siis jos saa myönteisen päätöksen.
Joo, about 25 - 30 € - riippuen terapeutin liksasta. Tämä kertaa neljä - kahdeksan kuussa - riippuen terapian tiiviydestä - on aika suuri summa usein sairaslomakuntoisen ihmisen tuloista.
Aivan hirveä hinta huolimatta tuesta. Onko omavastuuseen mahdollista saada tukea? Hoitotuke, vammaistukea?
Minä käyn Kelan tukemassa työkykyä ylläpitävässä kuntoutusterapiassa. Aiemmin luulin, että pitää olla tosi sairas päästäkseen tuettuun terapiaan. Nyt oman tapauksen myötä olen ymmärtänyt, että hyvin sairas ei hyödy terapiasta. Itse olen hyötynyt todella paljon.
Sekin vaikuttaa terapiaan pääsyyn onko perheellinen. Perheellinen pääsee terapiaan helpommin. Se on ymmärrettävää, koska hoitamattomat psyykeen ongelmat heijastuvat ja jopa siirtyvät jälkikasvuun.
Käyn yksityisellä terapeutilla, jolle Kela maksaa osan joka käynnistäni. Olen työssäkäyvä ja valitsin terapeutin, jolla on kohtuullinen taksa. Pystyn maksamaan ongelmitta. Taksat kannattaa tarkistaa, koska löysin mm. terapeutin, joka veloittaa 120€ / kerta! Siitähän jää itse maksettavaa yli 60€ / krt. Siihen mulla ei olisi varaa.
Kelakorvattavan terapian omavastuun voi saada toimeentulotuesta, mikäli on siihen oikeutettu. Eli hyväksytään laskuna muiden joukossa. Juurikin tuo lasku voi nostaa menot pienituloisella ihmisellä sen verran suuriksi tuloihin nähden, että sen saa toimeentulotuesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Yksityisen psykoterapeutin ideana on psykoterapeuttikoulutus - ei niinkään psykologin pohjakoulutus. Myös psykiatreilla voi olla psykoterapeuttikoulutus. Ja kyllä - on täysin eri asia olla terapiassa psykoterapeutilla, kuin käydä jutskaamassa psykiatrisen sairaanhoitajan tai edes psykologin kanssa joilla koulutusta ei ole. Ei sotketa asioita katkerinakaan.
On paljon ihmisiä joille keskusteluavusta on ollut hyötyä. Ja on paljon ihmisiä joille psykoterapiasta ei ole ollut hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo psykiatrian poliklinikka on kaupungin/kunnan juttu eli julkinen organisaatio, se rahoitetaan veroilla, se on asiakkaalle ilmainen (paitsi tosiaan ne lausunnot). Sinne pääsee vain lääkärin lähetteellä. Ja ihan eri kysymys sitten on että kuinka kauan sinne joutuu jonottamaan ja minkälaista hoitoa sieltä saa. Monet valittavat että sieltä saa huonoa hoitoa, että sinne pääsee vain jutustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa niitänäitäkuulumisia. On siellä töissä myös psykiatreja ja psykologeja, mutta niitä pääsee tapaamaan harvemmin.
Tällä palstalla kun puhutaan terapiasta niin useimmiten ihmiset tarkoittavat sitä että mennään yksityiselle terapeutille (usein koulutukseltaan psykologi). Sinne saa kukavain milloinvain kävellä kuin maitokauppaan - ei tarvita lähetteitä. Ja koska kyseessä on yksityinen niin joutuu itse maksamaan, paitsi jos on säkää ja saa oikeanlaisen lääkärintodistuksen niin sitten Kela saattaa maksaa melkein 50%. Mutta siis, kalliiksi se asiakkaalle silti tulee, koska itse pitää maksaa jokatapauksessa vähintään 50%.
Tosiaan, tuota psykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tarjoamaa apua kutsutaan (pilkallisesti) "keskusteluavuksi" tai "joutavaksi liibalaabaksi". Tuota yksityisen terapeutin tarjoamaa apua kutsutaan (ylistävästi) "psykoterapiaksi" tai "ihan oikeaksi terapiaksi". Nämä erottelut "keskusteluavun" ja "oikean terapian" välillä ovat vähän tyhmiä, koska itseasiassa: "TERAPIAA ON MIKÄ HYVÄNSÄ MILLÄ ON TERAPEUTTINEN VAIKUTUS" (näin ainakin jotkut ammattilaiset väittävät). Eli jos näet surullisen elokuvan jolla on sinuun "terapeuttinen vaikutus" niin se elokuva oli sinulle terapiaa (vaikka se muille olisi sontaa).
Amerikkalaisissa tv-sarjoissa (esim. Sopranos, Monk, Ally McBeal) pöhköt päähenkilöt käyvät terapiassa. Se on yksityistä psykoterapiaa. Ne henkilöt maksavat sen ihan itse.
Aito yksityinen "psykoterapia" ei välttämättä ole sinulle niin hyödyllistä kuin mitä sitä ylistetään.
Joutava julkinen "keskusteluapu" ei välttämättä ole sinulle niin turhaa kuin mitä sitä haukutaan.
Yksityisen psykoterapeutin ideana on psykoterapeuttikoulutus - ei niinkään psykologin pohjakoulutus. Myös psykiatreilla voi olla psykoterapeuttikoulutus. Ja kyllä - on täysin eri asia olla terapiassa psykoterapeutilla, kuin käydä jutskaamassa psykiatrisen sairaanhoitajan tai edes psykologin kanssa joilla koulutusta ei ole. Ei sotketa asioita katkerinakaan.
On paljon ihmisiä joille keskusteluavusta on ollut hyötyä. Ja on paljon ihmisiä joille psykoterapiasta ei ole ollut hyötyä.
Kyse onkin siitä, ettei ole eettistä puhua keskusteluavusta psykoterapiana. Terapiaa antaa Suomessa laillistettu psykoterapeutti - keskusteluapu ei sitä ole. Ei myöskään keskustelut psykologin kanssa.
No minä olen käynyt 4 vuotta psykiatrian polilla terapiassa, psykologilla jolla myös terapeutin koulutus. Ensin käyntejä viikottain, nykyään 2-3 viikon välein. Ja ilmaista siis. Olisiko paikkakuntakohtaista?
Tjaa. En voi tietää, kuinka mahtavaa psykoterapia on, koska itse en sitä koskaan saanut (ei ole varaa). Lukuisien psyk. polikäyntien jälkeen psykiatrini sanoi: "en kirjoita sinulle papereita Kelatuettuun psykoterapiaan, se olisi sinulle aivan hyödytöntä, jos tahdot kuolla niin tahdot kuolla".
Mutta siis, kyllä siitä psykoterapiastakin useimmiten varoitetaan näin:
1. Älä toivo siltä liikoja, se ei tee ihmeitä.
2. Se on vain yksi osa hyvinvointia. Jos muuta hyvinvointia ei ollenkaan ole - psykoterapia ei sinua pelasta.
Tuo kakkoskohta on kurja. Ne ihmiset jotka minä olen tuntenut joilla on mennyt tosi huonosti... niillä on mennyt TÄYSIN huonosti, eli heidän elämässään ei ole ollut yhtikäs mitään hyvää, heidän mielessään ei ole ollut mitään positiivista, ei mitään toiveita, ei mitään iloa, ei edes haluja. Joten heitä ei ilmeisesti edes psykoterapia voi auttaa.