Kuinka monivuotiaan lapsen vanhemmat alkavat saada tarpeekseen?

Sun kanssa varmasti on ollut aina vaikeaa.

Mulla loppu kun nuorin tuli teini-ikään...

Nyt on takki tyhjä. Nuorin lapsi 18, tämän kevään ylioppilas. Toivon että pääsee opiskelemaan ja muuttaa pois.

Kun on ollut useamman lapsen äiti noin viisi vuotta, niin tahtoisi saada ekan lapsivapaan viikonlopun pituisen loman. Ainoat lomat ovat olleet synnyttäessä.

Ei ole inhimillistä evätä kodinhoitajaa, vaan kyllä tämä ammattiryhmä olisi saatava lapsperheiden käyttöön! Isovanhemmatkaan eivät läheskään aina auta, vaikka heidän aikanaan olikin kodinhoitajia ja suurilla ikäluokilla laajempi suku muutenkin apunaan. Kohta he tarvitsevat hoitoa itsekin, jolloin varsinkin ainoat lapset ovat kiireisiä, vaikka eivät olisi omia lapsia saaneetkaan.

Lapset ovat ilomme! Se loma on vain pakko sitten ottaa!

Ei kai jaksaminen ja "tarpeekseen saaminen" ole missään muodossa iästä kiinni? Aika moni muukin asia on vaikuttamassa. Ei kai kenenkään käsitys elämästä ole oikeasti noin musta-valkoinen ja yksinkertainan??

Jaksaminen voi loppu vaikka jo vauvavaiheessa, jos on vaativa ja huonosti nukkuva vauva. Tai sitten ei ikinä lopu. Se riippuu lapsesta, ja mahdollisista muista lapsista, puolisosta, omasta jaksamisesta, työstä, asuinympäristöstä, turvaverkosta. Aika monesta asiasta.

Joten sori, kysymyksesi on hölmö.

Minulla on nyt 16-vuotias autismikirjolainen ja 18-vuotias normilapsi. Teen epäsäännöllistä vuorotyötä, hoidan kahta luottamustehtävää, opiskelen kieltä. Ei ole ongelmia jaksamisessa, teinini ovat itse asiassa tosi kivaa seuraa ja harmittaa hiukan jo nyt se, että muutaman vuoden päästä he muuttavat kotoa.

Sain tarpeekseni. Siirryin kokoaikaisesta osa-aikaiseen työhön. Mies tienaa tarpeeksi, mutta työ vaatii pitkiä päiviä ja matkoja poissa perheen luota.

Lapset käyvät kokopäiväisessä hoidossa, jotta olo ei olisi kuin yh:lla. Tämä kaikki siis siksi, että kun yhteiskunta ei järjestä muuta hoitajaa lapsille, jos ei ole virallisesti yh,  mutta on kuitenkin käytännössä yh. Lapsia kasvattava tarvitsee myös omaa aikaa! Kun koulu alkaa, niin lapset saavat mennä ip-kerhoon samasta syystä.

Se on hetkellistä ja ikä ei vaikuta. 

Joskus heijalin ihan vauvaa yöllä olkkaria ympäri ja ajattelin, että älyttömän raskasta. 

Sitten oli joitain noloja uhmakohtauksia. Sitten jotain lievää häiriökäyttäytmistä koulussa, ei kovin hyvä yo-tulos jne. 

Mutta iloa on ollut paljon enemmän. Nyt on menestyvä nuorimies ja kaikki hyvin. 

En oikeastaan ajatellut asiaa, mutta kun mieheni työn takia muutin ulkomaille ja olemme nyt kahdestaa, oli ihanaa huomata, miten kiva on olla kahdestaan pitkästä aikaa. Lapsellekin tekee hyvää aikuistuminen tässä vaiheessa, hän oli 19-vuotias, kun muutimme, ja jäi siis kotiin asumaan yksin.