Mies ei "vielä" halua lapsia tai ostoasuntoa ollaan aviossa
Mies ei "vielä" halua lapsia tai ostoasuntoa..ollaan aviossa. Olen 33 v. Olen tuonut ikäni esille, mutta mies sanoi, että hänestä pitää "tuntua" sille, että haluaa näitä asioita. Kuulemma joskus vielä haluaa lapsia minun kanssa. Mutta suuttuu herkästi kun alan kyselemään, että joko mennään pankkiin lainaneuvotteluihin tai nyt olisi ovulaatio. Ei suostu seksiin. Tai mikäli bongaan talon, niin keksii syitä, että on muka jostain syystä jotenkin huono asunto. Huom. Olemme säännöllisessä palkkatyössä ns.keskituloisia. työnäkymät ok.
Ahdistuin niin, että puhuin jopa hänen äitinsä kanssa ja hän sanoi, ettei poikansa ole vielä valmis. Että minun pitää odottaa. Yritin odottaa, mutta nyt koen rahojeni ja munasolujeni menevän vuosi vuodelta kankkulankaivoon kun mies odottelee sopivaa fiilistä. Myös kihlautuminen ja avioliitto oli enemmän minun puolelta painetta ja niistäkin mies suuttui ja koki että painostan. Mutta nyt kokee, että oikea oli valinta. Sanoo päivittäin, että rakastaa, mutta on aikapaljon omissa pelimaailmoissaan. Tuntuu, että ajatus ei paljoa liiku näissä maallisen materian asioissa, vaikka itseään järkevänä pitääkin.
Kommentit (25)
Mies on tyytyväinen nykytilaan eikä siksi kaipaa muutosta. Miehellä ei myöskään ole kiire, hän ehtii hyvin isäksi vaikka nelikymppisenä, toisin kuin nainen.
Naiselle kurja tilanne. Harmi että naimisiin asti ehditte ilman keskustelua tällaisista peruspalikoista. Todella iso ristiriita, jos toinen haluaa elää huoletonta lapsetonta elämää vuokralla kerrostalossa, ja toinen haaveilee talosta ja lapsista.
Miksi pitäisi ostaa asunto? Siinä asunnossa ollaan sitten kiinni kuin täit tervassa ja asuntolaina on niskassa.
Voi olla noi kaikki. Mikset kysy mieheltä itseltä?
Ei varmaan kannata painostaa. Ehkä hänestä ei tulisi kummoinenkaan isä jos väkisin pakotetaan. Se asunnon osto tietenkin olisi hyvä tehdä ns. ajoissa, jotta pääsee lainasta joskus eroonkin. ( jos lainaa joudutte ottamaan) Ja omistusasujiksi haluatte. Tässä kun kahden asunnon velkaa makselen niin joskus tulee mietittyä, että mikä se tämänkin hyöty on. No joo, saa ne sitten joskus lyötyä lihoiksi.
Kumma homma, kun haluaa maksaa vuokraa mieluummin, kun kartuttaa omaa varallisuuttaan. Onko mies muutoin järkevä rahankäyttäjä?
Mies herää luultavasti 45v. että nyt olisi lasten aika jolloin sinulle jo myöhäistä. En tiedä jäisinkö suhteeseen odottelemaan lapsenteon aloittamista vuotta enempää.
Sun täytyy kysyä suoraan milloin se "joskus" on. Ei sulla ole aikaa odotella vuosia. Nyt jo pitäisi aloittaa jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen.
https://www.vauva.fi/artikkeli/vauvakuume/tutkimus_tassa_iassa_lastente…
Pariskunta35 kirjoitti:
Niin?
Me oltiin 15v yhdessä, ennenkuin ostettiin oma yhteinen asunto.
17v yhdessä ennenkuin mentiin naimisiin.
18v yhdessä ennenkuin tehtiin lapsi.Tehtiin asiat sitten kun siltä tuntui, eikä silloin kun ne ”pitäisi tehdä”.
Nyt ollaan kolmevitosia ja on asuntolaina, avioliitto ja farmariauto. Kultaista noutajaa ei ole, vaan spanieli.
oisko vähän eri tilanne kun olette olleet yhdessä todella nuoresta, ilmeisesti jo alaikäisestä asti.
Vaikuttaa sille ettei mies edes halua lapsia. Nuo syyt "sitten joskus" ovat vain verukkeita sille.
Et voi muuttaa miestä, mutta et voi mylskään jäädä odottelemaan tuossa iässä. Itse tarvitsin 33 -vuotiaana jo koeputkihedelmöityksen saadakseni lapsen. Sano miehelle, että hänellä on esim kesä aikaa miettiä, jatkatteko yhdessä ja alatte yrittää lasta, vai eroatteko. Sulla on kiire etsiä uusi mies jo. Tai sitten voit hankkia lapsen sinkkuna ja miehen myöhemmin, kuten kaverini teki. Se mitä et voi tehdä, on odotella.
Meillä lapset jäi hankkimatta vaimon jahkailun vuoksi. Oli paljon muuta. Aika ei ollut sopiva, jne. Asunnon voi säästää ja hankkia myöhemminkin - varsinkin hyvätuloinen. Lasta ei.
Eikö se kuitnkin ole aika yhden tekevää, miksi mies ei halua lasta eikä omistusasuntoa? Todennäköisesti kaikki aapeen mainitsemat syyt yhdistyvät, mutta mitä sittn? Lopputulos on kuitnkin, etti halua. Joskus toiste saattaa ehkä jopa haluta, ehkä jopa aapeen kanssa, mutta saattaa olla haluamattakin tai ehkä ap ei silloin enää saa lapsia tai on työttömänä eikä saa lainaa. Mitä sitten tapahtuu, jos nytkin mennnään miehen halujen mukaan.
Kun mies kieltäytyy seksistä, ilmeiseeti peläten, että ap rei’ittää kondomit, mies on selvästi tosissaan sen kanssa, että ei halua lapsia. Ottaisin tämän huomioon.
Ei tuossa tilanteessa voi muuta kuin miettiä, kumpaa haluaa enemmän: lasta ja muuta perinteistä sitoutumista, vai juuri tätä nimenomaista miestä ehdolla millä hyvänsä. Ja sitten on valittava, koska molempia ei näytä voivan saada,
Laita kaikessa hiljaisuudessa haku päälle ja ota pikaero heti kun löydät hyvän miehen, joka haluaa ne lapset nyt eikä joskus vuosikymmenen kuluttua.
En tiedä kauan olet antanut asian vaan olla. Painostaminen kuitenkaan ei yleensä auta mitään, pahentaa vaan. Itse valitsisin, kumpi on itselle tärkeämpi, se omistusasunto vai lapsi? Omistusasunnon kanssa ei ainakaan ole mikään kiire. Sitten antaisin miehen vielä vuoden tai pari olla. Keskittyisin omiin juttuihin enkä mainitsisi noita asioita ollenkaan. Sitten olisi vakavan keskustelun paikka. Omistusasuntoasian antaisin vielä olla ja säästäisin sukanvarteen. Näin siis itse tekisin.
Ap, jos oisin sä niin pistäisin miehen koville. Sanoisin, että olen tässä jo kauan odotellut ja nyt olen pisteessä etten voi odotella. Että nyt se asunto + vauva, tai sitten erotaan. Viikko aikaa miettiä.
Jos et pistä miestä seinää vasten, niin on melko todennäköistä, että nelikymppisenä välttelet tilanteita, jossa exmies tulee vastaan nuorikkonsa kanssa, jolle teki heti vauvan.
Moni mies vedättää naisiaan tässä asiassa. Älä lankea samaan kuin moni muu kanssasisar. Vaikka eroaisit heti, ja jos aiot uuden miehen etsiä ja soveliaat 😀2 v seurustella+muuttaa yhteen ennen jälkikasvua, niin sullahan ihan helv kiire!! Tossa hommassahan meinaan menee ainakin 3 v.
3:n lapsen äitinä voin kertoa, että omat lapset ovat niin rakkaita, että siinä ei yhdet miehet paina mitään. Panosta siihen, että saat lapsia, eikä siihen, että ymmärtäväisesti odottelet, että ehkä joskus miehesi on 'valmis'. Totuus kun on, että kukaan ei ole koskaan valmis vanhemmaksi, aina on jotain keskeneräistä, aina jokin asia voisi olla paremmin. Ja se äitiys/isyys kyllä iskee sitten kuin pommi, ei siihen voi oikein valmistaa itseään muutoin kuin hankkimalla yksiön sijasta kaksion/kolmion ja tarkistamalla (seuraavaksi 20 v:ksi) omat elintapansa. Iltamenot voi melkein unohtaa.
Toivottavasti pääset 'maaliin'! Tossa toi mun rakkaudenhedelmä katsoo piirrettyjä kun mä palstaan 😂Itse täällä jo oottelen toiveikkaana mummoutta 😇 Tosin toivottavasti aikasintaan 10v päästä 😂
Kaikki vaihtoehdot.
Mies on pelännyt, että joutuu aviomiehenä miehistymään ja ottamaan enemmän vastuuta. Kun on huomannut, että viikon edelleen sluibailla, avioliitto onkin ok. Vastuu ja vaivannäkö hirvittää edelleen.
Mielestäni teidän kannattaa erota. Haluatte elämältä täysin eri asioita. Mies on toistaiseksi pitänyt sinut tyytyväisenä tyhjillä lupauksiaan. Eipä sen tarvitse montaa vuotta lapsiasiaa vetkuttaa kun onnistuminen on vielä epävarmaa. Kiristäminen ja uhkailu ei kannata, pakkaa tavarasi ja lähde. Etsi kumppani, joka haluaa niitä lapsia ja talon ihan epäröimättä. Sinulla ei ole enää aikaa odotella.
Painostaminen ei toimi.
Omien rajojen määritteleminen ja niiden lempeä mutta luja ylläpito toimii.
11 ehdotti viisaasti: määritä sinä takaraja asioille joita sinä haluat, ja sitten jos eivät ala tapahtua etsi suhdetta sellaisen kanssa joka on halukkaampi yhteistyökumppaniksi juuri sinun kanssasi.
Asiasta ei kannata riidellä miehen kanssa, riiteleminen vain purkaa tilanteen aihejttamaa latausta jota olisi parempi käyttää tulanteen muuttamiseen.
Jos äitinsäkin sanoo hänen haluavan odotella, äitinsä myös tietää jotain, mitä sinä et.
Se, mitä se on, voi vain arvailla. Onko mies tosiaan epävarma jatkonne suhteen vai tietääkö, ettei halua noita asioita koskaan?
Sinä haluat. Mutta haluatko juuri tuon miehen vielä lasta ja omistusasuntoa enemmän?
Niin?
Me oltiin 15v yhdessä, ennenkuin ostettiin oma yhteinen asunto.
17v yhdessä ennenkuin mentiin naimisiin.
18v yhdessä ennenkuin tehtiin lapsi.
Tehtiin asiat sitten kun siltä tuntui, eikä silloin kun ne ”pitäisi tehdä”.
Nyt ollaan kolmevitosia ja on asuntolaina, avioliitto ja farmariauto. Kultaista noutajaa ei ole, vaan spanieli.