Onko kaikki lukioon menijät ajatelleet

Kaikille ei riitä vaan se, että työstä saa palkan vaan usealle ihmiselle tärkeää on myös työn mielekkyys. Jos jotain työtä aikoo tehdä 30-40 vuotta, niin kyllähän olisi järkeä myös siitä pitää.

Minulla on muutama ammattikoulun käynyt ja kaikille yhteistä on se, että se ammatti, jonka valitsivat 16-vuotiaina ei ole se ammatti, mitä he nyt tekevät. Kaksi heistä opiskeli lisää ammattikorkeassa, yksi meni aivan muuhun työhön kuin mitä ammattitutkinto sisälsi ja opiskeli sen jälkeen tämän ammatin vaatimukset työn ohella ja yksi on juuri siinä ammattitutkinnon mukaisessa työssä mutta ei ole yhtään tyytyväinen työhönsä. Aloittaa varmaan näin neljänkympin kynnyksellä opinnot.

Mitä lapsiin tulee, kaikki ovat tehneet lapsensa vasta, kun ovat päässeet työelämään, kaksi muutaman vuoden vajaa kolmikymppisinä ja kaksi hiukan päälle kolmikymppisenä.

Ei teini-ikäinen pysty tekemään loppu elämää koskevia päätöksiä kuin poikkeustapauksissa. Suurin osa ei tiedä yhtään, mitä haluavat tehdä loppuelämänsä.

Mitäköhän ne kaikki neli-viisikymppiset ajattelee kun menevät siinä iässä opiskelemaan uutta alaa? Eihän siinä ehdi enää työskennellä sillä uudella alalla, kauheaa ajantuhlausta.

Kannattaa miettiä jatko-opintopaikka niin, että siihen omilla kyvyillä pääsee. Minä kävin lukion, menin sen jälkeen TKK:lle ja valmistuin DI:ksi 24-vuotiaana. 30-vuotiaana minulla oli sekä kaksi lasta että yli 4 vuotta koulutustani vastaavaa työkokemusta.

Lukion käyminen kannattaa aina. Ei sen jälkeen ole pakko hakea/mennä yliopistoon.

Tulee hankkia itselleen vankka pohja yleissivistykselle. Se onnistuu lukiossa, jos siihen panostaa, mutta sen voi hankkia ominkinpäin ahkerasti lukemalla. Olennaista on, että on kiinnostunut kaikesta. Keskimääräistä vankempi sivistys olisi säästänyt Suomen ja koko maailman monelta tämän hetken ongelmalta, esim. mitään persupopulisteja ei eduskunnassa olisi. Kaikkia ratkaisuja ei tehdä työelämän odotusten perusteella. Tuossa elämänvaiheessa voi vielä keskittyä siihen koulunkäyntiin ja ihan tiedon vastaanottamiseen, työurasta ja työsopimuksista huolehtiminen odottaa sitten tuonnempana, kun koittaa se aika että tätä ainutkertaista elämää on pakko ruveta myymään pois keskimäärin 8 tuntia per päivä.

Minä tyhmänä tyydyin amikseen ja pilasin elämäni.