Mikä idea lastensuojelussa on, että laitoksesta ei saa soittaa kotiin?

Niin osaako kukaan sanoa? Monesti sijoitusten alkuun tulee soittokielto.

En keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi soittaa kotiin. Siellä kuitenkin äiti itkisi, että paskat lastensuojelijat teki laittomuuksia, yritä heti karata, me ei pärjätä ilman sua.

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi soittaa kotiin. Siellä kuitenkin äiti itkisi, että paskat lastensuojelijat teki laittomuuksia, yritä heti karata, me ei pärjätä ilman sua.

No lakikin puhuu yhteydenpidon tärkeydestä

Ei se vanhemmuus ja suhde lopu, vaikka lasta ei voi hoitaa ja kasvattaa kotona.

Jos lasten äiti on hoitanut tai kasvattanut lapsiaan suositusten vastaisesti ja siksi häntä on rangaistu huostaanotolla, niin toki sen rangaistuksen pitää kirpaista jotta äiti ottaisi opikseen. Sitä kun on kuukausitolkulla ilman mitään kontaktia lapsiinsa, niin se panee miettimään, että pitäisikö kuitenkin alkaa noudattaa sossun määräyksiä kasvatustyössä.

Sama syy kuin lasten kesäleiriltä tai leirikoulusta ei saa soittaa kotiin. Se estää sopeutumista, aiheuttaa turhaa koti-ikävää ja - lisänä leirien ongelmiin - haittaa lapsen toipumisprosessin käyntiinlåhtöä.

Enpä ole aiemmin kuullut tuollaisesta, vaikka olen itse ollut huostaanotettu.

Meidän laitoksissa ja perhekodeissa todellakin sai soitella kotiin, perhe sai käydä laitoksella ja itse sain lähteä käymään kotona aina kun halusin ja viikonloput olin yötä oman perheen luona.

En sitten tiedä oliko sillä jotain vaikutusta, etten ollut ns ongelmanuori ja perheeni oli myös kaikinpuolin ok.

N20

Vierailija kirjoitti:

Sama syy kuin lasten kesäleiriltä tai leirikoulusta ei saa soittaa kotiin. Se estää sopeutumista, aiheuttaa turhaa koti-ikävää ja - lisänä leirien ongelmiin - haittaa lapsen toipumisprosessin käyntiinlåhtöä.

Mutta mistäs sitä tietää, minkä pituisen soittokiellon sitä siihen lätkäisee? Viikon, kuukauden vai kahden...?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sama syy kuin lasten kesäleiriltä tai leirikoulusta ei saa soittaa kotiin. Se estää sopeutumista, aiheuttaa turhaa koti-ikävää ja - lisänä leirien ongelmiin - haittaa lapsen toipumisprosessin käyntiinlåhtöä.

Joskus aikoinaan sairaalaan joutuneet lapset eristettiin vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi tuolla perusteella. Julmaa ja epäinhimillistä. Erittäin traumaattista ja saattaa järkyttää pahoin perusturvallisuutta ja aiheuttaa paljon vakavampia ja pitkäkestoisempia seurauksia kuin se koti-ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole aiemmin kuullut tuollaisesta, vaikka olen itse ollut huostaanotettu.

Meidän laitoksissa ja perhekodeissa todellakin sai soitella kotiin, perhe sai käydä laitoksella ja itse sain lähteä käymään kotona aina kun halusin ja viikonloput olin yötä oman perheen luona.

En sitten tiedä oliko sillä jotain vaikutusta, etten ollut ns ongelmanuori ja perheeni oli myös kaikinpuolin ok.

N20

Miks sut sit sijoitettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama syy kuin lasten kesäleiriltä tai leirikoulusta ei saa soittaa kotiin. Se estää sopeutumista, aiheuttaa turhaa koti-ikävää ja - lisänä leirien ongelmiin - haittaa lapsen toipumisprosessin käyntiinlåhtöä.

Joskus aikoinaan sairaalaan joutuneet lapset eristettiin vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi tuolla perusteella. Julmaa ja epäinhimillistä. Erittäin traumaattista ja saattaa järkyttää pahoin perusturvallisuutta ja aiheuttaa paljon vakavampia ja pitkäkestoisempia seurauksia kuin se koti-ikävä.

Joo, muistan kun yksi kaveri kertoi tuollaisesta. Hirveää ajatellakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole aiemmin kuullut tuollaisesta, vaikka olen itse ollut huostaanotettu.

Meidän laitoksissa ja perhekodeissa todellakin sai soitella kotiin, perhe sai käydä laitoksella ja itse sain lähteä käymään kotona aina kun halusin ja viikonloput olin yötä oman perheen luona.

En sitten tiedä oliko sillä jotain vaikutusta, etten ollut ns ongelmanuori ja perheeni oli myös kaikinpuolin ok.

N20

Miks sut sit sijoitettiin?

Vuosikausien koulukiusaaminen ja muut jutut johtivat siihen että sairastuin syömishäiröön ja psykoottiseen masennukseen. Kummastakin huolimatta olin ns kympin tyttö, enkä mitenkään ns ongelmanuori. Itse otin yhteyttä eri paikkoihin ja pyysin päästä lastenkotiin, koska pelotti oma jaksaminen ja silloin tuntui että lastenkoti olisi parempi ympäristö oman jaksamisen suhteen, vaikka omassa kodissa ei ollutkaan mitään vikaa. Sossut olivat samaa mieltä ja pääsin lastenkotiin. Vieläkin lämmöllä muistelin useita laitoksen ohjaajia!

N20

Jännä homma että huostaanotto nähdään rangaistuksena.

Paljon huostaanotetaan esimerkiksi nuoria jotka hatkaavat ihan hyvistä kodeista, mitä nyt vain on tyypillisiä teinien ja vanhempien välisiä skismoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi soittaa kotiin. Siellä kuitenkin äiti itkisi, että paskat lastensuojelijat teki laittomuuksia, yritä heti karata, me ei pärjätä ilman sua.

No lakikin puhuu yhteydenpidon tärkeydestä

Ei se vanhemmuus ja suhde lopu, vaikka lasta ei voi hoitaa ja kasvattaa kotona.

Ei lasta oteta huostaan, jos vanhemmuus on kunnossa ja lapsen ja vanhemman suhde toimii. Huostaanotto on väliintulo tilanteessa, jossa vanhempi ei kykene vanhemmaksi (joskus niin, että ei kykene vanhemmaksi juuri tälle lapselle, vaikka muuten on yhteiskuntakelpoinen). Se väärä vanhemmuus ja vääränlainen suhde pitää katkaista ja alkuna sille on se, että lapsi saa olla rauhassa vanhemmaltaan. Ei tarvitse kuulla, miten kamalaa äidillä on, kun lapsi on viety pois - ei vanhemmalla ole oikeutta syyllistää lasta, joten ei puheluita.

Yhteydenpidon rajoittaminen perustuu aina päätökseen ja päätös perustuu sosiaalityöntekijän harkintaan siitä, mikä on kulloinkin lapsen etu. Joskus lapsen etu on eri kuin se, mitä lapsi itse siinä tilanteessa toivoisi ja aika usein se on eri kuin vanhempien toiveet. Yhteydenpidon rajoittaminen voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos vanhempi on harhainen ja puhuu asioita jotka eivät ole lapsen kehitystasolle sopivia, jos vanhempi on kykenemätön ymmärtämään esim. lapsen päihdeongelman vakavuutta ja tukee puheillaan riippuvuutta tai jos vanhempi vaikka kannustaa olemaan väkivaltainen laitoksen henkilökuntaa kohtaan, näitäkin on ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi soittaa kotiin. Siellä kuitenkin äiti itkisi, että paskat lastensuojelijat teki laittomuuksia, yritä heti karata, me ei pärjätä ilman sua.

No lakikin puhuu yhteydenpidon tärkeydestä

Ei se vanhemmuus ja suhde lopu, vaikka lasta ei voi hoitaa ja kasvattaa kotona.

Ei lasta oteta huostaan, jos vanhemmuus on kunnossa ja lapsen ja vanhemman suhde toimii. Huostaanotto on väliintulo tilanteessa, jossa vanhempi ei kykene vanhemmaksi (joskus niin, että ei kykene vanhemmaksi juuri tälle lapselle, vaikka muuten on yhteiskuntakelpoinen). Se väärä vanhemmuus ja vääränlainen suhde pitää katkaista ja alkuna sille on se, että lapsi saa olla rauhassa vanhemmaltaan. Ei tarvitse kuulla, miten kamalaa äidillä on, kun lapsi on viety pois - ei vanhemmalla ole oikeutta syyllistää lasta, joten ei puheluita.

Siis oikeastiko väität, että se suhde katkaistaan kokonaan? No ei. Ja jos sitä syyllistämistä olisi, niin kai siihen voisi puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpidon rajoittaminen perustuu aina päätökseen ja päätös perustuu sosiaalityöntekijän harkintaan siitä, mikä on kulloinkin lapsen etu. Joskus lapsen etu on eri kuin se, mitä lapsi itse siinä tilanteessa toivoisi ja aika usein se on eri kuin vanhempien toiveet. Yhteydenpidon rajoittaminen voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos vanhempi on harhainen ja puhuu asioita jotka eivät ole lapsen kehitystasolle sopivia, jos vanhempi on kykenemätön ymmärtämään esim. lapsen päihdeongelman vakavuutta ja tukee puheillaan riippuvuutta tai jos vanhempi vaikka kannustaa olemaan väkivaltainen laitoksen henkilökuntaa kohtaan, näitäkin on ollut. 

Mikähän tuossa linkkaamassani jutussa ois ollu rajoituksen idea? Vanhemmat normaaleita ja poika psyykkisesti sairas (masentunut ja raivokas).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpidon rajoittaminen perustuu aina päätökseen ja päätös perustuu sosiaalityöntekijän harkintaan siitä, mikä on kulloinkin lapsen etu. Joskus lapsen etu on eri kuin se, mitä lapsi itse siinä tilanteessa toivoisi ja aika usein se on eri kuin vanhempien toiveet. Yhteydenpidon rajoittaminen voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos vanhempi on harhainen ja puhuu asioita jotka eivät ole lapsen kehitystasolle sopivia, jos vanhempi on kykenemätön ymmärtämään esim. lapsen päihdeongelman vakavuutta ja tukee puheillaan riippuvuutta tai jos vanhempi vaikka kannustaa olemaan väkivaltainen laitoksen henkilökuntaa kohtaan, näitäkin on ollut. 

Mikähän tuossa linkkaamassani jutussa ois ollu rajoituksen idea? Vanhemmat normaaleita ja poika psyykkisesti sairas (masentunut ja raivokas).

Ap

Mahdotonta sitä on yhden jutun perusteella sanoa. Ainahan nuo jutut eivät täysin vastaa sitä mikä on lastensuojelun henkilöstön käsitys tilanteesta, aika harvoin oikeastaan. En väitä että varmasti on, mutta SAATTAA olla, että jutussa on esim. vanhempien omaa osuutta ja "normaaliutta" melkolailla kaunisteltu tai jotakin muuta vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä, miksi pitäisi soittaa kotiin. Siellä kuitenkin äiti itkisi, että paskat lastensuojelijat teki laittomuuksia, yritä heti karata, me ei pärjätä ilman sua.

No lakikin puhuu yhteydenpidon tärkeydestä

Ei se vanhemmuus ja suhde lopu, vaikka lasta ei voi hoitaa ja kasvattaa kotona.

Varmaan vähän riippuu tapauksesta ja huostaanoton syistä..