Lue keskustelun säännöt.
Rakastan miestä, jolla ADHD, vertaistukea?
13.05.2018 |
Rakastan miestä suuresti, elämä ilman häntä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Meillä on yhdessä todella hauskaa, miehen kanssa on hyvä olla.
Adhd kuitenkin tuottaa suhteeseemme suuria vaikeuksia. Mies suuttuu pikkuasioista ja asioista keskusteleminen on välillä miltei mahdotonta.. Asiaa ei auta omat ongelmani, olen pitkään epäillyt, että minulla on ADD.
Miehen impulsiivisuus ja rumat sanat satuttavat, jos kerron tästä miehelle hän menee kuoreensa ja tilanne ei ainakaan sillä ole parantunut, päinvastoin.
Olen toivoton enkä tiedä mitä teen. En haluaisi millään jättää miestä, rakastan häntä kaikesta huolimatta.
Kommentit (8)
Kokeilkaa adhd liiton sopparikurssia pariskunnille. Järjestetään aika ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa adhd liiton sopparikurssia pariskunnille. Järjestetään aika ajoin.
Hei, kiitos tiedosta! Osaatko sanoa millainen tämä kurssi on? Adhd-liiton sivuilla tehdään päivitystöitä, enkä pääse itse tutustumaan aiheeseen.
Olen naimisissa miehen kanssa jolla on adhd, diagnoosin on saanut aikuisiällä yhdessäolomme aikana. Minkälaista vertaistukea kaipaat?
Itse suosittelen lukemaan kaiken mahdollisen tiedon adhd:sta ja sen liitännäisoireista. Monesti taustalla on vuosien/vuosikymmenten ajatusvääristymiä ja puutteita itsesäätelyssä ja tunteiden hallinnassa sekä sosiaalisissa taidoissa. Voitte saada parisuhteen toimimaan mutta se vaatii molempien sitoutumista, yksin et siihen pysty. Mikäli miehesi ei tunnista tai tunnusta ongelmiaan ja kehityskohteitaan niin unohda koko tyyppi!
Meillä tilanne meni lähes avioeroon ennen kuin mies ymmärsi tilanteen ja lähti itseään hoitamaan ja opettelemaan uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Adhd näkyy arjessa joka päivä eikä siitä pääse eroon, sen kanssa on vain opittava elämään.
Adhd ei ole myöskään vain negatiivinen asia vaan sen voi kääntää myös vahvuudekseen!
Sopeutumisvalmennuskursseja on tarjolla koko ajan, me emme ole sellaiselle osallistuneet mutta ilmeisesti moni on niistä hyötynyt.
Mä tiesin heti, että mulla on adhd kun otin piriä. Tulin rauhalliseksi ja aloin lukemaan paljon. Tulin myös sosiaaliseksi. Muut alkavat hössöttämään, mutta minusta tulee rauhallinen ja oloni on älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilkaa adhd liiton sopparikurssia pariskunnille. Järjestetään aika ajoin.
Hei, kiitos tiedosta! Osaatko sanoa millainen tämä kurssi on? Adhd-liiton sivuilla tehdään päivitystöitä, enkä pääse itse tutustumaan aiheeseen.
Noista en valitettavasti tarkemmin tiedä, olen ollut vain perhekurssilla.. Varmasti adhd tuo haastetta suhteeseen, toivottavasti löydätte apua :)
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa miehen kanssa jolla on adhd, diagnoosin on saanut aikuisiällä yhdessäolomme aikana. Minkälaista vertaistukea kaipaat?
Itse suosittelen lukemaan kaiken mahdollisen tiedon adhd:sta ja sen liitännäisoireista. Monesti taustalla on vuosien/vuosikymmenten ajatusvääristymiä ja puutteita itsesäätelyssä ja tunteiden hallinnassa sekä sosiaalisissa taidoissa. Voitte saada parisuhteen toimimaan mutta se vaatii molempien sitoutumista, yksin et siihen pysty. Mikäli miehesi ei tunnista tai tunnusta ongelmiaan ja kehityskohteitaan niin unohda koko tyyppi!
Meillä tilanne meni lähes avioeroon ennen kuin mies ymmärsi tilanteen ja lähti itseään hoitamaan ja opettelemaan uusia ajattelu- ja toimintatapoja. Adhd näkyy arjessa joka päivä eikä siitä pääse eroon, sen kanssa on vain opittava elämään.
Adhd ei ole myöskään vain negatiivinen asia vaan sen voi kääntää myös vahvuudekseen!
Sopeutumisvalmennuskursseja on tarjolla koko ajan, me emme ole sellaiselle osallistuneet mutta ilmeisesti moni on niistä hyötynyt.
Hei, kiitos kovasti viestistäsi.
Miehelläni on ongelmia päihteiden käytössä, tämä on mielestäni suurin syy hänen masennusoireisiin ja ahdistukseen. Nyt mies syö taas lääkkeitä ja on tasaisempi, mutta kesän tultua juo usein ja viettää aikaa kavereidensa kanssa. Emme asu yhdessä.
Uskon kyllä, että mies rakastaa minua ja että hän haluaa olla kanssani. Nyt on taas vaan tuntunut siltä, että kavereiden kanssa hengailu on mukavempaa... Pelkään ja tunnen, että yritän itse hyvin paljon suhteemme eteen, ja mies vähän ”oleskelee” ja ajattelee, että hellyys riittää silloin kun näemme ja että minä stressaan ja mietin asioita liikaa. En tiedä kumpi on oikeassa. Mies ottaa elämän hyvin rennosti ja itse olen ahdistuvampi persoona..
Huomaan myös, että olen takertunut mieheen. Ahdistavaa..
En osaa sanoa millaista vertaistukea kaipaan, tuntuu myös, että oma ahdistukseni pilaa asioita ja välejämme, kiitos kuitenkin viestistäsi
Up