Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies ei halunnut suhdetta kanssani alkoholistiäitini takia. Hirveä olo
13.05.2018 |
Ei, tämä ei ole äitienpäiväprovo. Kumpa olisikin.
Tapailin siis miestä, joka tietysti halusi tietää perheestäni ja taustastani. Kerroin ihan yleisesti millainen perhe minulla on, eli äiti, isä ja pari siskoa. Jätin tässä vaiheessa mainitsematta mitään perheen ongelmista eli siitä, että alkoholiongelmia on ollut ja on yhä.
Jossain vaiheessa mies alkoi puhumaan, että onneksi minulla on sisaruksia, koska hänen kokemustensa mukaan perheen ainoat lapset ovat täysiä narsisteja. Kyllä, juuri noilla sanoilla. Olin todella hämmentynyt ja olisi varmaan tässä vaiheessa pitänyt viheltää peli poikki koko miehen kanssa. Hän alkoi kysellä tarkemmin perheestäni ja kertoi, että nykyään selvittää mahdollisen naisystävän taustat tarkkaan, koska tulee itse hyvästä perheestä ja ei enää halua ongelmia, mitä edellisissä suhteissa oli.
Oli sitten pakko kertoa, että meidän perheessä on alkoholiongelmaa. Mies ei tietenkään halua olla enää kanssani tekemisissä. Minä ymmärrän sen hyvin, että harvat haluaa seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa. Tuntuu vaan niin pahalta, koska itse on tehnyt paljon töitä sen eteen, että oma elämä olisi perheen ongelmista huolimatta mahdollisimman hyvää. Mielestäni nykyään olen ihan tasapainoinen ihminen. Suututtaa, että minä olen jonkun silmissä täysin arvoton sen takia, mitä vanhempani ovat tehneet. En kelpaa kumppaniksi. Tiedän, että eiköhän joku huoli minutkin, mutta tällä hetkellä tuntuu pahalta.
Onko toisen taustalla näin paljon merkitystä? En oikein voi jättää näitä asioita mahdolliselle kumppanille kertomatta, koska varmaan ihmettelevät kun en halua viedä heitä kotiin näytille.
Kommentit (36)
Toisaalta ymmärrän tuon. Jos haluaa ajatella järkevästi ja pitkälle, niin ei appivanhempien alkoholismi ole mikään pikkujuttu, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Jo ihan käytännön kannalta (yhteiset sukujuhlat ym. ja lastenlasten ja isovanhempie suhde), mutta myös siltä kannalta, että alkoholistiperheessä kasvanut kantaa sitä taakkaa kuitenkin loppuelämänsä, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies ei ole käsitellyt aikaisempia erojaan kunnolla, jos hän ei ymmärrä, että ei voi aina etukäteen tietää, mitkä asiat tulevat suhteessa olemaan niitä, jotka vaikuttavat eroon.
Ihmisillä voi olla ollut suuriakin vaikeuksia ja ovat silti selvinneet niistä, minusta oleellisempaa on se, kuinka ovat sen tehneet ja kuinka suhtautuvat vaikeisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tuon. Jos haluaa ajatella järkevästi ja pitkälle, niin ei appivanhempien alkoholismi ole mikään pikkujuttu, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Jo ihan käytännön kannalta (yhteiset sukujuhlat ym. ja lastenlasten ja isovanhempie suhde), mutta myös siltä kannalta, että alkoholistiperheessä kasvanut kantaa sitä taakkaa kuitenkin loppuelämänsä, tavalla tai toisella.
Niin, mutta ei silti välttämättä ole se asia, mikä haittaa suhteessa.
No mut mitä jos ap:n vanhemmat olisivat vaikka iäkkäitä ja toisella alkava altzheimer, kyllä sekin toisi muutoksen sukujuhliin eikä tämä vanhempi voisi toimia lastenhoitajana?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tuon. Jos haluaa ajatella järkevästi ja pitkälle, niin ei appivanhempien alkoholismi ole mikään pikkujuttu, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Jo ihan käytännön kannalta (yhteiset sukujuhlat ym. ja lastenlasten ja isovanhempie suhde), mutta myös siltä kannalta, että alkoholistiperheessä kasvanut kantaa sitä taakkaa kuitenkin loppuelämänsä, tavalla tai toisella.
Ymmärrän sen hyvin. Silti minua suututtaa ja surettaa, että asia jolle en voi yhtään mitään, vaikuttaa näköjään myös mahdolliseen parisuhteeseen. Tulee sellainen tunne, että olen jo syntymästäni lähtien ollut arvoton ja huonompi kuin paremmissa perheissä kasvaneet ja tähän en voi vaikuttaa nykyisessä elämässäni yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kotiin näytille ? Minkä ikäinen olet ? Asutko yhä vanhempiesi kanssa ?
En asu, mutta yleensä vakavassa parisuhteessa tavataan toisen vanhempia ja sisaruksia. Jossain vaiheessa tulee väkisin ilmi, että äidilleni alkoholi maistuu liiankin hyvin.
Minulla on takana kaksi parisuhdetta. Ensimmäisessä en kertonut äidin alkoholiongelmasta mitään ja kävin harvoin silloisen poikaystäväni kanssa lapsuudenkodissani. En tiedä huomasiko poikkis äidin juopumista. Toisessa suhteessa kerroin rehellisesti ongelmista ja se ei miestä haitannut. Kukaan meistä ei ole täydellinen seurustelukumppani ja suhteissa ehkä tuli esiin sellaista mikä on lapsuudenkodin vaikutusta. Olen kuitenkin oppinut omista virheistä. Se, että olen alkoholistiperheestä ei minusta tarkoita, etten pystyisi vakaaseen parisuhteeseen. Ja kuten sanoin, kukaan meistä ei ole täydellinen vaikka hyvässä perheessä olisi kasvanutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tuon. Jos haluaa ajatella järkevästi ja pitkälle, niin ei appivanhempien alkoholismi ole mikään pikkujuttu, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Jo ihan käytännön kannalta (yhteiset sukujuhlat ym. ja lastenlasten ja isovanhempie suhde), mutta myös siltä kannalta, että alkoholistiperheessä kasvanut kantaa sitä taakkaa kuitenkin loppuelämänsä, tavalla tai toisella.
Ymmärrän sen hyvin. Silti minua suututtaa ja surettaa, että asia jolle en voi yhtään mitään, vaikuttaa näköjään myös mahdolliseen parisuhteeseen. Tulee sellainen tunne, että olen jo syntymästäni lähtien ollut arvoton ja huonompi kuin paremmissa perheissä kasvaneet ja tähän en voi vaikuttaa nykyisessä elämässäni yhtään mitenkään.
Minulla sama tausta, mutta niin on esim Pamela Tolalla, ja hän on kelvannut jo kahden miehen lasten äidiksi joten asia ei ole niin mustavalkoinen.
Hänelle tilanteella oli merkitystä. Olen pahoillani.
Mielestäni hänellä oli jyrkkä asenne muihin ihmisiin.
Toivon, että löydät sinulle sopivamman miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pitää omaa perhettää hyvänä. Jollain toisella voi olla hänen perheestään täysin erilainen mielipide.
Useimmat aateliset ovat aatelisia, koska joku heidän esivanhempansa ryösti, raiskasi, poltti ja hävitti - tai pelasti kuninkaan taistelussa. Kuka on mistäkin ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tuon. Jos haluaa ajatella järkevästi ja pitkälle, niin ei appivanhempien alkoholismi ole mikään pikkujuttu, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Jo ihan käytännön kannalta (yhteiset sukujuhlat ym. ja lastenlasten ja isovanhempie suhde), mutta myös siltä kannalta, että alkoholistiperheessä kasvanut kantaa sitä taakkaa kuitenkin loppuelämänsä, tavalla tai toisella.
Ymmärrän sen hyvin. Silti minua suututtaa ja surettaa, että asia jolle en voi yhtään mitään, vaikuttaa näköjään myös mahdolliseen parisuhteeseen. Tulee sellainen tunne, että olen jo syntymästäni lähtien ollut arvoton ja huonompi kuin paremmissa perheissä kasvaneet ja tähän en voi vaikuttaa nykyisessä elämässäni yhtään mitenkään.
Paussi. Et ole. Olet tehnyt paljon toita sen eteen etta olet selvinnyt tilanteesta ja taman johdosta todennakoisesti olet myos paljon empaattisempi ja avarakatseisempi kuin ihmiset jotka eivat ole kayneet lapi moisia vaikeuksia. Tulisiko sinulle mieleen skriinata seurustelukumppanit heidan perhetaustansa puolesta vai nakisitko heidat oikeina ihmisina?
Ero tietysti tuntuu nyt pahalta mutta mita miehesta kerroit, han kuulostaa aika tuomitsevalta kusipaalta. En usko etta olisitt paasseet tassa samalle aaltopituudelle, joten onni onnettomuudessa.
Terv. Toinen samalla perhetaustalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös alkoholistiperheestä ja aina elämä oli epävakaata. Paljon pelkoa ja pettymystä.
Perheessä oli paljon myös muita ongelmia.
Olen itse huomannut sen, että jos olen tutustunutihmisiin ja kerron jossain yhteydessä menneisyydestä niin varsinkin miehet alkavat käyttämään sitä hyväkseen.
Nykyään olen siis varovaisempi.
Muutenkin seison kyllä lujasti itseni ja sanojeni takana.
En anna enää kenenkään loukata.
Olen kuitenkin itse kohtelias ja haluan muille ehdottomasti hyviä asioita mutta jos joku ei minua arvosta niin se on häneltä pois.
Muista, että sinä olet vahva ja pärjäävä.
Nuo kokemukset kasvattavat ja yritä jopa jollain tavalla olla kiitollinen siitä kaikesta.
Minä olen kiitollinen kaikesta, sillä tiedän oman potentiaalin ja mihin miinaan en itse todellakaan halua astua elämässä.
Esimerkiksi siihen pulloon vaan avautua ja ymmärtää toisia sekä olla armollisempi itselleni.
Välillä vaikeaa mutta suunta oikea.
Itse olen 22-vuotias ja onnellinen, että kaikki todella raskaat ajat ovat tapahtuneet niin nuorena, joten olen myös käsitellyt paljon asioita ja minulla on aikaa rakentaa omaa unelmaani haavoista huolimatta.
Olen eksynyt itsekin joskus huonoihin seuroihin.
Onneksi sain kiivettyä siitä maailmasta pois, muutin kokonaan ja tänä päivänä olen todella onnellinen, sillä tiedän olevani sentään oikealla polulla.
Ahdasmielinen ja tyhmä ihminen kertomasi perusteella. Ei kannata panostaa eli hyvä, että lähti omatoimisesti elämästäsi. Ota se lottovoittona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaikutti niin urpolta ettet menettänyt mitään.
Itse olen nähnyt niin kieroutuneita ja rikkinäisiä perheitä, joilla ongelmat ei ole liittyneet alkoholiin, että olisin kyllä erittäin varovainen luomaan yhtäläisyysmerkkejä kenenkään perheen tai suvun oletetusta hyvyydestä minkään yksittäisen asian vuoksi.
Exän isä oli psykologi ja äiti opettaja, paperilla ihan ihanteellista mutta todellisuudessa lähes järkyttävää.
Oma ohjenuorani on elämässä ollut, että minä en ole vanhempani tai sukuni. Olen itsenäinen ihminen arvoineni ja käytöksineni. Saman mahdollisuuden annan kaikille muille. Suurin ongelma on monesti ihmisillä häpeä, ja jos siitä häpeästä pääsee niin pääsee jo paljosta.
Häntä pystyyn ap, teko kertoi miehestä, ei sinusta. Muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha ainakaan tuollaisen kusipäämiehen perään itkeä. Kertomasi perusteella tyyppi vaikutti täys paskalta, ja sanon tämän ihan ystävällisesti miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän tuon. Jos haluaa ajatella järkevästi ja pitkälle, niin ei appivanhempien alkoholismi ole mikään pikkujuttu, ei varsinkaan siinä vaiheessa, kun perustetaan perhettä. Jo ihan käytännön kannalta (yhteiset sukujuhlat ym. ja lastenlasten ja isovanhempie suhde), mutta myös siltä kannalta, että alkoholistiperheessä kasvanut kantaa sitä taakkaa kuitenkin loppuelämänsä, tavalla tai toisella.
Ymmärrän sen hyvin. Silti minua suututtaa ja surettaa, että asia jolle en voi yhtään mitään, vaikuttaa näköjään myös mahdolliseen parisuhteeseen. Tulee sellainen tunne, että olen jo syntymästäni lähtien ollut arvoton ja huonompi kuin paremmissa perheissä kasvaneet ja tähän en voi vaikuttaa nykyisessä elämässäni yhtään mitenkään.
Paussi. Et ole. Olet tehnyt paljon toita sen eteen etta olet selvinnyt tilanteesta ja taman johdosta todennakoisesti olet myos paljon empaattisempi ja avarakatseisempi kuin ihmiset jotka eivat ole kayneet lapi moisia vaikeuksia. Tulisiko sinulle mieleen skriinata seurustelukumppanit heidan perhetaustansa puolesta vai nakisitko heidat oikeina ihmisina?
Ero tietysti tuntuu nyt pahalta mutta mita miehesta kerroit, han kuulostaa aika tuomitsevalta kusipaalta. En usko etta olisitt paasseet tassa samalle aaltopituudelle, joten onni onnettomuudessa.
Terv. Toinen samalla perhetaustalla
Hyvin sanottu! Eteenpäin vaan elämässä,ap!
Kiitos paljon kaikille kommenteista. Myönnän tuntevani edelleen häpeää ja suruakin taustastani. Ehkä minua eniten loukkaa se, että kerroin miehelle niin kipeän ja henkilökohtaisen asian ja tulin torjutuksi.
Mies jotenkin sai puheillaan ja perusteillaan minut hieman jo uskomaan, että perhetaustani takia tulen aina olemaan jotenkin epävakaampi kuin muut. Tosin mies vaikutti todella kylmältä loppupeleissä joten varmaan ihan hyvä ettei meistä mitään tullut.
Mies vaikutti melkoisen tunteettomalta ja kylmältä ihmiseltä. Varmaan myös hänen vanhempansa ovat yhtä tunteettomia ja kylmiä. Voin hyvin kuvitella, että jos sinulla olisi joskus ollut jostain syystä huonoa aikaa (vaikkapa nyt äitiysmasennus tai työttömyys), mies ei olisi tukenut sinua ollenkaan vaan pitänyt kaikkea omana syynäsi.
Valitettavasti usein on niin, että jos haluaa tietää, millainen tyttärestä tulee, pitää katsoa, millainen äiti hänellä on. Sama miehellä: millainen isä, sellainen poika. Alkoholistiperhetausta karkottaa monia ihmisiä, mutta tulee kyllä mieleen, että ehkä miehellä itsellään on ollut jotenkin rikkinäinen koti siellä täydellisten kulissien takana ja sen takia hän osaa kaihtaa toista yhtä rikkinäistä.
Minäkin olen alkoholistiäidin lapsi, samoin mieheni isä on alkoholisti. Se auttaa meitä tukemaan toisiamme ja ymmärtämään, miksi puoliso ei halua vetää perskännejä kavereiden kanssa joka viikonloppu ja notkua baareissa ja miksi on huono suhde omiin vanhempiin. Meillä on sama kanta juomiseen ja kasvatamme myös lasta samalla tavalla tässä asiassa.
Minä tavallaan ymmärrän tuon miehen päätöksen, mutta ei se tietenkään tarkoita että ap olisi jotenkin arvoton. Mies vain haluaisi itselleen vähemmän ongelmaiset appivanhemmat, joiden luokse on mukava viedä lapsenlapsia ja joiden kanssa on mukava viettää aikaa yhdessä vaikkapa kesämökillä. Mukavat ja tasapainoiset appivanhemmat ovat kiva lisä avioliittoon, kun taas epätasapainoiset tai muuten ongelmaiset voivat olla kauhea rasite.
Mies teki ihan oikein. Mahdollisuus, että tyttärestä tulee äitinsä kuva on 100%. Juoppo tai muu addiktio on ap:n rasitteena koko ikänsä. Olet tuomittu kohtaloosi. Häpeä.
Kotiin näytille ? Minkä ikäinen olet ? Asutko yhä vanhempiesi kanssa ?