Tapailemani mies ei halunnut suhdetta kanssani alkoholistiäitini takia. Hirveä olo
Ei, tämä ei ole äitienpäiväprovo. Kumpa olisikin.
Tapailin siis miestä, joka tietysti halusi tietää perheestäni ja taustastani. Kerroin ihan yleisesti millainen perhe minulla on, eli äiti, isä ja pari siskoa. Jätin tässä vaiheessa mainitsematta mitään perheen ongelmista eli siitä, että alkoholiongelmia on ollut ja on yhä.
Jossain vaiheessa mies alkoi puhumaan, että onneksi minulla on sisaruksia, koska hänen kokemustensa mukaan perheen ainoat lapset ovat täysiä narsisteja. Kyllä, juuri noilla sanoilla. Olin todella hämmentynyt ja olisi varmaan tässä vaiheessa pitänyt viheltää peli poikki koko miehen kanssa. Hän alkoi kysellä tarkemmin perheestäni ja kertoi, että nykyään selvittää mahdollisen naisystävän taustat tarkkaan, koska tulee itse hyvästä perheestä ja ei enää halua ongelmia, mitä edellisissä suhteissa oli.
Oli sitten pakko kertoa, että meidän perheessä on alkoholiongelmaa. Mies ei tietenkään halua olla enää kanssani tekemisissä. Minä ymmärrän sen hyvin, että harvat haluaa seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa. Tuntuu vaan niin pahalta, koska itse on tehnyt paljon töitä sen eteen, että oma elämä olisi perheen ongelmista huolimatta mahdollisimman hyvää. Mielestäni nykyään olen ihan tasapainoinen ihminen. Suututtaa, että minä olen jonkun silmissä täysin arvoton sen takia, mitä vanhempani ovat tehneet. En kelpaa kumppaniksi. Tiedän, että eiköhän joku huoli minutkin, mutta tällä hetkellä tuntuu pahalta.
Onko toisen taustalla näin paljon merkitystä? En oikein voi jättää näitä asioita mahdolliselle kumppanille kertomatta, koska varmaan ihmettelevät kun en halua viedä heitä kotiin näytille.
Kommentit (36)
Mies on idiootti. Suomi on täynnä alkoholistiperheiden lapsia ja niin vaan elo jatkuu näidenkin osalta. Sitä paitsi lapsuuden perheissä voi olla mitä vain vakavampiakin sairauksia, väkivaltaa, narsismia kuin yksi naukkaileva mummo. Kuinka monella meistä oikeasti on kultareunapilvinen lapsuudenkoti.
Siinäpähän mies saa jäädä etsimään taustaltaan täydellistä vaimoa. Tuskin tulee löytämään.
Ehkä se ei ollut se aito tai ainut syy.
Faith kirjoitti:
Uskoisin (valitettavasti) aika monien valitsevan puolisonsa jonkinlaisen kriteerilistan perusteella, eli tarkistetaan puolisoehdokkaan sukutausta, taloudellinen tilanne, fyysiset piirteet, terveydentila jne., sen sijaan, että vain otettaisiin hänet ihastuttavana yksilöpersoonana vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Useimmat eivät vain kehtaa myöntää, että etsivät "muodollisesti pätevää" kumppania. Hyvää ap:n tilanteessa on, että mies oli rehellinen. Nyt ap:lla olisi syytä olla hyvillä mielin, ettei hänen tarvinnut tuhlata enempää aikaa väärän miehen kanssa.
Valitettavasti on myös niin heikkoitsetuntoisia, jotka ovat sen kanssa joka on hänen kanssaan.
Alkaa kriteerit muuttua/ haihtua, lopulta yrittää vaan selvitä hetkestä toiseen. Tapahtuu myös "paremmissa piireissä".
mistäpä tietää jos kys mies olikin itse narsisti ja kertoi epäsuorasti itsestään... tekee kipeää varmasti toi mut pienemmät haavat nyt kuin sitten vuosien päästä sen kanssa ollessa kenties?
tsemppiä uuteen etsintään
Ymmärrän tarinan miestä. Nainen yleensä vihaa anoppiaan, joten lapsiperheelle on aikamoinen katastrofi jos naisen oma äiti on doku tai mt-ongelmainen joka ei pysty toimimaan tukiverkkona.
Minusta ap tai se ap:n ex mies eivät ole syypäitä tilanteeseen. Ymmärrän miestä oikein hyvin, alkoholisti(t) perhepiirissä ovat jumalaton rasite. Eihän sitä tahdo jaksaa jos lapsuudessa on jo kärsinyt alkoholistiläheisestä.
Vierailija kirjoitti:
Minä tavallaan ymmärrän tuon miehen päätöksen, mutta ei se tietenkään tarkoita että ap olisi jotenkin arvoton. Mies vain haluaisi itselleen vähemmän ongelmaiset appivanhemmat, joiden luokse on mukava viedä lapsenlapsia ja joiden kanssa on mukava viettää aikaa yhdessä vaikkapa kesämökillä. Mukavat ja tasapainoiset appivanhemmat ovat kiva lisä avioliittoon, kun taas epätasapainoiset tai muuten ongelmaiset voivat olla kauhea rasite.
Jotenkin niin pinnallista että lähdetään toisen perhettä arvioimaan, silloin toista ei oikeasti rakastakaan. Minun isäni on kuollut kun olin yläasteella, mieheni äiti on kuollut kun mies oli lukiossa eli meillä ei kummallakaan ole idyllistä mummolaa lapsillemme. Sen sijaan edellisellä poikaystävälläni oli nimenomaan se ihana perhe jota jäin erossa eniten kaipaamaan, harmi vain ettei se poikaystävä ollut minulle kuitenkaan se oikea. Parhaalla kaverillani sama tilanne. Jos perheellä on tosiaan vaikutusta niin silloin koko tilanne on todella pinnallinen eikä toisesta oikeasti ole kiinnostunut tai välitä. Kuinka moni olisi valmis hylkäämään elämänsä rakkauden siksi että tulevat lapset saa kivat kesälomat mummulassa?
Hyi mikä ukko, onneksi pääsit eroon! Hänellä on varmasti vahvat ja jyrkät mielipiteet moneen muuhunkin asiaan.
Ei alkoholistiäiti ole todellakaan sinun vika, itsellä herää myötätunto sinua kohtaan.
Mukavaa sunnuntaita!
Huhhuh. Suomessa on alkoholismi aika yleistä. Vaikuttaa ankealta ja kylmältä tyypiltä tuo mies. Mitä kaikkea yrittääkään elämässään laskelmoida? Paremmin pärjäät jonkun toisen kanssa!
Minulla on ollut vakaa ja turvallinen lapsuudenperhe. Kummallakin vanhemmallani on ollut kuitenkin alkoholisti-isä ja muutenkin vaikeaa perhetaustaa. Ovat kuitenkin siis tasapainoisia, järkeviä aikuisia.
Teini-ikäisenä minulla oli hyvä ystävä, jonka isä oli ihan rappioalkoholisti. Tuin ystävääni ja saatoin mm. mennä hänen luokseen yöksi kun oli sattunut jotain ahdistavaa (hän ei asunut isänsä kanssa). Joskus jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kaikki vanhemmat eivät välttämättä olisi antaneet lapsensa lähteä kesken kouluviikon yllättäen yökylään tuollaisista syistä, tai olisivat saattaneet jotenkin karsastaa kaveriani taustan takia. Kaverini oli kyllä ihan kunnollinen. Mutta vanhempani tietenkin ymmärsivät, että minkä lapsi taustalleen voi..
Mies vaikuttaa sellaiselta, joka jättää jos kumppanilla on vaikeuksia, esim. sairastuu tai jää työttömäksi.
Ehkä on hyvä ettet sitoudu häneen.
Minulla on myös äidin alkoholismia ollut lapsuudessa ja muutenkin huonot välit lapsuudenperheeseeni. Siksipä haluankin tutustua kunnolla miesehdokkaisiin että näen ovatko he tarpeeksi hyväsydämisiä ja luottamukseni arvoisia ennen kuin kerron perheestäni ja lapsuudestani. Ahdasmielisistä kusipäistä pysyn kaukana. Tsemppiä sinulle! Mies ei selvästikään ollut sinun arvoisesi.
Et ap varmasti menettänyt mitään. Mies taisi itse olla joku itserakas ja omahyväinen narsistinen. Etsi mies joka osaa arvostaa sinua itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kotiin näytille ? Minkä ikäinen olet ? Asutko yhä vanhempiesi kanssa ?
???
Eikös vakavammasta parisuhteessa vierailla myös vanhempien luona?
Kirjoitat että ymmärrät hyvin ettei joku halua seurustella mielenterveysongelmaisen kanssa. Onko sinun mielestäsi siis masentunut ihminen huonompi kuin alkoholistiperheessä kasvanut ihminen? Et kyllä eroa kovinkaan paljoa tästä miehestä!
Vierailija kirjoitti:
Mies teki ihan oikein. Mahdollisuus, että tyttärestä tulee äitinsä kuva on 100%. Juoppo tai muu addiktio on ap:n rasitteena koko ikänsä. Olet tuomittu kohtaloosi. Häpeä.
Ei se nyt ihan noinkaan mene, aika ennakkoluuloinen ja mustavalkoinen ajatustapa sulla. Vaikka ap:n lähtökohdat ja kotiolot ovat olleet haasteelliset, ei tarkoita sitä etteikö hän voisi olla hyvätapainen ja rakastettava elämänkumppani jollekin.
Uskoisin (valitettavasti) aika monien valitsevan puolisonsa jonkinlaisen kriteerilistan perusteella, eli tarkistetaan puolisoehdokkaan sukutausta, taloudellinen tilanne, fyysiset piirteet, terveydentila jne., sen sijaan, että vain otettaisiin hänet ihastuttavana yksilöpersoonana vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Useimmat eivät vain kehtaa myöntää, että etsivät "muodollisesti pätevää" kumppania. Hyvää ap:n tilanteessa on, että mies oli rehellinen. Nyt ap:lla olisi syytä olla hyvillä mielin, ettei hänen tarvinnut tuhlata enempää aikaa väärän miehen kanssa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/