Kysymys niille ketkä ei pysty luopumaan ylimääräisestä tavarasta

Eipä tunnu juuri missään. Mitäs minä niillä sitten enää tekisin. Pakko säilöä tavaroita jonkin verran, esim. kellari on täynnä, koska asunto on pieni ja tulot samoin. Isompaan asuntoon ei ole ainkaan tällä hetkellä mahdollisuutta. Tuntuu, että joudun mylläämään kaapit ja kellarin kerran viikossa etsiessäni jotain varsinkin aina kauden vaihtuessa, mutta olisiko enemmän järkeä sitten juosta viikottain kaupoissa ostelemassa niitä samoja tavaroita, enpä tiedä?

Ei sillä ole väliä enää sitten. Pidän kaikki tavarat, koska ei sitä koskaan tiedä mitä tarvii. Olisi inhottavaa huomata, että on heittänyt pois ylimääräiset leivänpaahtimet ja sitten tarviikin niitä kun entinen hajoaa. Tai ne kaikki muovipussit: kyllähän pusseja aina tarvii. Ja rasioita. Ja kuorimaveitsiä. Kuka ei tarvi kuorimaveitsiä. Ja me tuodaan aina hotelleista ja laivalta minihammasharjoja ja -tahnoja. Nehän on tarpeellisia! Eihän niitä sitten enää tarvi kun on kuollut, olet ymmärtänyt väärin.

Ne luovat turvaa nyt eikä sitten.

Minua ahdistaa se ajatus jo nyt.

Mun äiti kuvittelee, että kaikki hänen säilömä roina on käypää tavaraa, joka menee hyvin kaupaksi jos laittaa myyntiin.

No voihan sitä heittää kaikki tavaransa pois ja istua sitten loppuelämänsä pahvilaatikon päällä tyhjässä asunnossa kuolemaa odottamassa.

No ei nyt ekana tuu mieleen, mihin se tavara joutuu, jos joudun laitokseen. :D

Jos kerran se tavara on samantekevää, mikä estää luopumasta ainakin osasta jo nyt? Ainakin sellaisesta joka on vain vaivoina ja vastuksena, esim rikkinäisestä ja korjauskelvottomasta.

Vierailija kirjoitti:

No voihan sitä heittää kaikki tavaransa pois ja istua sitten loppuelämänsä pahvilaatikon päällä tyhjässä asunnossa kuolemaa odottamassa.

Miksi kärjistät noin paljon? Tuon ja hamstraamisen välimuotokin on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kuvittelee, että kaikki hänen säilömä roina on käypää tavaraa, joka menee hyvin kaupaksi jos laittaa myyntiin.

Just tää. Vakiolause meillä on se, että nää on arvokkaita keräilijöille tms ja sitten kun kysyy että millos aiot myydä ei tule vastausta. Ja tosiasiassa kyse on hyvin pienistä rahoista vaikka myymään alkaisikin.

Anoppi kertoi joskus miettivänsä kuinka laitan hänen aarteet joskus huutonettiin.

Vähän paha mieli tuli, toinen on elämänsä kerännyt kaikenlaista kaunista, ja eihän niitä tosiaan mihinkään kukaan halua kun hänestä aika jättää.

Asun talossa, jossa on kerätty sitä kammoamaasi roinaa 1920-luvulta alkaen. Nyt myyn tai vuokraan teattereihin tai elokuvarekvisiitaksi sitä kaikenlaista turhaa, jota kukaan ei kantanut roskiin edellistenkään sukupolvien kuoltua. Siinä vaiheessa kun aidosta 30-lukuisesta puhelinkoneesta maksetaan mukava summa, niin ei voi kuin kiittää niitä sukupolvia, jotka tämänkin laittoivat sivuun ja antavat minun nyt sillä rahastaa. Se ei toimi, sinulle se on roska, minulle se on muutama satanen.

Tosiaan kaikki ylimääräinen viety keräykseen tai roskiin.

Kukaan joka setvii joskus kuolinpesää ei välttämättä arvosta samoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran se tavara on samantekevää, mikä estää luopumasta ainakin osasta jo nyt? Ainakin sellaisesta joka on vain vaivoina ja vastuksena, esim rikkinäisestä ja korjauskelvottomasta.

Koska tarvitsen niitä nyt elävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Asun talossa, jossa on kerätty sitä kammoamaasi roinaa 1920-luvulta alkaen. Nyt myyn tai vuokraan teattereihin tai elokuvarekvisiitaksi sitä kaikenlaista turhaa, jota kukaan ei kantanut roskiin edellistenkään sukupolvien kuoltua. Siinä vaiheessa kun aidosta 30-lukuisesta puhelinkoneesta maksetaan mukava summa, niin ei voi kuin kiittää niitä sukupolvia, jotka tämänkin laittoivat sivuun ja antavat minun nyt sillä rahastaa. Se ei toimi, sinulle se on roska, minulle se on muutama satanen.

Aika herkkä aihe tuntuu olevan vastausten perusteella.

Tuollaisia kysymyksiä ajattelin, kun tyhjentelin iäkkään sukulaisen jäämistöä. Siellä ei todellakaan ollut kysymyksessä suurimmassa osassa mikään arvotavara vaan ihan silkka roina. Kaikki mikä oli säästämisen arvoista kyllä säästettiin, mutta sitä ei paljoa ollut. Vanhat vaatteet/kengät (ei, ei ollut mitään vintageaarteita vaan risaa ja mm säilytyksessä pilalle menneitä), lehdet, taloustavara (muovikipot ja ne kuuluisat jugurttipurkit ja voirasiat), kaikkea mitä nyt vuosikymmenten aikana kertyy. Mitään ei saanut viedä hänen eläessään pois vaan hän mieluummin väisteli tavarapinoja ja eli pölyisessä ja suorastaan likaisessa kodissa kun siivoamaan ei yksinkertaisesti mahtunut.

Ap

Pari kuolinpesää tyhjentänyt ja paljonhan niistä roskiin on mennyt. Monta kertaa mietti miksi tuotakin tavaraa x on pitänyt säästää. Itse en tavaraa hilloa nurkissa, ahdistaa kaikki ajelehtiva epämääräinen sälä. Pistän kiertoon joko tarvitseville tai jos on rikkinäistä niin roskiin.