Lue keskustelun säännöt.
Nyt tiedän miksi masennuin
12.05.2018 |
Syy oli se, että koin, että en saanut vaikuttaa itse omaan elämääni. Äitini oli niin määräilevä ja hallitseva ihminen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Masennuitko lapsena?
17-vuotiaana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, oletko parantunut masennuksestasi? Oletko jo vierittänyt sairastumisesi syyn äidillesi, eli tietääkö äitisi syyn?
Veikkaisin että suurin osa aikuisista ei elä elämäänsä itselleen, vaan jollekkin vanhempiensa kuvitelmalle onnistuneesta elämästä. Eli hyvä jos tajusit tässä vaiheessa.
Outoa oli, ettei kognitiivisen terapian terapeuttini tajunnut syytä. Ei osannut auttaa. Varmaan luuli, etten vain tiedä, mitä haluaisin tehdä. Vaikka ongelma oli rohkeuden puute, koska vanhempi oli vienyt sen.
ap
Arvasin jo otsikosta syyn. Olen jostain syystä miettinyt lähiaikoina nuorten pahaa oloa ja pidän syyllisenä sitä, että liian kypsiä yksilöitä kontrolloidaan liikaa jonkun vanhan sanonnan perusteella (rajat on rakkautta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok, oletko parantunut masennuksestasi? Oletko jo vierittänyt sairastumisesi syyn äidillesi, eli tietääkö äitisi syyn?
Olen oikeastaan sanonut asioista hänelle, mutta en tätä varsinaisesti, että koin, etten saa vaikuttaa elämääni, enkä kykene. Koska äidin mielestä ei se ole niin, koska olen tehnyt asioita, joita hän arvostaa.
ap
Eli tähän asti olet haukkunut äitiäsi ihan muuten vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan sama. Isä vielä säesti siinä rinnalla ja haukkui mm. vartaloani liian lihavaksi tai ryhtiäni huonoksi.
Kaiken huippu että olen fiksumpi kuin heistä kumpikaaan ikinä. Äiti kyllä sanoi, ettei minusta koskaan tule mitään ja siksi olen alalla, jota halveksitaan kun uskoin. Nyt sitten koen olevani ihan väärässä porukassa, kun tunnen vain aika yksinkertaisia ihmisiä, vaikka minusta olisi oikeasti ollut vaikka mihin. Lapsetkin tein luuserimiehen kanssa, koska ei ollut itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin että suurin osa aikuisista ei elä elämäänsä itselleen, vaan jollekkin vanhempiensa kuvitelmalle onnistuneesta elämästä. Eli hyvä jos tajusit tässä vaiheessa.
Noooo, siinä meni 27 vuotta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Sinä ole mahtava, älykäs ja ylivertainen ihminen, jota köyhä ja tyhmä äiti erehtyi yrittämään kasvattamaan. Tämä on jo kuultu. Sen sijaan, että ymmärtäisit olevasi narsistinen sekopää, syytät kaikkia muita elämäsi ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Eli tähän asti olet haukkunut äitiäsi ihan muuten vain.
No ei, kyllä mä ihan samasta asiasta olen sanonut, mutta en tosiaan itseni kautta, ("en kyennyt vaikuttamaan elämääni") vaan ennemmin siitä, mitä HÄN on tehnyt, josta tunnistin kyllä kärsiväni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Sinä ole mahtava, älykäs ja ylivertainen ihminen, jota köyhä ja tyhmä äiti erehtyi yrittämään kasvattamaan. Tämä on jo kuultu. Sen sijaan, että ymmärtäisit olevasi narsistinen sekopää, syytät kaikkia muita elämäsi ongelmista.
Ei ole kyse siitä, vaan siitä, että en ole saanut vaikuttaa elämääni äitini takia niin kuin oisin halunnut. On aivan eri asia kärsiä omien päätöstensä takia, kuin olla estetty vaikuttamasta elämäänsä.
ap
Olet ollut täysi-ikäinen yli puolet elämästäsi. Äitisi ei ole enää sinun tekemisiisi vaikuttanut. Sinä olet ihan itse niistä vastuussa.
Miehesi on muuten paljon parempi, mitä olisit ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut täysi-ikäinen yli puolet elämästäsi. Äitisi ei ole enää sinun tekemisiisi vaikuttanut. Sinä olet ihan itse niistä vastuussa.
Miehesi on muuten paljon parempi, mitä olisit ansainnut.
Ei ole. Ja on kasvatus vaikuttanut, totta kai. Äiti siis.
ap
Ihmeellinen harhakuvitelma, että tähän täysi-ikäisyys jotenkin vaikuttaisi.
ap
Jos asian kertomisesta olisi jonkinlaista hyötyä, niin kertoisin äidilleni tämän, mutta päin vastoin, siitä ei ole. Ratkaisuni on entistä lujemmin nähdä tässä syy sille, että äitini ei ole enää oikeutettu kuulumaan elämääni. Vaikkei se varsinaisesti mitään autakaan. Mistään ei sitä mitä olisin tarvinnut sen enempää tule eikä saavu.
Tää vain ois ollut kiva tajuta aikaisemmin. Kun kerran tuollaisen paskiaisen äidiksi sai.
ap
Itse asiassa kun masennuin, äiti rupesi vain kahta enemmän käyttäytymään kontrolloivasti. Kiva. Eikä se fuckin' terapeutti tajunnut mitään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos asian kertomisesta olisi jonkinlaista hyötyä, niin kertoisin äidilleni tämän, mutta päin vastoin, siitä ei ole. Ratkaisuni on entistä lujemmin nähdä tässä syy sille, että äitini ei ole enää oikeutettu kuulumaan elämääni. Vaikkei se varsinaisesti mitään autakaan. Mistään ei sitä mitä olisin tarvinnut sen enempää tule eikä saavu.
Tää vain ois ollut kiva tajuta aikaisemmin. Kun kerran tuollaisen paskiaisen äidiksi sai.
ap
Et ole ainoa, joka kotoa asti on latistettu maanrakoon. MUTTA, kun tämän kerran jo tiedät, miksi vatvot tätä asiaa, miksi et tee itsellesi ja omalle voinnillesi jotain?
Suossa on helppo lillua, mutta sieltä pääsee pois, omilla valinnoillaan.
Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa. Meneeseen et voi, nykyisyyteen ja tulevaan voit.
Taas yksi kitisevä selkärangaton masentuja. Äidin vika, isi vika, siskon vika, enon vika, opettajan vika, serkun äidin kumminkaiman vika.
Herää!!!!!!!!!!!!
Olet LUUSERI!
Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta se muiden syyllistäminen.
Masennuitko lapsena?