Miksi psykologit on aina ihmisiä, joilla elämä on aina menny hyvin?
Kommentit (28)
Ai on? Mä oon sit vissiin joku poikkeus. Mulla oli väkivaltainen lapsuus ja mut on raiskattu. Lisäksi olen menettänyt lapsen.
Eiköhän suuri osa muistakin akateemisesti koulutetuista ole niitä, joilla on mennyt hyvin. Hyvistä perheistä, hyvistä lähtökohdista tulleita. Itsekuria ja kunnianhimoa sisäistetty jo lapsesta vanhempien mallista ja harrastusten kautta. Koulu hoidetaan hyvin, ammatinvalinta tehdään fiksusti, pääsykokeisiin valmistaudutaan kunnolla. Ei sinne yliopistoon pääse, jos kaikki on päin *****ttiä, on päihdeongelmaa, suhdesotkuja ja carpe diem asenne.
En usko, että heillä kaikilla on mennyt hyvin. Eivät voi ainakaan potilaan tai asiakkaan kanssa puhua omista murheistaan/traumoistaan. Olisi tosi epäammattimaista puhua omista traumoistaan. Yleensä pyskologit ovat itse käyneet terapian, jos toimivat terapeutteina. Ehkä he senkin takia ovat sinua omien traunojensa kanssa.
Terapia-alalle hakeutuu yleensä ihmisiä, jotka on itse käyneet terapiassa. Siitähän ne saa sen valaistumisen, että tätä mä haluan tehdä itsekin työkseni.
Mikä ei tietenkään tarkoita, että niillä olisi mennyt elämässä huonosti.
Tunsin ennen yhden sellaisen, jolla ei ollut. Oli masentunut. Ja väkivaltainen umpipervo, jolla oli pedofiilisia taipumuksia. Todella vastenmielinen tapaus.
Pikemminkin päinvastoin. :)
T. Masentuneen psykologiäidin hullu lapsi, joka melkein itsekin päätyi opiskelemaan psykologiaa
On se kumma, kun ihmiset aina ajattelevat, että kaverialla, tuttavalla ym. ihmisellä menee hyvin tai paremmin kuin esim. itsellä. Kaikki eivät vain kerro omista jutuistaan, mutta kyllä meillä kaikilla on tai on ollut elämässä vaikeitakin aikoja. Jos ei nyt vielä niin sitten niitä tulee .....
Vierailija kirjoitti:
Terapia-alalle hakeutuu yleensä ihmisiä, jotka on itse käyneet terapiassa. Siitähän ne saa sen valaistumisen, että tätä mä haluan tehdä itsekin työkseni.
Mikä ei tietenkään tarkoita, että niillä olisi mennyt elämässä huonosti.
Terapeuttien on pakko käydä terapiassa, eivät voi muuten ammattiaan harjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän suuri osa muistakin akateemisesti koulutetuista ole niitä, joilla on mennyt hyvin. Hyvistä perheistä, hyvistä lähtökohdista tulleita. Itsekuria ja kunnianhimoa sisäistetty jo lapsesta vanhempien mallista ja harrastusten kautta. Koulu hoidetaan hyvin, ammatinvalinta tehdään fiksusti, pääsykokeisiin valmistaudutaan kunnolla. Ei sinne yliopistoon pääse, jos kaikki on päin *****ttiä, on päihdeongelmaa, suhdesotkuja ja carpe diem asenne.
Luonnontieteisiin pääsee kyllä helposti, jos on lahjakas matikassa. Veli ei ainakaan tehnyt mitenkään kovasti töitä matikan eteen ja kirjoitti L:n, minkä jälkeen meni yliopistolle roikkumaan, muttei saanut siellä mitään aikaan, kun olisi pitänyt jotain tehdäkin.
tiedätekö köyhät mitä... minä oikein nautin kun näen köyhien luuserien kärsivän
t. psykologi
Vierailija kirjoitti:
tiedätekö köyhät mitä... minä oikein nautin kun näen köyhien luuserien kärsivän
t. psykologi
Taidat olla väärällä alalla. Sulta puuttuu empatiakyky. Toki pitää ymmärtää, ettei kaikkia voi auttaa, mutta nauttiminen on sairasta.
Niin. Kukaan ei halua kuunnella kultalusikka hanurissa syntyneen mika-annastiinan elämänohjeita. Sehän terapiassa mättää - ammattilaisilla ei ole pienintäkään sisäistettyä ymmärrystä ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
psykologi = 4800 eur/kk
Äkkiä kerro missä! Haen heti t. Psykologi-psykoterapeutti 3760€
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kukaan ei halua kuunnella kultalusikka hanurissa syntyneen mika-annastiinan elämänohjeita. Sehän terapiassa mättää - ammattilaisilla ei ole pienintäkään sisäistettyä ymmärrystä ongelmista.
Mä oon käynyt muutamalla. Yksi halusi vain rahastaa, mutta toinen oli hyvin empaattinen ja ymmärsi. Kyllä niitä ymmärtäväisiäkin löytyy, kun etsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
psykologi = 4800 eur/kk
Äkkiä kerro missä! Haen heti t. Psykologi-psykoterapeutti 3760€
Kerran näin mollissa avoimen työpaikan psykoterapeutille Tampereella. Työtunnit oli 16-40h viikossa oman valinnan mukaan ja palkka jotain 2500 - 7000 tms. En tiennyt, että alalla tienaa noin hyvin. Luulin että kyseessä on taas joku paskapalkattu hoitoala. Psykologia kiinnostaa kyllä jonkin verran ja työtilannekin on hyvä. Ehkä vuoden päästä opiskelemaan. Ei varmaan haittaa vaikka valmistuu yli neljäkymppisenä, saanee silti töitä.
Joo ei todellakaan oo mitään 4800 euroa palkka. :D
Itse juuri hain psykologina töihin ja emmin kauan, uskallanko pyytää 3700 (työpaikka suoraan sanoen "pusikossa", muutaman tuhannen asukkaan paikassa pohjoisemmassa Suomessa, lähimpään isompaan kaupunkiin parin tunnin ajomatka). Pyysin lopulta. Nyt odottelen mitä rekrytoija sanoo.
Ja mitä taustoihini tulee, niin olen duunariperheestä ja taustalla useampien vuosien oma terapia mt-ongelmien vuoksi. Ja kyllä, oma psykologini innoitti minua hakeutumaan alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia-alalle hakeutuu yleensä ihmisiä, jotka on itse käyneet terapiassa. Siitähän ne saa sen valaistumisen, että tätä mä haluan tehdä itsekin työkseni.
Mikä ei tietenkään tarkoita, että niillä olisi mennyt elämässä huonosti.
Terapeuttien on pakko käydä terapiassa, eivät voi muuten ammattiaan harjoittaa.
Psykologi ei ole sama asia kuin psykoterapeutti. Psykologina työskenteleminen ei edellytä minkäänlaisen terapian läpikäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Kukaan ei halua kuunnella kultalusikka hanurissa syntyneen mika-annastiinan elämänohjeita. Sehän terapiassa mättää - ammattilaisilla ei ole pienintäkään sisäistettyä ymmärrystä ongelmista.
Tässä asiassa ikä voi parantaa. Tuo elämänkokemusta ja suurimmalle osalle ihmisiä edes joitan vastoinkäymisiä, jotka lisää ymmärrystä elämästä.
Täällähän on valiteltu juuri päinvastaista. Että ne on kaikki itse hulluja.